Klassikko: Rauno Aaltosen entinen Austin-Healey 3000 entisöitiin ja myytiin ulkomaille

Aaltonen, Austin ja aikakirjat muodostavat upean tarinan, joka on XJB-871:n muotoinen ja näköinen.

BMC:n kilpatallin eli virallisesti British Motor Corporation Competition Departmentin ajatusten mukaan ralliauton tuli olla tehokas ja pienikokoinen. Sellaisen katsottiin soveltuvan kapeille ja ahtaille rallipätkille. Itsestään selvä valinta oli konsernin autoista pienin eli Mini, Cooperin virittämä – edelleen rakennettuna. Mutta ennen 1959 esiteltyä Miniä ralleissa ajettiin yhtymän muilla malleilla. Valinnan varaa oli.

Ensi kertaa tehdastallin 2,6-litrainen Austin-Healey 100/6 oli mukana Monte Carlon rallissa vuonna 1958. Sen korvasi vuoden 1959 puolivälissä esitelty Austin-Healey 3000 Mk1, josta kilpailuosaston innokkaat ja osaavat asentajat rakensivat kaudelle 1961 viisi kilpa-autoa rallikäyttöön. Niiden rekisteritunnuksissa oli kaikissa kirjainyhdistelmä XJB ja kolme numeroa. Sisäpiireissä tuo viiden auton rypäs tunnetaan nimellä XJB-Healeyt.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

XJB-Healeyt

Näkyvimmät rakennemuutokset ja viritykset alkavat korista, jonka kaikki ulkoiset peltiosat on vaihdettu alumiinisiin. Etulokasuojien sivuille on avattu moottoritilan ilmanpoistoaukot. Ohjaamon katteena on lasikuitumuovinen kovakatto, jossa kaikissa tehtaan autoissa on tuuletusluukku. Kangaskatto rautoineen on tietysti poistettu. Tuulilasin etupuolella on raittiin ilman sisäänottoaukko. Tavaratilan kansi on korotettu, jotta sinne mahtuu kaksi varapyörää.

Muita ulkonäköön vaikuttavia muutoksia ovat etu- ja takapuskureiden poisto. Takapuskurin tilalla on ainoastaan Sprite-mallin pystykoristeet. Alkuperäisen jäähdyttimen säleikön tilalla on teräslankaverkko. Ajovalojen laseja suojaavat pikakiinnitteiset muovikuvut. Eteen on asennettu kolme lisävaloa ja taakse peruutusvalo. Konepelti ja takaluukku on varmistettu lisäkiinnikkein.

Pellin alla

Suoran kuusisylinterisen iskutilavuutta on lisätty 2 912 kuutiosenttimetristä 2 967,2:een. Sylinterikansi on vaihdettu noin 16 kiloa kevyempään alumiinikanteen. Tehoa on haettu asentamalla korkeapuristeiset männät, erikoisnokka-akseli ja suuremmat venttiilit. Alkuperäisten kahden SU:n tilalla on kolme 2” SU-kaasutinta ja erikoisvalmisteiset pidemmät imusarjat. Hengitystä helpottaa peltipakosarja ja kaksoispakoputkisto, jonka ulostulo on vasemman takapyörän etupuolella.

Öljypohjan tilavuus on vakiomallia suurempi, tehokkaampi laturi on täysin kuulalaakeroitu, sytytyspuolia on kaksi, joista toinen varalla. Moottorin muutosten avulla tehoa saadaan 180–190 hevosvoimaa. Vakioversion kohdalla puhutaan 132–134 hevosvoimasta.

Moottorin kiinnitykset on vahvistettu, sen alla on pohjapanssari ja runkorakennetta on osittain vahvistettu. Tehot välittyvät tien pintaan lyhytvälityksiseksi muunnetun vaihteiston kautta, jossa on kilpailukäyttöön vahvistettu sähköhydraulinen ylivaihde. Perävälitys on vakiota hitaampi – rallin luonteesta riippuen – ja siihen on lisätty tasauspyörästön lukko. Keskiömutterilla kiinnittyvät 60-pinnaiset pyörät on vahvistettu.

Jousitus ja kallistuksen vaimennin ovat jäykemmät ja niiden kiinnitykset on vahvistettu. Samoin etu- ja takaiskunvaimenninten kiinnitykset sekä edessä että takana. Erikoisvalmisteiset vipuvarsi-iskunvaimentimet edessä on varustettu lisäöljysäiliöin.

