Volkswagen Touran: ei enää penkkitreeniä

Tila-automuoti muuttuu – ja Volkswagen Touran sen mukana. Hyvää: helppo muunneltavuus, ajettavuus. Huonoa: pienet sivupeilit.

Vielä reilut kymmenen vuotta sitten pidettiin itsestäänselvyytenä, että tila-autossa täytyy olla irrotettavat takaistuimet. Niinpä myös vuonna 2003 esitelty Volkswagen Touran sai sellaiset. Saksalaiset olivat kehitelleet omaa painostaan kasvavaan tila-autoluokkaan jo pitkään, ja samalla oli hyvä tilaisuus nuuskia, millainen istuinratkaisu olisi kaikkein toimivin.

Lopulta konsepti lainattiin miltei sellaisenaan luokan kantaäiti Renault Scénicistä. Keskirivillä oli kolme erillistä istuinta, jotka sai pakattua kasaan ja halutessaan nostettua pois. Takarivi puolestaan taittui lattianrakoon, jolloin autosta sai tarvittaessa miltei pakettiauton veroisen tavarajuhdan. Kätevää, ajateltiin tuolloin.

Totuus oli kuitenkin hieman toinen. Istuinten taittaminen ei ollut kaikille läpihuutojuttu, ja heikkokätisimmille penkit olivat liian raskaat nostaa. Ja kun istuimet sai ulos autosta, piti pähkäillä, minne ne varastoisi. Se tuotti ongelmia jo omakotitalossa asuvalle, rivi- tai kerrostaloasukkaasta puhumattakaan.

Aika moni käyttäjä kyllästyi alkuihastuksen jälkeen koko hommaan, ja jätti istuimet irrottamatta. Se taas vesitti muunneltavuuden alkuperäistä ideaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Keskitytään olennaiseen

Niinpä ei ollut ihme, että kun tuo pitkäikäiseksi osoittautunut ensi-Touran sai viime vuonna seuraajan, penkkien irrotettavuudesta oli luovuttu. Uusi ideologia kerrotaan suoraan jopa auton myyntiesitteessä: ”Mieluummin helposti taitettava kuin hankalasti irrotettava.” Samaan ratkaisuun ovat pikku hiljaa päätyneet miltei kaikki muutkin tila-autovalmistajat.

Uusi Touran jatkaa sikäli samaa ideologiaa edeltäjänsä kanssa, että se ei esittele penkkipolitiikkaan mitään varsinaista uutta, vaan jatkojalostaa kilpailijoiden jo esittelemiä, toimiviksi osoittautuneita ratkaisuja. Fiksua. Havaitsin tämän selvästi, kun muovasin tilavolkkaria muutaman päivän ajan erilaisia kuljetustarpeita varten.

Touranin penkkiratkaisut ovat äärimmäisen yksinkertaisia. Autoon kiinteästi sijoitetut istuimet kaatuvat yhdellä kädenliikkeellä tasaiseksi pinnaksi, eikä edes istuinosaan tarvitse koskea. Mekanismit ovat kautta linjan hyvin suunniteltuja ja kevytkäyttöisiä. Keskirivin pitkittäissäädöt on säilytetty, eli polvitilat voi säätää juuri kolmella rivillä istuvien matkustajien pituuksien mukaan.

Kaiken kruunasi koeajoauton takaistuimelta löytynyt integroitu lasten turvaistuin, jonka saa nopeasti toimintakuntoon. Ei ärräpäitä, hikipisaroita tai muuta arkea hankaloittavaa. Tykkään.

Kiva myös tien päällä

Sujuva on itse autokin. Koeajettu kaksilitrainen diesel jättää suorituskykyvaraa vähän isommallekin kuormalle, ja sama filosofia on havaittavissa jousituksesta: kulku on tyhjällä autolla vaikkapa Volkswagen Golfia napakampaa. Paketti on muuten laadukkaan tuntuinen, mutta terävissä töyssyissä matkustamoon välittyi yllättävän kovia rämähdyksiä.

Vielä maininta turhan pienistä sivupeileistä, ja tämän auton epäkohdat onkin lueteltu. Kaikki muu toimii.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen