Koeajo: Toyota Proace – odotettu uutuus suosituimpaan pakuluokkaan

Uudistuneen Toyota Proace:n mallisto laajenee. Hyvää: mukavuus, hiljaisuus, varustelu, kulutus. Huonoa: ohjauksen keskialue, pienet sivupeilit.

Uuden Toyota Proace:n kansainväliset lehdistökoeajot jatkuvat Suomessa Tuusulanjärven maisemissa perjantaihin. Suomalaiset ovat ansainneet sen uskollisina Toyota-autoilijoina. Legendaarinen Hiace oli maamme myydyin pakettiauto huikeilla markkinaosuuksilla parikymmentä vuotta. Muissa Euroopan maissa kestävyydellään maineeseen noussut malli oli lähes tuntematon.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ranskalaisjapanilaista yhteistyötä

Aasian markkinoille Toyota tekee edelleen lyhytnokkaisia pakettiautoja, mutta Euroopassa asiakkaat haluavat turvallisemman nokallisen korimallin. Toyota on valinnut niiden tuotantoon yhteistyön PSA-konsernin kanssa.

Vuonna 2012 solmitun yhteistyösopimuksen mukaan yhtiöt kehittivät yhdessä mallin suosituimpaan ”tonniluokkaan”. Väliajaksi Hiacen poistumista paikkaamaan esiteltiin muutama vuosi sitten Proace, joka pohjautui vanhentumassa olleeseen Citroën Jumpy / Peugeot Expert -mallistoon. Nyt yhteistyöprojekti on valmis ja esitellään tänä kesänä samoilla kolmella mallinimellä.

Teknisesti autot ovat yhteneviä kojelaudan ratkaisut mukaan luettuna perustuen samalle pohjarakenteelle Citroën Picasson kanssa. Erot löytyvät mallimerkintöjen lisäksi vain maskista, ratin keskiöstä, pölykapseleista ja lisävarusteluista.

Kolmea kokoa

Toyota Proace -mallisto laajenee uudistuessaan. Korivaihtoehtoja tulee olemaan kolmea kokoa, hämäävästi kooltaan keskimmäinen on Toyotan mallistossa L1, pitkä on L2 ja lyhyin malli Compact. Ranskalaiset ovat tällä kertaa loogisempia käyttäen koodeja L1-L3.

Proacen myynti alkaa nyt keskimmäisellä mallilla ja lyhyin tulee alkusyksystä. Maahantuojan myydyimmäksi povaama pisin malli saapuu vasta myöhemmin syksyllä yhdessä automaatti- ja bussiversioiden kanssa. Toyota Proace

Pienimmässä Compact-versiossakin on saatu 4,6 metrin pituuteen sopimaan 4,6 kuution tavaratila. Akseliväli on lyhyempi ja sivuliukuovet ovat kapeammat kuin isoveljissä, vaikka pyörät ovatkin aivan korin nurkissa.

Isommissa malleissa akseliväli on sama 3,2 metriä, 0,3 metrin pituusero löytyy taka-akselin takapuolelta. Tavaratilaa on L1:ssä 5,3 kuutiometriä ja L2:ssa 6,1 kuutiometriä. Kaikissa malleissa kuormatilan korkeus on 1,4 metriä ja leveys 1,6 metriä Korotettua mallia ei ole tulossa. Kantavuus on parhaimmillaan 1 400 kiloa ja vetokyky 2 500 kiloa.

Kolmikon kuormatilan pituudet ovat 2,1–2,8 metriä, mutta vakiovarusteena apukuskin istuimen alla olevan luukun ansiosta lisäpituutta saa järjestymään toista metriä. Toyota myös laskee tätä kautta apparin istuin ylösnostettuna jalkatilaan muodostuvan lisätavaratilan 0,5 kuutioksi.

Takana on vakiona pariovet, iso takaluukku on lisävaruste. Sivuliukuovi on vakiona oikealla puolella, vasemmalla puolella ekstraa. Sivuovet saa myös sähköllä toimivina.

