Huutokauppahelmet – Toyoda, Yamaha ja kahdesti kehitetty Lexus LFA

Lexus LFA oli odotettu lippulaiva japanilaiselta autojätiltä, mutta monet potentiaaliset ostajat eivät ymmärtäneet automallia. 10 vuotta myöhemmin kyseessä on keräilyharvinaisuus.

Perheyrityksensä toimitusjohtaja Akio Toyoda on moneen kertaan todistettu autohullu. 2000-luvun alkuvuosina hän tahtoi luoda lippulaivamallin, joka osoittaisi Toyota-imperiumin teknisen osaamisen, olihan yhtiö lähtenyt F1-sarjaankin suurin suunnitelmin 2002. Konsernin merkkivalikoimasta kruunun kantajaksi sopi parhaiten Lexus.

Lexus LF-A -konsepti esiteltiin 2005 Detroitin autonäyttelyssä ja innostunut vastaanotto antoi puhtia kehitystyöhön. Prototyyppivaiheessa auton rakenne vaihdettiin alumiinisesta hiilikuituiseen, joten monelta osin kehitystyö jouduttiin aloittamaan alusta. Uusien konseptien ja prototyyppien jälkeen Akio Toyoda vahvisti 2009, että LF-A saapuisi tuotantoon. Autoja nähtiin myös Nürburgringillä kilpailemassa VLN-sarjassa vielä samana vuonna. Loppuvuodesta 2009 Lexus LFA esiteltiin Tokion autonäyttelyssä lehdistölle ja auton valmistusmääräksi kerrottiin 500 kappaletta. Vielä ennen vuoden loppua Toyota vetäytyi toisaalta Formula 1:stä, sillä läpimurtoa menestykseen ei tuntunut syntyvän.

Lexus LFA oli kuitenkin kaupallisesti haaste. Vaikka auto oli suunniteltu alunperinkin tappiolliseksi kokeiluprojektiksi, jäivät autot erityisesti Yhdysvalloissa usein autokauppojen esittelykäyttöön. Alkuvuodesta 2020 maasta löytyi viisi täysin uutta LFA:ta, vaikka mallin valmistus oli päättynyt jouluna 2012. Autoja valmistui yhteensä luvatut 500, joista 64 varustettiin Nürburging-paketilla.

Keskimoottorisen sijaan autosta haluttiin tehdä etumoottorinen helpomman ajettavuuden takia, mutta kompakti ja kevyt moottori sijoitettiin etuakselin takapuolelle. Konseptiajan peruja on puolestaan päätyminen tunnusomaiseen kolmiomuodostelmaan pakoputkissa.

Legendat syntyvät joskus hitaasti. Nyt Lexus LFA:t ovat keräilyharvinaisuuksia, jotka ovat jo osoitus kadonneesta ajasta. Vaikka F1-menestystä juhlitaan melkoisin teknisin ponnistuksin esimerkiksi Mercedeksen AMG Onen muodossa, on vapaasti hengittävä ja suorastaan villisti kiertävä V10 muistutus väistyneestä aikakaudesta.

Konepellin alta löytyvä 4,8-litrainen 72° V10 valittiin F1-kytkösten lisäksi myös kierrosherkkyytensä ja värinättömyytensä vuoksi. Toyotan yhteistyökumppanina moottoriosastolla oli Yamaha. 9 000 r/min kierroslukuun kiertävä moottori pystyi valmistajan mukaan kiertämään tyhjäkäynniltä punarajalle 0,6 sekunnissa. Tästä syystä autossa on näyttöpohjainen mittaristo, perinteinen viisarimittari ei tehtaan mukaan pysy moottorin mukana. 1LR-GUE-moottorikoodilla varustettua voimanlähdettä ei ole LFA:n jälkeen nähty muissa malleissa. Huipputeho 560 hevosvoimaa (412 kW) saavutetaan kierrosluvulla 8 700 r/min, huippuvääntö 480 Nm puolestaan 6 800 r/min kohdalla.

Erityisesti tarinoiden lähteenä on moottorin ääni. Insinöörien tavoitteena oli viitata F1-moottorin ääneen. Äänen sävyä on kuvailtu "enkelin karjunnaksi" ja Yhdysvalloissa Lexus mainosti autoa shampanjalaseja rikkovalla äänellä.

Vaihteistona on kuusivaihteinen automatisoitu yksikytkinvaihteisto, ikään kuin osoituksena aikakauden trendeistä. Lexuksen upea kuljettajakeskeinen sisusta tuli puolestaan tunnetuksi siitä, että autossa ei ole yhtään mukitelinettä.

Lexus LFA 2011

Qatarissa ensirekisteröity auto on sarjanumeroltaan 211. Vain 6 109 km ajettu autoyksilö on väriltään Whitest White, mikä asettaa auton yhdeksi 44:stä vasemmalta ajettavasta valkoisesta LFA:sta. Auto valmistui marraskuussa 2011 ja se rekisteröitiin 2013. Sisustaväriksi tilattiin upea sininen, joka heijastuu myös sinisinä jarrusatuloina.

Auto siirtyi 2021 heinäkuussa Sveitsiin, jossa se sai uudet renkaat ja huollatettiin Kölnissä Toyota Gazoo Racingin toimipisteessä. Auton mukana on alkuperäinen vararengas ja vaahtosammutin.

Genevessä myynnissä oleva auto on listattuna RM Sotheby'sillä 650 000 Sveitsin frangin hintaan, joten ostajan tililtä tulisi löytyä 630 000 euroa.

Lähde ja kuvat: RM Sotheby's Teksti: Aake Kinnunen Video: ISSIMI