MP-Klassikko: Simo Lampisen kuntouttaja – Triumph T20 Tiger Cub ’57

Tuleva rallitähteys vaikutti mahdottomuudelta 13-vuotiaan Simo Lampisen maatessa polion kourissa Auroran sairaalassa. Isoisä kuitenkin tiesi pettämättömän keinon toipumisen nopeuttamiseksi. Nuorukaisen paranemista tehostaisi parhaiten uusi moottoripyörä.

Suksitehtailija Raine Lampinen tuli tunnetuksi paitsi yhtenä suomalaisen suksiteollisuuden tärkeimmistä kehittäjistä, myös erittäin menestyneenä kilpamoottoripyöräilijänä. Maineikkaan moottoriurheilusuvun vesa siis seurasi isänsä Emilin ja setiensä Oskarin ja Heikin jalanjäljissä. He olivat niittäneet menestystä kaksipyöräisillä ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Moottorit olivat vahvasti läsnä myös Rainen vaimon, Doriksen, perheessä. Hänen isänsä, Gustaf Alarik Rosenqvist oli perustamansa veneveistämön menestyksen turvin hankkinut omistukseensa Ab Arwidson & co Oy:n, joka tuli tunnetuksi useiden moottoripyörämerkkien maahantuojana. Myös Doris harrasti moottoriurheilua kilpaillen menestyksekkäästi luotettavuusajoissa.

Ei olekaan siis yllättävää, että Rainen ja Doriksen poika, vuonna 1943 syntynyt Simo, altistui moottoreille jo varsin nuorella iällä. Joulu 1956 oli kuitenkin synkkä, sillä tuolloin 13-vuotias Simo oli sairastunut 50-luvulla yleiseen polioon. Tauti vei nuoren moottorimiehen liikuntakyvyn täysin, mutta pitkän ja vaivalloisen kuntoutuksen ansiosta Simo alkoi toipua, tosin kovin hitaasti.

Isoisän lääke toipumiseen

Kaikeksi onneksi isoisä Rosenqvistilla oli näkemys siitä, kuinka toipumisprosessia saisi joudutettua. Tuolloin Arwidsonin maahantuontivalikoimaan kuuluivat muiden muassa Triumph-moottoripyörät, ja mikäpä kuntoutuvaa nuorukaista paremmin motivoisi kuin uusi moottoripyörä. Rosenqvist valitsi Triumphin mallistosta T20 Tiger Cubin, ja lahjan toimitus järjestettiin siten, että Simo saisi tietää, mikä kotona odottaisi kuljettajaansa.

– Olin silloin hoidossa Aurora kympissä. Triumph kuljetettiin kotiin Kerkkooseen sairaalan kautta ja sain nähdä sen ikkunasta, Simo muistelee.

– Sairaalaan sitä ei sentään tuotu sisään, mutta myöhemmin serkkuni Pertti Gumberg ajoi sillä sisällä edestakaisin talomme yläkerran käytävää, nauraa Simo.

Pienemmällä mallilla Triumphin makuun

Triumph T20 Tiger Cubin syntyyn oli vaikuttamassa paitsi Englannissa kaavailtu lainsäädäntö, joka kieltäisi yli 250-kuutioisten moottoripyörien kuljettamisen alle 18-vuotiailta, myös Triumphin pääjohtajan Edward Turnerin oivallus asiakkaiden merkkiuskollisuudesta. Turner järkeili, että jos kuljettajan ensimmäinen pyörä olisi Triumph, olisi Triumphin ostaminen myös seuraavaksi pyöräksi todennäköistä. Pienen, aloittelijoille suunnatun mallin kehittäminen olisi siis tarpeen.

T15 Terrierin pohjalta kehitetty T20 Tiger Cub esiteltiin vuonna 1954. Turner vastasi henkilökohtaisesti mallin suunnittelusta ja se oli tarkoituksella tehty muistuttamaan isompia Thunderbird- ja Speed Twin -malleja, se oli ainoastaan pienempi kooltaan. Sukunäön viimeistelivät isoveljistä lainatut värimaailmat. Näin Tiger Cubilla moottoripyöräilyn aloittaneiden kuljettajien olisi helppo hypätä tutulta vaikuttavien kookkaampien Triumphien puikkoihin.

Tiger Cubin erinomaisen onnistunut, aiempia Triumph-malleja mukaillut muotoilu vaikutti myös Turnerin suunnittelemista viimeiseksi jääneen mallin, vuonna 1958 esitellyn Bonnevillen, ulkomuotoon. Sukunäköä oli jopa siinä määrin, että Bonnevillen esittelyn myötä Tiger Cub sai lempinimen ”Baby Bonnie”.

Pieni Triumph paitsi näytti, myös tuntui ”oikealta” moottoripyörältä. Mainioksi osoittautuneen T15:n 150-kuutioisesta suurennetun 200-kuutioisen moottorin ääni oli miehekäs nelitahdin papatus ja pyörän huippunopeus oli yli 100 km/h, mikä teki Tiger Cubista luokassaan erittäin suorituskykyisen.

Mallin tärkein päivitys tapahtui vuonna 1957, kun T15:n runkoon pohjautunut, jäykkään takahaarukkaan asennetulla jousitetulla taka-akselilla varustettu runko korvattiin jousitetulla takahaarukalla. Juuri tällaisen, modernilla takajousituksella varustetun Tiger Cubin Simo Lampinen oli saanut nähdä Auroran sairaalan ikkunasta.

Ajamaan heti, kun mahdollista

Sairaalasta Simo pääsi vuoden 1957 keväällä, mutta oli yhä pyörätuolissa, eikä kyennyt kävelemään. Toivuttuaan riittävästi Ruotsissa, Uppsalassa suoritetusta leikkauksesta, joka viimein palauttaisi hänen kävelykykynsä, hän pääsi Triumphinsa puikkoihin ensi kertaa.

– Olinhan minä ajanut jo aiemmin, joten asia ei sinänsä ollut uusi, ja tiesin mitä pitäisi tehdä. Jalkani ja käteni eivät kuitenkaan vielä toimineet kunnolla, ja isäni sai nostaa minut pyörän päälle, Simo kertoo.

Vielä toipuvan Simon sormivoimat eivät riittäneet kytkimen tai jarrujen käyttämiseen, joten aluksi ajamisen suhteen oli tehtävä tiettyjä kompromisseja.

– Pyörä käynnistettiin kakkosvaihde päällä ja lähdin siitä ajamaan, kuvailee Simo ensimmäistä ajokertaansa.

Toipumisen edetessä Simo ja Triumph muodostuivat tutuksi näyksi Kerkkoon liepeillä ja pyörän toiselle sadalle yltävä huippunopeuskin kuuluu tulleen varmistetuksi.

Kuljettajansa maun mukaiseksi

Triumph oli pitkään Simon ahkerassa käytössä ja ajan kuluessa sitä muokattiin scrambles-henkisemmäksi.

– Alkuperäinen haarukka vaihdettiin Six Days -malliseen ja etuvanne 21-tuumaiseen. Samalla asennettiin leveämpi ohjaustanko. Istuin on peräisin Husqvarnasta ja kookas etujarru Pannoniasta, takajarru taitaa olla alkuperäinen Simo muistelee.

Poliolla oli kuitenkin vaikutuksensa moottoripyöräilyyn ja autolla ajaminen olisi helpompaa.  Auton ajokortin Simo sai poikkeusluvalla 17-vuotiaana, mutta ajolupa koski vain koulua ja kuntoutusta – tosin Simon tiedetään tulkinneen annettuja rajoituksia äärimmäisen joustavasti.

Vuonna 1961 saadun rajoittamattoman ajokortin myötä nuorukaisen mielenkiinto siirtyi yhä voimakkaammin autoihin. Simo aloittikin menestyksekkään uransa kilpa-autoilijana käytännössä välittömästi ajokortin saamisen jälkeen. Tämä puolestaan tarkoitti sitä, että Triumphille ei enää riittänyt aikaa entiseen tapaan. Kaikeksi onneksi se kuitenkin säilyi suksitehtaan tiloissa.

Suksitehtaalta Simo Lampisen Triumph T20 Tiger Cub päätyi Suomen Moottoripyörämuseon kokoelmiin siinä kunnossa, kuin se tulevan rallisuuruuden jäljiltä jäi. Tällä hetkellä pyörä on lainassa Mobilian Rallimuseon Simo Lampinen -teemanäyttelyssä.

Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Roman Razinkov