Ainutlaatuinen pienoismallilöytö Suomesta: näyttävät puu-Fordit 1930-luvulta

Unto Kauppisen yli 80-vuotiaat puiset Ford-pienoisautot 1930-luvulta kätkevät taakseen koskettavan tarinan.

Patinoituneen pahvilaatikon kannen alta paljastuu toinen toistaan yksityiskohtaisempia, puisia autoja. Ne ovat vain vaivoin tulitikkuaskin kokoisia.

Pienoismallien, joista jokainen näyttää esittävän ikivanhoja Fordin malleja, tarkkuus tyrmää.

Erilliset ajovalot lokasuojien päällä, taidokkaat kromikoristelut, autenttiset mittasuhteet ja piiruntarkasti maalatut detaljit – aina rekisterikilpiä myöten. Pyörätkin rullaavat herkästi kuin tehdastekoisissa pikkuautoissa. Autotyyppejä on useita: henkilö-, kuorma- ja säiliövaunuja, onnikoita ja armeijan ambulanssikin.

Laatikosta löytyy myös raaka-aineita. Puunappuloita, joista autojen pyörät on sahattu, ohutta rautalankaa, josta puskurit on taivutettu sekä yksinkertaisia työvälineitä – pieniä talttojen kärkiä, partaterien kappaleita ja hiekkapaperin palasia. Niiden avulla puukalikoista on veistetty esiin aikakauden autojen kaarevat muodot.

"Pienoismallien erikoislaatuisuus saa vielä uuden merkityksen,
kun kuulee, että Unto Kauppinen loihti ne varsin varhaisella iällä."

Mukana on kellastunut paperi, johon mallien tekijä on laatinut taidokkaita lyijykynäluonnoksia tulevista kohteistaan. Jopa se kynänpätkäkin on tallella.

Osa autoista on viimeistelty täysin valmiiksi, mutta niiden ohella laatikossa on myös useita maalaamattomia aihioita. Niiden enemmän tai vähemmän hiomattomat korit paljastavat, että hieno työ on aikanaan jouduttu jättämään kesken.

Tallessa kaikki vuodet

Puuautot ovat Iisalmessa 28.8.1919 syntyneen ja Keravalla asuneen Unto Kauppisen käsityön tulosta.

Autot löysi hiljattain Seppo Sariola, jonka vanhemmat olivat Kauppisen sisarten perhetuttuja. Kun viimeinen elossa ollut sisar kuoli, Sariola sai tehtäväkseen suvun kuolinpesän selvittelyn.

– Nämä on tehty todella taidokkaasti. Veikkaan, että jos nykyihmiselle annettaisiin kalikka käteen ja pyydettäisiin, että veistäpä tuollainen, niin eipä taitaisi onnistua, Sariola ihastelee.

Pienoismallien erikoislaatuisuus saa vielä uuden merkityksen, kun kuulee, että Unto Kauppinen loihti ne varsin varhaisella iällä. Sen todistaa yhden auton pohjaan kirjattu vuosiluku 1936. Tuolloin Kauppinen on ollut vasta 17-vuotias.

Perimätietoa siitä, mistä hän sai inspiraationsa pienoismalleihin, ei ole säilynyt.

– Se tiedetään, että koko suku oli taiteellisesti lahjakasta. Jäämistöstä löytyy huimia piirroksia paitsi Unton, myös hänen sisartensa tekeminä, Sariola kuvailee.

Sekään ei ole tiedossa, miksi nämä puuautot ovat nimenomaan Fordeja. Arvatenkin pääasiallisina malleina ovat toimineet valokuvat joko omasta takaa tai lehtien sivuilta, sillä varsinaisia oikeita autoja – etenkään erikoisempia – ei tuon ajan Suomessa vilissyt. Autojen lisäksi Kauppinen oli veistänyt ainakin yhden veturin, ja vaunukin kokoelmasta löytyy.

– Jotakin kiinnostusta autoiluun perheessä kyllä oli: Unton isä ajoi autoa jo varhaisessa vaiheessa, ja yksi sisarista toimi tiepalvelutehtävissä.

Juuri Unto Kauppisen kolmea sisarta on kiittäminen siitä, että puiset pienoisautot ovat taltioituneet nykypäivään. Sisaret säilyttivät niitä tunnollisesti vuosikymmenten halki, ja asian tärkeydestä kertoo laatikon kylkeen kirjoitettu teksti: Unton pikkuautot.

Itselleenkin tärkeitä

Vaikka Unto Kauppinen oli todistetusti käsistään kätevä, varsinaiseen ammattiin – esimerkiksi puusepäksi – hän ei Sariolan mukaan ehtinyt kouluttautua.

– Armeijassa hänet oli tituleerattu koululaiseksi. Sota katkaisi sitten opiskelut.

Kauppinen kävi Keravan yhteiskoulua, mutta se keskeytyi armeijaan menon vuoksi. Hän kotiutui RUK:sta Niinisalosta välirauhan aikana 6.9.1940. Suunnitelmat koulun jatkamisesta kuitenkin jäivät, kun Kauppinen päätti jäädä reservin vänrikkinä puolustusvoimien palvelukseen.

Pienoismallit, jotka Kauppinen oli koululaisena rakentanut, olivat edelleenkin ilmeisen tärkeä harrastus. Sen osoittaa kirje, jonka hän kirjoitti 12.1.1941 sisarelleen Eine Kauppiselle ollessaan komennuksella Taavetissa:

”Täällä olisi hyvä tilaisuus ja hyvää aikaa väsätä niitä pikkuautoja. Mutta kun tämä komennukseni on niin lyhytaikainen, ei niitä kannata lähettää tänne niitä vehkeitä, siellä komppaniassa en kuitenkaan voi niitä tehdä, sillä asun miesten kanssa samassa huoneessa. Sinä saat sitten ne järjestää tänne, kun minä kirjoitan niin, kun nyt ensin näkee miksi tämä elämä tästä järjestyy.”

Jatkosota alkoi 25.6.1941. Elämä valitettavasti järjesti asiat niin, että hyökkäysvaihe, joka vei mukanaan lukemattomia muitakin suomalaisia nuorukaisia, koitui myös 21-vuotiaan Unto Kauppisen kohtaloksi.

Vain viikko taistelujen alkamisesta, heinäkuun kolmantena päivänä, Vänrikki Kauppinen kaatui vihollisen luotiin Ylämaan Säämälän kylässä ensimmäisessä taistelutehtävässään johtaessaan tiedustelupartiota vihollisen puolella. Kauppinen haudattiin Tuusulan sankarihautaan.

Pienet, mutta sitäkin upeammat muistot jäivät kuitenkin elämään.

Seppo Sariola on nyt luovuttanut pienoismallit Fordin Suomen maahantuojalle, joka on luvannut pitää niistä hyvää huolta.

– Tahtoisin, että ne olisivat jossain tilassa esillä. Fordin maahantuojan kanssa on ollut puhetta, että heillä voisi olla kiinnostusta museoida nämä jopa ihan kansainvälisellä tasolla, Sariola kertoo.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus