Hyvesignalointia naapureille vai tavallinen sähköinen auto? – Ajatuksia autoista

Sähköautomarkkinoiden kasvaessa kasvavat myös vaihtoehdot siitä, miten paljon avaruusalusta autoon sisältyy.

Monien autovalmistajien kohdalla sähkö on muodostunut osaksi tarjontaa siinä missä bensiini tai diesel. Usein kyseessä on jopa sama auto, jonka saa eri voimalinjoilla. Esimerkiksi käyttötestissämmekin ollut Kia Niro kuuluu tähän koulukuntaan, samoin käyttötestissä piipahtanut Opel Astra Electric. Valmistajista esimerkiksi BMW on löytänyt kosolti menestystä tuomalla sähkön osaksi tuttujen mallinimien tarjontaa.

Toiset valmistajat sen sijaan uskovat, että sähkön pitää olla jotain erityistä. Vähintäänkin tämä johtuu siitä, että sähkö mahdollistaa uudenlaisia rakenteita autoihin ja uudelle perusrakenteelle tehtynä sähköistyminen antaa mahdollisuuden tilatehokkaampiin toteutuksiin. Tähän koulukuntaan kuuluvat, jälleen käyttötestiautoistamme, retrokulmikas Hyundai Ioniq 5 sekä vetävästi muotoiltu, mutta käyttöopastusta vaativa Volvo EX30. Valmistajista Mercedes-Benz ja Volkswagen ovat profiloituneet tähän voimakkaasti ilmanvastusta jahtaavien puikulamallien kanssa, joiden käyttölogiikassakin otettiin välimatkaa perusmalleihin..

Kahta heimoa

Kumpi sitten on oikea tapa? Lopultahan kyse on auton ensimmäisestä ostajasta, joiden voi helposti nähdä jakautuvan heihin, jotka haluavat mahdollisimman tavallisen sähkötoimisen auton, ja heihin, joille korkeamman ostohinnan vastineeksi täytyy saada jotain erityistä muotoilun ja uusimman teknologian muodossa.

Ei sovi myöskään unohtaa hyvesignalointia, vaikka sitä ei kukaan myöntäisikään. Joillekin on tärkeä myös näyttää naapureile, työkavereille tai vaikka vain kaupan parkkipaikalle, että täällä on jo kannettu korsi kekoon sähköistymisen saralla. Tarpeen voi ymmärtää tietyissä naapurustoissa, joissa "kaikilla muillakin" on jo pyöreäkeulaiset sähköautot etupihalla kotilatauksessa.

On silti mielenkiintoista, että Nissan Leafin sinisestä keulamerkistä on nopeasti päästy siihen, että täytyy lähestulkoon kurkistaa luukun alle meneekö sinne bensapistooli vai latauskaapeli. Sininen on edelleen sähkön väri, mutta mallimerkinnät ja lisälogot ovat hiljalleen hiipuneet pois, eikä edes keulamaskista voi aina päätellä.

Sähkön arkipäiväistyminen on ehdottomasti hyvä asia, sillä se tuo sähköautoilun helpommin niiden ulottuville, jotka eivät halua aktiivisesti pohtia päivitettäviä ohjelmistoja ja erilaisia teknologisia piippaimia. Pari nappia lämmityslaitteen hallintaan ja äänenvoimakkuusnuppi radiolle riittää pitkälle. Jopa avainkäynnistyksiä löytyy tästä joukosta.

Mutta ei ole tietenkään väärin vaatia erityisyydentuntua monesti yli 50 000 euroon karkaavien sähköautojen kanssa. Verkkotuneet toiminnot, kehittyneet ajoavustimet, reittisuunnittelu lataustauoilla, akun esilämmitys ja miljoona muuta pientä yksityiskohtaa antavat sisältöä jos sähköautoilua haluaa harrastaa. Ohjelmistopäivityksistä riittää pähkäiltävää keskusteluryhmissä muiden omistajien kanssa.

Molempia siis tarvitaan, mutta kuten aina: makuasioista vasta voikin kinastella.