Käytetyt erikoisuudet: Maybach 57 on Mercedeksen kannalta harmillisen harvinainen ultraluksusauto

Maybach-brändin uudelleenlanseeraus oli Mercedes-Benziltä vuosituhannen vaihteen hätäratkaisu uuteen kilpailutilanteeseen, eikä se mennyt suunnitellusti. Noin 1 100 kappaletta valmistettu Maybach 57 onkin Mercedeksen kannalta suorastaan harmillisen harvinainen erikoisuus.

Mercedes-Benz löysi viime vuosituhannen lopulla itsensä tilanteesta, jossa se oli ainoa "kolmesta suuresta saksalaisesta", joka oli jäänyt ilman omaa aristokraattista brittiläistä autobrändiä. Vickers oli myynyt Rolls-Roycen oikeudet BMW:lle ja Bentleyn oikeudet Volkswagenille, ja näin niillä molemmilla oli jalostettavanaan arvostettu ultraluksusbrändi oman mallistonsa yläpuolella.

Mercedes-Benzille ei tilanteessa jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kaivaa naftaliinista kortti nimeltä Maybach.

Kivinen tie alusta loppuun

Mercedes-Benzille eli silloiselle emoyhtiö Daimler-Benzille Maybach-brändin oikeudet olivat tulleet jo vuonna 1960, mutta ennen 1990-luvun loppua sitä oli hyödynnetty lähinnä personointiohjelmana yläpään Mercedes-malleille ilman näyttäviä Maybach-tunnuksia.

Mercedes oli siis tavallaan jo lähtökohtaisesti takamatkalla suunnatessaan Maybach-brändiä kilpailijaksi brittiläisille Bentleylle ja Rolls-Roycelle. Siinä missä Britannia ja sen pop-kulttuuri olivat 1990-luvulla erittäin "cool" ja Bentley sekä Rolls-Royce olivat jo vuosikymmenien ajan olleet kuninkaallisten, filmitähtien sekä pop-diivojen suosiossa, Maybach oli niihin verrattuna käytännössä tuntematon käsite.

Maybachin edelliset "suuruuden" päivät olivat olleet toisessa maailmansodassa, jossa se valmisti moottoreita natsi-Saksan panssareihin. Oikeita, tunnustettuja ja arvokkaita luksusautoja ilmalaivojen moottorivalmistajaksi perustettu Maybach oli tehnyt edellisen kerran ennen toista maailmansotaa.

Toinen tekijä, jossa Mercedes suorastaan sinetöi Maybachin kohtalon itsekantavana brändinä ennen kuin yhtään autoa oli valmistettu, oli säästelevä tapa luoda ensimmäiset ja viimeisiksi jääneet Maybach-mallit. Ensimmäiset konseptit tehtiin W140:n eli "Diana-Mersun" pohjalle, kun taas tuotantomallit perustettiin sen seuraajaan, vuonna 1998 päivänvalon nähneeseen W220:een, ja ne myös valmistettiin samalla Sindelfingenin tuotantolinjalla Mercedes-vastineensa kanssa.

Lopputulokset, Maybach 57 ja -62, lanseerattiin vuonna 2002, ja ne siis perustuivat jo syntyessään neljä vuotta vanhaan malliin. Samaan aikaan BMW oli tehnyt puhtaalta pöydältä säkenöivän Rolls-Royce Phantom VII:n ja myös Bentleyn uudet tuotteet VW:n alaisuudessa olivat oikeasti uusia. Ja hintataso oli silti samaa luokkaa.

Maybach 57 oli 5,73 metriä pitkä ja -62 noin 6,16 metriä pitkä. Jopa lyhyempi malli oli siis jopa 57 senttimetriä pidempi kuin vastaava pitkän akselivälin S-sarjan Mercedes. Maybach 62 oli puolestaan kokonaisen metrin W220:n S-sarjan Lang-versiota ja 1,12 metriä standardiakselivälin W220:tä pidempi.

Maybachit erotettiin W220:stä ulkonäkömuutoksilla, jotka ovat näkyviä, mutta jotka eivät kuitenkaan tehneet kunnollista pesäeroa emotuotteeseen, eivätkä ankkuroineet Maybachia oikeastaan mitenkään sen omaan brändihistoriaan (sinne 1930-luvulle). Tätäkin näkökulmaa voi verrata 7-sarjan BMW:n ja Rolls-Royce Phantomin keskinäisiin eroavaisuuksiin.

