Junamatka Borneolla – Höyryävää historiaa kiskoilla

Höyryjunien kulta-aika on ohi ja radanvarren Borneo kestytetty, mutta päivä kuluu kiskoilla rattoisasti. Tarjolla on maltillinen seikkailu, hieman vauhtia ja niukasti vaaratilanteita.

Höyryveturin ohjaamossa vallitsee helvetillinen kuumuus. Brittiläisen Vulcan-veturin hytti suojaa paahtavalta auringolta, mutta pitää myös tulipesästä hohkaavan kuumuuden lähellä. Lämmittäjä lappaa reiden paksuisia ja mittaisia pöllejä tuleen tasaista tahtia. Kevyemmällä lämmittämisellä museojuna ei liiku. Pilli viheltää matkan alkaneeksi ja juna vyöryy eteenpäin sakean höyrypilven saattelemana.

Junalla kesytetty Borneo

Pohjois-Borneon rautatie on palvellut matkalaisia 1880-luvulta saakka. Ennen rautatie oli tärkeä kulkuväylä läpi kosteikkojen ja tiheän sademetsän. Sen avulla brittiläiset siirtomaaisännät pyrkivät valloittamaan tutkimattomat syrjäseudut, mutta onnistuivat vain osittain.

Nyt sademetsä on saanut väistyä viljelysmaan ja asutuksen tieltä ja vanha junarata palvelee enää nostalgiannälkäisiä turisteja. Muut kulkevat pikiteitä pitkin autoilla.

Ensimmäisen luokan vaunussa ikkunat ovat auki. Ilmavirran lisäksi pöytiin tarjoiltu jäätee ja kylmät pyyhkeet viilentävät mukavasti. Viisi 1900-luvun alun henkeen sisustettua vaunua tarjoavat puitteet miellyttävällä matkalle 80:lle matkalaiselle.

Tunneli voi haukata

Matkareitti kiertää rannikon myötäisesti kohti etelää. Viidakkomaisemia ei ole tarjolla, mutta nähtävää riittää armeijan tukikohdasta paalujen varaan veden ylle rakennettuihin pikkukyliin ja viljelysmaihin.

Avoimista oviaukoista on helppo kurkotella ulos kameran kanssa. Samalla voi nauttia viilentävästä ilmavirrasta, mutta kovin syvällä valokuvauksen saloihin ei kannata uppoutua, sillä matkalle osuu muutama tunneli. Niissä mitoitus on täsmälleen junan kokoinen. joten osittain ulkona roikkuva matkalainen on vaarassa pyyhkiytyä sillanpieleen.

Lounas on katettu salonkiin

Ensimmäinen tauko vietetään kylässä nimeltä Kinarut. Parinkymmenen minuutin paussi riittää joko lyhyeen vierailuun buddhalaisessa temppelissä tai ostoksilla käyntiin.

Kauppiaiden harmiksi temppeli ja pihamaan patsaspuisto vievät kiinnostavuudessaan selvän voiton. Paikallisten pyhimysten ilmeitä veistettäessä ei ole tyydytty hillityimpään ilmaisuun.

Reissun puolivälissä kiskoja pitkin on kolisteltu noin 30 kilometriä kylään nimeltä Papar. Paluumatkaa varten juna on käännettävä ympäri.

Matkustajat hätistellään nauttimaan edullinen eksotiikka-annos paikalliselle torille, vaunut pukataan sivuraiteelle ja veturi ajetaan valtavalle kääntöpöydälle.

Nykyliikenteessä temppu on harvinaisempaa herkkua, mutta ennen se oli ehdottomasti kätevin tapa kääntää junan kulkusuunta.

Torilla myynnissä on jokseenkin kaikkea mahdollista kengistä eläviin kanoihin. Parhaiten kauppansa tekee kylmä juoma ja tuoreet hedelmät.

Kuuma ja kostea ilma vievät nopeasti suurimman innon pikkukylän tutkimiseen.

Ilmastointia ikävä

Viereisiä kiskoja pitkin ohi pyyhkäisevä moderni pikajuna palauttaa ajatukset hetkeksi nykypäivään. Naapuripöydässä ikävöidään ilmastointia, mutta sellaista ei ole tarjolla.

Verkkaisesti liikkeelle puhisevan höyryjunan pillin ujellus muistuttaa, että matka on vasta puolivälissä ja lounas pian katettuna salongin puolelle.

Teksti ja kuvat Antti Hentinen