Neljä tehovaihtoehtoa

Proacen moottorit ovat PSA-alkuperää, yhteispaineruiskutteisia 1,6- ja 2,0-litraisia BlueHDI-dieseleitä. Euro6-kelpoisuus typenoksidien suhteen on hoidettu AdBlue-urearuiskutuksella. Muilla markkinoilla tehovaihtoehtoja on viisi, joista Toyota on jättänyt tehokkaamman ykskuutosen (115 hv) pois.

Kevyellä kuormalla selviää 1,6-aloitusmoottorilla (95 hv), tällöin vaihteisto on viisivaihteinen. Kaksilitraisen säyseimmästä versiosta (122 hv) maahantuoja odottaa myydyintä versiota. Se on varustettu kuusivaihteisella vaihteistolla ja automaattisammutuksella, kuten tehokkaampikin malli (150 hv). Tehokkaimman version (174 hv) saa vain automaattivaihteisena.

Proacelle luvataan pienimmillään viiden litran keskikulutusta ja luokkansa alhaisimpia hiilidioksidipäästöjä. Ihan siihen en päässyt, mutta kuuden litran tuntumassa lukema pysyy pienellä kuormalla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Henkilöautomainen ohjaamo

Proacen ohjaamo on tilava, mutta pitkäjalkainen toivoisi joko muutamaa lisäsenttiä tai sitten korkeussäädettävää istuimen etureunaa. Ohjaamo on vakiona kolmepaikkainen, korin reilu leveys jättää hyvin tilaa kahdenistuttavalle apukuljettajan istuimelle. Kojelautaan sijoitettu vaihdekeppi nipistää polvitilaa keskipaikalta, mutta yhdessä tasaisen lattian kanssa mahdollistaa ohjaamon läpikulkemisen.

Kojelauta on muodoiltaan selkeä ja linjakas. Verhoilu ja viimeistely ovat henkilöautomaisia. Mittaristo, neljä toimintoviikseä ja näyttöruudun käyttölogiikka ovat selkeitä käyttää, vaikkakin heti tunnistettavissa ranskalaisiksi alkuperältään. Toyota Proace

Varsinainen hansikaslokero ei ole kovin kookas, mutta muita säilytystiloja on riittävästi ovissa ja kojelaudassa. Asiakirjat saa pysymään keskipaikan selkänojasta kääntyvällä pöydällä.

Toyota on valinnut Proaceen vain yhden Active-perusvarusteluvaihtoehdon. Siihen kuuluu muun muassa naftalämmitin, ilmastointi ja vakionopeudensäädin. Varustelu on edullisinta paketteina, ProStyle, ProSafety ja ProComfort, nimet paljastavatkin osan sisällöstä.

Mukava matkakumppani

Yksinkertaisuudessa ja kestävyydessä Hiacen tasolle voi olla vaikea yltää, mutta uusi Proace loikkaa valtavan harppauksen eteenpäin varsinkin ajettavuudessa ja mukavuudessa. Jousitus vaikuttaa onnistuneelta kompromissilta mukavuutta ja kuormankantokykyä.

Ohjaus on kevyt ja tarkka, mutta jää uupumaan tuntoa ja palautusta varsinkin tärkeimmällä keskialueella. Pitkän akselivälin ansiosta Proace on vakaa moottoritiellä, mutta ei ole silti toivottoman kankea kaupunkipyörittelyssäkään.

Moottoriäänet on eristetty vaimeiksi, karkealla asvaltilla rengasmelu jää päällimmäiseksi. Kilpailijoihin verrattuna Proacen ohjaamo on kuitenkin yksi hiljaisimmista.

Uudella Proacella Toyota varmasti kohentelee asemiaan markkinaosuuksista. Proacen hinnat alkavat 27 000 eurosta. Myydyimmäksi ennustettu pitkä malli kaksilitraisella moottorilla maksaa 32 000 euroa, se on muutama tonni luokan myydyimpiä, Volkswagen Transporteria ja Ford Transitia vähemmän. Kilpailuasetelma mallisiskoja, Citroën Jumpyä ja Peugeot Expertiä vastaan selviää, kunhan ne paljastavat varusteluversionsa ja hinnastonsa.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka