Käytetyt erikoisuudet – Buick Riviera

Aikanaan edistyksellinen Buick Riviera edustaa ripeän liikkumisen ylellistä yläpäätä amerikkalaisesta näkökulmasta, mutta mannereurooppalaisittain maustetuin muodoin.

Buick Riviera kantaa ajatukset Ranskan samannimisen rannikon vaurauteen ja viehätysvoimaan. Tämä ainakin oli alkuperäinen ajatus General Motorsin nimipolitiikan takana, vaikka kilpaileva Ford-yhtymä ehtikin ensin Eurooppaan markkinointimielikuvien osalta Lincoln Continentalin muodossa. Riviera edusti General Motorsin mallipaletissa ylellistä yläpäätä.

Riviera oli alun perin, vuodesta 1949 eteenpäin, Buickin nimitys 2-ovisesta hardtop-korista, jossa sekä etu- että takalasit oli laskettavissa kokonaan alas. Näin ollen kyseessä oli koriversio, jota sai ensin Buick Roadmasterissa. Pian suosittu Riviera-koriversio tuli tarjolle myös Super-, Special-, ja Century-malleihin.

Tällä kertaa kiinnostaa kuitenkin vuonna 1962 Pariisin autonäyttelyssä esitelty automalli Buick Riviera. Se esiteltiin hyvin poikkeuksellisesti kotimarkkinoiden sijaan Euroopassa, jolla sitä haluttiin erottaa entistä enemmän muusta General Motorsin mallistosta. Kyseessä oli neljällä erillisistuimella ja tyylikkäällä muotoilulla hyvin erityislaatuinen amerikkalaisauto, joka henki Eurooppalaista loistoa ja voimaa.

Päivityksiä tehtiin ajan tapojen mukaisesti käytännössä jokaiseen vuosimalliin, mutta toinen sukupolvi esiteltiin ulkomitoiltaan suurempana vuodelle 1966. Kolmas sukupolvi toi vuonna 1971 autoon muodoiltaan erikoisen takapään. Toistaiseksi viimeinen Buick Riviera valmistui vuonna 1999 ja kahdeksanteen sukupolveen mennessä oli jo menetetty paljon alkuaikojen loistosta, joka näkyi myös myyntiluvuissa.

Käytetty erikoisuus – Buick Riviera

Viikon Käytetty erikoisuus on tällä kertaa, toisen sukupolven, vuosimallin 1969 Buick Riviera vain kahden omistajan jäljiltä. Onnittelemme 50 vuotta täyttänyttä autoyksilöä jutun muodossa. Sen mittarilukemaksi on ilmoitettu vuosista huolimatta alhainen 66 000 kilometriä, mutta emme toki tiedä josko mittari on vaikka pyörähtänyt jo ympäri.

Sellaista ei vihjaa kuvien perusteella upeakuntoiselta näyttävä sisäverhoilu. Mustalla nahalla päällystetyt sähkösäätöiset istuimet näyttävät uudenveroisilta ja niistä kelpaa tihrustaa laajaa mittaristoa ja pehmustettua kojelautaa. Tehostettu ohjauslaitteisto on rakennettu nielemään törmäysvoimia ikävän tilanteen sattuessa. Varusteluun kuuluu myös ilmastointi, sähkökäyttöiset ikkunat sekä vakionopeudensäädin.

Myös harmaa ulkokuori vaikuttaa hienokuntoiselta mustaa vinyylikattoa myöden. Toki silmä kiinnittyy lähes välittömästi myös erikoisvanteisiin. Myynti-ilmoituksessa auton lupaillaan olevan lähes ruosteeton, joka on tietenkin toivottavaa.

Ehkä vielä tärkeämpää on tietää kyseessä olevan niin sanottu ”matching numbers” eli tekniikka kuuluu juuri näihin kuoriin. Pellin alla makoilee 7,0-litrainen V8-moottori, joka tuottaa tässä versiossa 360 hevosvoimaa ja mukavat 500 newtonmetriä. Toki kahden tonnin paino ja perinteinen momentinmuuntimella toteutettu automaattivaihteisto saanee auton tuntumaan hieman lukemiaan rauhallisemmalta, mutta suorituskyky on silti kiitettävä 1960-luvun autolle.

Teksti: Henri Posa; Kuvat: Tori.fi