Käyttötesti: Polestar 2 ja yhteydet jäässä

Joulunaika ja uusivuosi sujuivat Polestar 2:n osalta lähes ongelmitta, mutta pätkivät yhteydet ja kertyvä jää loivat pieniä harmeja.

Kunnon talviolosuhteet ovat olleet toistaiseksi melko helppo pala Polestar 2:llemme. Hiukan korkeampi maavara ja neliveto ovat helpottaneet talvielämää tuntuvasti. Painavan ja tehokkaan auton hallinta on tosin ajoittain melko refleksejä vaativaa puuhaa myös ajonvakautuksen päällä ollessa, mutta toistaiseksi huumori on riittänyt. Polestar 2 on selviytynyt erinomaisesti myös kurjakuntoisista väylistä ja parkkialueista, sillä auton alusta ei tunnu juuri niistä välittävän.

Missä me ollaan?

Ajanjakson merkittävin ongelma liittyi tietoviihdejärjestelmään, joka lopetti lähes kaiken keskustelun ulkomaailman kanssa. 4G-yhteyden pimenemisen lisäksi auto oli kadottanut myös paikannuksen, joten karttapohjan perusteella jumitimme samaisella syrjätiellä päiväkausia.

Tässä yhteydessä törmättiin myös erikoiseen tilanteeseen, sillä navigointipohjainen akun esilämmitys ei oletettavasti olisi tehnyt mitään, sillä auto oli omasta mielestään yli 180 kilometrin päässä laturista, eikä koskaan lähestynyt sitä. (Laturitieto oli sentään tallessa välimuistissa.)

Edes tietoviihdejärjestelmän sammuttamiseen tai auton lukitsemiseen liittyvät poppakonstit eivät tuoneet yhteyksiä takaisin. Epäilys moduulihäiriöstä hiipi jo mieleen, eikä ajatus korjaamokäynnistä juuri ennen joulua houkuttanut.

Tilanne ratkesi lopulta käskemällä jo ladattu ohjelmistopäivitys asennettavaksi. Polestarissa auto pyytää aloittamaan ohjelmiston asennuksen poistumalla autosta ja lukitsemalla ovet. Enintään aikaa kuluu 1,5 tuntia. Ensimmäisellä asennusyrityksellä tuloksena oli huti, mutta toisella asennusyrityksellä päivitys meni maaliin saakka. Näin versiorästejä saatiin kiinni – ja samalla palautuivat yhteydet.

Ohjelmistopäivityksen yhteydessä myös älypuhelimen etäkäyttöohjelmiston näkymät muuttuivat hienoisesti. Auto viestii nyt myös sisäilman laadusta ja samalla aiemmin kiukutellut paikannustieto saatiin näkyville uusimalla tiedonjakoluvat. Sinänsä kullanarvoinen esilämmitys toimii melko hyvin, vain lasinpyyhkimien kohta jää välillä jäiseksi, mutta älypuhelinsovelluksen luotettavuus jättää toivomisen varaa. Sovellus saattaa myös näyttää vanhentuneita tai vääriä tietoja nykyisinä. Nähtiinpä akun varauksessakin 20% loikka ylöspäin kesken kaiken!

Jää murheet

Muuten Polestar 2:n talvikäyttö on sujunut lähes niin hyvin kuin ruotsalaisgeenejä sisältävältä autolta uskaltaa odottaa. Takalasin pyyhkimen puuttuminen tosin kismittää, sillä se on pelkän lämmityksen varassa, mutta toisaalta auto lämmittää tuulilasin sensorit.

Jäätä on kuitenkin helposti kahdessa paikassa: latausluukussa ja konepellissä. Latausluukun kohdalla kyseessä on hyvin samankaltaisesta tilanteesta kuin polttomoottoriautonkin tankinluukun kohdalla, mutta luukkua toki tarvitaan useammin.

Suurempi keskustelunaihe on konepellin alla oleva säilytystila, jossa sähköautoilun taiteen sääntöjen mukaan tulee säilyttää latauskaapeleita. Polestarin keulatila on kohtuullisen sopivan kokoinen juuri latauskaapeleille, varoituskolmiolle ja renkaan paikkaussarjalle. Konepeitteen vapautus on kuitenkin perinteinen vipu kuljettajan jalkatilassa ja sen jälkeen edessä on tuulisalvan hamuilua vasemman ajovalon luota. Mikäli konepelti on jäätynyt eikä "ponnahda", sen voi kiskaista vapaaksi onneksi ajovalon kohdalta nostamalla.

Pienestä kiinni, mutta lumisina arkiaamuina nämä yksityiskohdat kasautuvat.

Teksti: Aake Kinnunen Kuvat: Jari Saarentaus, Aake Kinnunen