Käytetyt erikoisuudet – Mini Cooper

Mini Cooper edustaa kaikkea pienestä perheautosta rallilegendaan. Alkuperäistä mallia valmistettiin peräti kuudella vuosikymmenellä.

Morris Mini Cooper kiitää soraränniä konepelti tuulilasin peittona, sillä konepellin kiinnitys on pettänyt. Vuosi on 1967, paikka Ouninpohja ja kuljettaja Timo Mäkinen. Tämä kuva on varmasti painunut monen rallifanin verkkokalvoille.

Minin tarina alkaa kuitenkin vuodesta 1956 ja Suezin kriisistä. Polttoainekriisin seurauksena pienet ja pihit autot kuten Fiat 500 sekä Messerschmitt Kabinenroller nousivat suosioon ympäri Eurooppaa. British Motor Corporation halusi vastata kysyntään luomalla oman miniautonsa.

Alec Issigonis oli suunnitellut kolmea eri kokoluokan autoa jo vuodesta 1955 lähtien, mutta vuoden 1956 lokakuussa kaikki panokset siirrettiin näistä pienimpään. Vain kahdeksan työntekijän avustamana Issigonis loi seuraavan vuoden loppuun mennessä prototyypin nimeltään Orange Box eli oranssi laatikko, joka hyväksyttiin tuotantoon ja projektinimeksi tuli ADO15.

Moottori oli käännetty poikittain ja etuvetorakenteen kanssa tämä mahdollisti neljän hengen tilat kolme metriä pitkässä autossa. Koriylitykset olivat ennennäkemättömän pienet auton kaikissa kulmissa. Myös jousitus oli suunniteltu kompaktiksi ja hieman epämukavan kyydin vastapainona tarjottiin tarkka ajettavuus.

Vuonna 1959 tämä uutuus esiteltiin lehdistölle ja sitä ryhdyttiin myymään autonvalmistajan kahden automerkin alla. Myyntiniminä toimivat alkuun Austin Seven sekä Morris Mini Minor. Moottoriurheilu liittyi mukaan varhain.

Issogonisin ystävä John Cooper havaitsi auton potentiaalin ja tahtoi kehittää autoa moottoriurheilun tarpeisiin. Pienen taivuttelun jälkeen Alec Issigonis myöntyi ja miehet siirtyivät suunnittelupöydän ääreen. Austin Mini Cooper ja Morris Mini Cooper nähtiin ensi kertaa vuonna 1961 saaden lisää tehoa, lyhyemmät välitykset sekä levyjarrut.

Vuonna 1964 Miniin päivitettiin Hydrolastic-jousitus. Ensimmäinen varsinainen mallipäivitys nähtiin vuonna 1967 ja kaksi vuotta myöhemmin Ministä tuli oma automerkki. Näin vuosi 1969 on Minin historiassa todella merkittävä muiden uudistusten lisäksi nimimuutoksen takia.

Mini marssi 70- ja 80-lukujen läpi pienin muutoksin. Myynti laski vuosien varrella, mutta tuotantoa jatkettiin. Mini oli tällä välin päätynyt Roverin alle ja vuonna 1994 BMW osti sen itselleen. Vuonna 2000 tehtailta oli rullannut yli 5 miljoonaa Miniä ja oli vihdoin viimeisen aika.

BMW säilytti kuitenkin merkin ja täysin uusi merkittävästi suurempi Mini otettiin tuotantoon vuonna 2001. Tälle tarinalle ei näy loppua vieläkään. Edellisen kerran BMW:n valmistama Mini oli Moottorin koeajossa noin puoli vuotta takaperin.

Käytetty erikoisuus – Mini Cooper

Käytetyt erikoisuudet –juttusarja saa nyt jatkoa pikkuautolla. Mini Cooper edustaa vuosimallia 1993 kuuluen harvinaisempaan loppupään tuotantoon. Useasta loppupuolen erikoismallista tässä on kyseessä Cosmopolitan, vaikka myynti-ilmoituksessa virheellisesti Metropolitanista puhutaankin.

Mittarilukemaksi on ilmoitettu 108 300 kilometriä ja autoa onkin myynti-ilmoituksen mukaan säilytetty 8 vuotta lämpimässä tallissa hyvin vähillä ajoilla. Tämä selittäisi alhaisen ajomäärän. Ruostettakaan ei pitäisi olla.

Ulkovärinä on kirkas metallihohtovihreä konepellin mustilla vauhtiraidoilla. Lokasuojien levitykset ja hienot viisipuolaiset kevytmetallivanteet kruunaavat sporttisensuloisen ulkonäön. Paketti ei olisi täydellinen ilman avattavaa haitarikattoa.

Sisätilat saattavat jakaa enemmän mielipiteitä. Tummanharmaan kankaan vihreä kuviointi on ainakin värikäs ja mielenkiintoinen. Musta muovinen kojelauta ja paksu ratti näyttävät erikoisilta 50-luvulla suunnittelussa autossa, mutta ovat olleet aikanaan takuulla tarpeellisia uudistuksia.

Moottori on yhä uskollisesti noin 1,3-litrainen ja tuottaa pyöreästi 50 hevosvoimaa. Käsivalintainen vaihteisto on neljävaihteinen. Kiihdytys paikaltaan sadan kilometrin tuntinopeuteen vie noin 15 sekuntia, mutta se saattaa antaa väärän kuvan kevyen auton ripeydestä arkisemmissa tilanteissa.

Tarjous on varsin erikoinen. Lienee lukijasta kiinni tarjoaako 90-luvun Mini alkuperäisen viehätyksen vai pilaako esimerkiksi lievästi modernisoitu sisätila tunnelman. Mini Cooper on eittämättä eräs autoilun ikoneista.

Teksti: Henri Posa, Kuvat: Tori.fi