Sisätiloissa Maybachit erottivat puolestaan W220:sta toinen toistaan pidemmät takajalkatilat sekä varustelu, mutta tyylissä ja viimeistelyssä ei päästy oikein puusta pitkään - ihan kirjaimellisesti. Maybachien kojelautanäkymää voi verrata saman aikakauden ja suunnilleen saman hintaluokan Rolls-Royce Phantomiin:

Maybach 57 ja -62 lanseerattiin 5,5-litraisen, kaksoisahdetun V12-voimanlähteen kera. Tehoa oli 550 hevosvoimaa ja vääntömomenttia 900 newtonmetriä. Samainen moottori oli hieman pienempitehoisena käytössä myös W220:n S 600 -mallissa sekä coupé-mallisessa CL 600:ssa. Myöhemmin Maybachit tulivat tarjolle S-versiona, jossa oli puolestaan AMG:n 65-malleista tuttu 6,0-litrainen V12-versio 612 hevosvoiman tehoisena ja 1 000 newtonmetrin edestä vääntävänä.

Tässä kohtaa on todettava, ettei saman aikakauden Rolls-Royce Phantomin 6,75-litraisesta V12-yksiköstä irrotettu kuin "vain" 460 hevosvoimaa ja 720 newtonmetriä.

Edellä esille nousseet tekijät vaikuttivat Maybachien tahmaiseen menekkiin. Maybacheja myytiin aina korkeintaan satoja kappaleita samalla aikavälillä, kun Phantomeja myytiin tuhansissa.

Lisäksi, kuten Car Magazine aikoinaan raportoi, DaimlerChrysler otti takkiin yli 300 000 euroa jokaista myytyä Maybachia kohden!

Kymmenen olemassaolon vuotensa aikana Maybach-brändi sai aikaan ainoastaan nämä kaksi mallia, jotka olivat todellisuudessa vain eripituiset versiot yhdestä ja samasta autosta. Kokonaismyynti jäi noin kolmeen tuhanteen autoon. Samaan aikaan Rolls-Royce oli lanseerannut Phantomin rinnalle kaksi lisäkorimallia sekä Ghostin ja Wraithin sekä myynyt viisinumeroisen määrän autoja.

Maybach lakkautettiin lopulta vuoden 2013 alkuun, ja itse asiassa vielä alkujaan suunniteltua aiemmin, jotta Maybachin aiheuttama akuutti rahavuoto saatiin loppumaan.

Mercedes uskaltautui palauttamaan Maybachin uudelleen kuvioihin vuonna 2015.

Tällä kertaa brändi sidottiin tietoisesti vahvemmin Mercedekseen, luomalla Mercedes-Maybach-ultraluksusalabrändi, jonka tuotteet ovat avoimesti perustuneet Mercedeksen yläpään malleihin, mutta olleet lopulta jopa eksklusiivisempia kuin Maybachin tuotteet aikoinaan itsekantavana brändinä.

Käytetyissä erikoisuuksissa on muuten Mercedes-Maybachilta nähty viimeksi brändin ensimmäinen sähköauto, EQS SUV.

Maybach 57 vm. 2003

Maybach 57 löytyi Käytetyksi erikoisuudeksi Nettiautosta, johon sen on listannut turkulainen autoliike.

Esimerkkiyksilö edustaa vuosimallia 2003 eli varsin alkupään tuotantoa. Tietä se on niellyt reilun parinkymmenen vuoden aikana maltilliset 124 000 kilometriä.

Tämän "perusmallin" eli Maybach 57:n osuus brändin noin kolmen tuhannen kappaleen kokonaismyynnistä oli noin 1 100 kappaletta eli tämä viininpunaisin kyljin varustettu arvoauto on melkoinen harvinaisuus. Hintaa myynti-ilmoituksessa ei kuitenkaan kerrota, mutta autoa markkinoidaan siinä "ylellisyyden äärimmäisenä ilmentymänä".

Joka tapauksessa tämän autoyksilön erikoisuus ja arvo perustuvat ennen muuta sen harvinaisuuteen sekä valmistajansa erikoiseen tarinaan. Ja oli pyyntihinta nyt mikä tahansa, Mercedes-Benz on aikoinaan maksanut tämän auton valmistamisesta noin kolmannesmiljoona euroa.

Lähteet: valmistajat, Nettiauto, Car Magazine, Top Gear