Takana vipuvarsivaimentimissa on säädöt ja taka-akselistoon on lisätty panhard-tanko. Kaikissa pyörissä on levyjarrut. Polttonestesäiliö on suurempi ja järjestelmässä on kaksi sähköistä SU-polttonestepumppua. Täyttöaukko on varustettu pikalukituskorkilla.

Yhden yön merkki

Brittien tunnetuimpia autonsuunnittelijoita on ollut Donald Healey, joka muistetaan myös kilpa-ajajana. Alun perin hän kouluttautui lentäjäksi ja liittyi vapaaehtoisena Royal Flying Corpsiin. Hän lensi muun muassa kuuluisaa Sopwith Camel -hävittäjää.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Healey työskenteli ilmailuhallituksessa ja rakensi koko 1920-luvun radiolaitteita.

Seuraavaksi Healey kiinnostui autourheilusta. Hän sai ajettavakseen tehtaan tiimiin kuuluvan 4 1/2 litran Invictan Monte Carlo -ralliin 1931 ja ajoi kilpailun voittoon. Vuonna 1933 Healey aloitti työt Rileyllä ja siirtyi vuotta myöhemmin Triumphille. Toisen maailmansodan aikana hän suunnitteli pääasiassa panssaroituja autoja.

Sodan jälkeen vuonna 1945 hän perusti oman tehtaan, jonka mallien voimanlähteenä oli enimmäkseen 2,4 litran Riley-rivinelonen. Eri valmistajien, Duncan, Elliot ja Tickford korittamat Healeyt tunnettiin vauhtivaroistaan ja hyvistä ajo-ominaisuuksistaan.

Kaksipaikkainen urheiluauto

Vuoden 1952 Lontoon autonäyttelyyn hän rakensi kaksipaikkaisen Healey Hundred -urheiluauton, jonka suunnittelivat Donald Healeyn poika Geoffrey ja Barrie Bilbie sekä muotoilija Gerry Coker. Näyttelyvieraat ottivat uuden mallin avosylin vastaan ja tilauskirjaan kertyi lähes 3 000 nimeä.

Määrä oli Healeylle ylivoimainen. Pienen tehtaan käytännön kapasiteetti oli noin viisi autoa viikossa. Tilannetta seurannut Austinin johtaja Leonard Lord ojensi auttavan käden, olihan uutuudessa käytetty Austin A90 Atlanticin 2 660 kuutiosentin nelosmoottoria, vaihteistoa ja muuta tekniikkaa. Syntyi sopimus, jolla auton tuotanto- ja markkinointi siirtyivät Austinille 20 vuodeksi ja Healeylle jäi mallimuutosten ja tuotantomalleihin perustuvien kilpamallein kehittäminen.

Seuraavana päivänä näyttelyssä kävijät saattoivat todeta myös uuden merkin syntyneen: Austin-Healey 100 -mallimerkintäkin oli muutettu numeroiksi. Tuo satanen tarkoitti auton huippunopeutta maileissa, kuten myös Jaguarin XK 120, XK 140 ja XK 150 -malleissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Konttorin puolella

Tuulilasi on varustettu sähköisellä huurteenpoistimella. Kuljettajan edessä on puukehäinen Motolita-ohjauspyörä. Kaikki mittarit on vaihdettu muissa BMC:n autoissa käytettyihin mustapohjaisiin, joissa on ulkopuolinen valaistus. Kojetaulun kiiltävät kromiosat on joko poistettu tai maalattu mattamustiksi heijastumisen poistamiseksi.

Varustukseen on lisätty kartanlukuvalo sekä Haldan Tripmaster ja Speedpilot-keskinopeusmittari. Istuinten selkänojat on muotoiltu sivuttaista tukea antaviksi ja istuimet on varustettu kaksipiste pilot-turvavöin. Ylimääräiset sisäverhoilun on poistettu. Ja kartanlukijalle on erikoistehtävä, sillä hänen jalkatilassaan on paineilmatoimisten alppitorvien käyttöpainike.

XJB-871

Austin-Healey runkonumeroltaan H-BN7/13708, korinumeroltaan 2993/1 ja moottorinumeroltaan 290-RU-H/26616 sai rekisteritunnuksen XJB-871. Sen ensimmäinen kilpailu oli vuoden 1961 Acropolis ralli Kreikassa. Kuljettajana toimi Peter Riley kartanlukijanaan Tony Ambrose. Pari selvisi rankassa rallissa kokonaiskilpailun kolmanneksi ja voitti luokkansa. Seuraavassa kilpailussaan, Alpine rallissa Riley ajoi auton ulos ja joutui keskeyttämään.

XJB-871 toimitettiin Abingdoniin korjattavaksi. Tehdastallin nimissä sillä ei muita kilpailuja ajettukaan, vaan auto myytiin Suomeen. Sen hankki Rauno Aaltonen tutustuakseen isoon Healey-tehdaskilpuriin perin pohjin. Hän oli päättänyt voittaa Spa–Sofia-Liege -rallin, jota pidettiin aikakautensa rankimpana kilpailuna. Juuri sellaista seikkailua Aaltonen arvostaa edelleenkin.

Vuosina 1961-1964 ajettu Spa-Sofia-Liege oli kilpailu, jolle kertyi mittaa 5 500–6 000 kilometriä. Sen reitti suuntautui Belgiasta Bulgariaan ja takaisin. Yhtäjaksoisena ajettu maratonralli kesti noin 90 tuntia – ei taukoja, ei hotelleja, ei unta. Oman jännityksensä kilpailuun antoi ajaminen rautaesiripun takaisissa maissa.

Aaltosen hankkimaa harjoitusautoa ei viritetty edelleen eikä siihen tehty mitään muutoksia. Hän käytti sitä päivittäisessä ajossa ja muutamina talvisina viikonloppuina, jotka tehdastallin kuljettajan kilpailukiireet jättivät vapaiksi, Healey nähtiin jääradoilla allaan piikkirenkaat.

Aaltonen pääsi hyvin sinuiksi ison Healeyn kanssa. ”Eihän se kooltaan kovin kookas ollut, mikä sopi hyvin ralliautolle, mutta moottori oli iso, ja siitä tuo nimitys Big Healey. Voimaa riitti, mutta maavaraa oli vähän, joten pohja piti panssaroida hyvin. Panssareiden varassa sitä usein liuttiinkin.”

Spa–Sofia–Liege -rallin voitto oli lähellä jo 1963. Rauno Aaltonen ja Tony Ambrose olivat selvässä johdossa, kun viimeisellä Italian Dolomiittien pikataipaleella heidän Healeynsä suistui tieltä ja parin sadan metrin pudotus oli vain senttien päässä.

Uusintayritys

Vuoden 1964 Spa–Sofia–Liege -ralli ajettiin helteisessä säässä. Autojen rikkoutumisia, onnettomuuksia ja muita keskeytyksiä oli runsaasti. Aaltonen–Ambrose -pari ajoi Austin-Healeyn selvään voittoon. Eroa toiseksi sijoittuneeseen Erik Carlssonin Saab Sportiin oli lähes puoli tuntia. Kolmanneksi ajoi Eugen Böhringer, Mercedes-Benz 230 SL, pari minuuttia Carlssonille jääneenä. Aaltosen voittoisa kilpa-ajokki oli tehdastallin Austin-Healeyn uudempi painos, jonka rekisteritunnus oli BMO 93B.

Treeniauto Austin-Healey XJB-871 oli tehtävänsä tehnyt. Vuonna 1965 Rauno Aaltonen luopui siitä ja auton osti, tuolloin vielä opiskelija, Caj Hasselgren. Tämä käytti autoa Aaltosen tapaan normaalissa liikenteessä.

Vuonna 1976 hän aloitti auton entisöinnin tavoitteena palauttaa se alkuperäiseen loistoonsa. Olosuhteiden vaihdellessa aikaa kului kuitenkin 20 vuotta ennen kuin auto oli alkuperäisessä kuosissaan. Vuonna 1996 Healey museokatsastettiin ja sai rekisteritunnuksen MRT-40. Sille hankittiin myös ns. FIA-passi ja Hasselgren osallistui autolla Historic Race Club Finlandin ratakilpailuihin. Kolmen vuoden aktiivisen kilpailemisen ja 11 kisastartin jälkeen auton siirrettiin eläkkeelle ja sai aiemman rekisteritunnuksen UBX-2.

Moottoriurheilupiireissä Caj Hasselgren muistetaan erityisesti aktiivisena Historic Formula -autojen harrastajana myös muualla Pohjoismaissa. Hän menehtyi alkuvuodesta 2013 vaikean sairauden murtamana.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Alkuperäiseen asuun

Vaikka tämä juttu kiemurtelee kuin Ouninpohjan pikataival, Austin-Healey XJB-871 tarina Suomessa päättyi varsin suoraviivaisesti. Lopulta auto oli konservoitu täysin alkuperäiseen asuunsa, jollaisena se esiintyi vuoden 1961 Akropolis-rallissa. Työn teki kilpa- ja urheiluautoihin erikoistunut Mäkelä Auto Tuning Oy, jonka on perustanut Kari Mäkelä vuonna 1978. Myös kirjainlyhenteellä MAT tunnetun, Kannuksella toimivan yrityksen tietämys ja osaaminen tunnetaan ja tunnustetaan maailmanlaajuisesti. Sen asiakkaina on alan keräilijöitä ja erikoismuseoita.

Tunnetun klassikkoautoihin erikoistuneen huutokauppatalon RM Auctions – Sotheby´s nettisivut kertovat, että Monacossa 14. toukokuuta 2016 järjestetyssä huutokaupassa kohde 231 eli Austin-Healey XJB-871 siirtyi uudelle omistajalle 403 200 euron vasarahinnalla, kuten alan termi kuuluu. Se matkasi Yhdysvaltoihin, talliin, jossa on muitakin brittisportteja.

Ralliprofessori Aaltonen

Vuonna 1938 syntynyt Rauno Aaltonen aloitti moottoriurheilun varhain. Jo 16-vuotiaana hän oli Pohjoismaiden mestari moottoriveneellä. Moottoripyörällä Aaltosen tunnetuin saavutus on 125-kuutioisten voitto 1957 Ruotsin GP-kilpailuissa Hedemorassa. Kovatasoinen kansainvälinen kilpailu, vaikka TT-kilpailuilla ei vielä MM-statusta ollutkaan. Parhaiten Rauno Aaltonen tunnetaan kiinnostuksestaan ja perinpohjaisesta paneutumisestaan ralleihin.

”Rallit ovat haastavia. Varsinkin pitkät rallit ovat seikkailua parhaimmillaan, suoriutumista vaikeissa olosuhteissa ja pahoista tilanteista.” Näitä seikkailuja Aaltonen on etsinyt – voittaakseen. ”Keniassa auto voi juuttua hiekkadyyniin, Tunturirallissa luminietos voi yllättää. Afrikassa tiellä voi seisoa antilooppi, Lapissa poro. Kumpikin on hyvä esimerkki ääriolosuhteissa ajettavasta rallista.”

Itä-Afrikan Safari 23 kertaa

”Erityisen paljon olen pitänyt juuri Itä-Afrikan Safarista, Keniassa. Se on kuitenkin jäänyt valloittamatta. Olen osallistunut siihen 23 kertaa, viimeksi 1987. Useasti olen ollut toinen, mutta voitto on jäänyt saavuttamatta. Epäonnisin olin 1985. Johdin kilpailua yli kahdella tunnilla, jolloin viimeisellä siirtymällä auton moottori hajosi. Tavallaan hyväkin muistutus siitä, että kaikkea ei voi saada.”

Rauno Aaltonen ja Timo Mäkinen kuuluivat British Motor Corporationin kilpailuosaston johtoon 1961 nimitetyn Stuart Turnerin luottoajajiin. Tämä kutsui kaksikkoa lempinimellä ”My Flying Finns”. Turner tuskin tiesi, että nimitystä käytettiin ensi kerran Tukholman olympiavoittajan Hannes Kolehmaisen yhteydessä.

Ralleissa elettiin 1960-luvulla Mini Cooperin kulta-aikaa, mutta myös toinen BMC:n paljon käyttämä kilpa-auto, Austin-Healey 3000 oli varsin menestyksekäs. Molemmat lentävät suomalaiset olivat myös ”Big-Healeyn” ratin takana kotonaan. Aaltonen voitti sillä Spa–Sofia–Liege -maratonrallin 1964 ja Mäkinen oli saman syksyn RAC-rallissa yleiskilpailun kakkonen ja voitti luokkansa.

British Motor Corporation Competitions Department perustettiin tammikuussa 1955. Se viritti ja rakensi yhtymän lukuisten merkkien Austin, Austin-Healey, Morris, MG, Riley sittemmin myös Triumph ja Rover vakiomalleja kilpailukäyttöön. MG:n tehtaalla Abingdonissa toiminut talli nousi brittiläisen autourheilun avaintekijäksi. Se kasvoi yhdeksi maailman suurimmista ja tunnetuimmista kilpailuosastoista.

Autourheilun kilpailumuotoja briteillä riittää, mutta ehdottomaksi ykköslajiksi muodostuivat rallit. Tehdastallin kilpailukaluston tunnetuimmaksi kohosi tietysti Mini Cooper S, jonka merkkinä usein oli Morris, mutta myös Austin ja myöhemmin BMC ja pelkkä Mini Cooper. Tehdastallin kilpa-autot olivat punaisia valkokattoisia.

Kilpailuja 127 maassa

1960-luku oli myös Rauno Aaltosen henkilökohtaisen menestyksen aikaa. Uraansa ammattimaisena kilpakuljettajana Aaltonen jatkoi 1970-luvun puoliväliin saakka ja on kilpaillut 127 maassa.

Aktiivikautensa jälkeen hän on osallistunut historic-luokkien kilpailuihin. Rauno Aaltosen meriitteihin kuuluu rallin Euroopan mestaruus 1965 – ensimmäisenä suomalaisena ja aikana, jolloin EM oli rallin kovatasoisin ja arvostetuin saavutus. Rallilla ei moottoriurheilumuotona vielä ollut MM-statusta. 1960-luvulla Aaltonen voitti todennäköisesti enemmän ralleja kuin kukaan muu. Niistä arvostetuin on Monte Carlon voitto vuonna 1967.

Rauno Aaltonen toimii myös luennoitsijana ja kouluttajana. Hänet tunnetaankin lisänimellä ralliprofessori, jonka ajatukset ja opetusmetodit ovat tulleet tutuiksi liikelaitosten johtajien ja poliitikkojen yksityiskuljettajille, poliiseille ja muille ammattiryhmille sekä eri automerkkien asiakkaille Euroopassa ja muualla maailmassa. Nopean ajon kurssiensa tueksi Aaltonen on kirjoittanut ajo-opetukseen liittyvän kirjan "Revolution am Steuer – Ohjauspyörän vallankumous", jossa hän selvittää myös ajotekniikan taustoja. Se on harvoja alan oppikirjoja maailmassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Rauno Aaltosen merkittäviä kilpailuvoittoja

1961 Hankiralli – SAAB 96

1961 Jyväskylän suurajo – Mercedes-Benz 220 SE

1963 Coupe des Alpes, Ranska - Mini Cooper S (luokka 1. – yleis 2.)

1964 Spa–Sofia–Liege, Belgia-Bulgaria – Austin-Healey 3000

1965 Geneven ralli, Sveitsi-Ranska – Mini Cooper S

1965 Vltava Rally, Tsekkoslovakia – Mini Cooper S

1965 Puolan ralli – Mini Cooper S

1965 München–Wien–Budapest – Mini Cooper S

1965 RAC Rally, Iso-Britannia – Mini Cooper S

1966 Tulppaaniralli, Hollanti–Ranska - Mini Cooper S

1966 Gallaher 500 kestävyyskilpailu, Bathurst, Australia – Morris Mini Cooper S

1967 Monte Carlo Rally, Ranska – Morris Mini Cooper S

1977 Southern Cross Rally, Australia – Datsun 710 Violet

XJB-871 kilpailuhistoriaa

1961 Akropolisralli: 1. GT luokka ja 3. Yleiskilpailu, kuljettaja Peter Riley kartanlukija Tony Ambrose

1961 Alppiralli, keskeytys, ulosajo, kuljettaja Peter Riley kartanlukija Tony Ambrose

1962 Jääratakilpailuja Suomessa, kuljettaja Rauno Aaltonen

1995–1997 Historic-ratakilpailuja Suomessa, kuljettaja Caj Hasselgren

Teksti: Hannu Lindell Kuvat: RM Auctions

Klassikko-Austin-Healeyn esittely on Moottorin arkistojuttu vuodelta 2018. Moottorin klassikoista on koottu myös korttipakka. Pelikortit ovat myynnissä AL-kaupassa.