Liity Autoliittoon

Etsi auton merkillä ja mallilla kiinnostavat artikkelit
18.8.2023

Kysy autoista: miksi tummennuskalvot ovat etuikkunoissa kiellettyjä, mutta tehdastummennetut lasit on sallittu?

Teksti Sini Ylivakeri
kysy autoista ympäri vuoden kesärenkailla

Auton etusivuikkunoiden ja tuulilasin tummentaminen jälkikäteen on kiellettyä. Suomessa lainsäädäntö perustuu usein EU-tasolla annettuihin säädöksiin, jotka sallivat tehdastummenteiset lasit, jos ne täyttävät tiukat kriteerit ja testaukset.

Aikaisempi juttusarjan artikkeli "Kysy autoista: saako auton etusivuikkunoita tummentaa?" on herättänyt lisäkysymyksen: Mihin tämä laki perustuu, että etusivuikkunoissa ei saa olla jälkiasenteisia tummennuskalvoja, mutta lasiin integroitu tummennus saa olla?

Suomen lainsäädännössä on selkeä linjaus ikkunoiden tummennuksesta ja jälkiasenteisten kalvojen laittamisesta. Tuulilasiin tai etusivuikkunoihin ei saa asentaa minkäänlaisia kalvoja, mutta takaikkunoiden tummennus on laillista. Poliisi tai katsastaja eivät kuitenkaan puutu asiaan, jos etusivuikkunat ovat tummennettu valmistajan toimesta esimerkiksi lasia värjäämällä ja ne ovat tyyppihyväksytty kyseiseen autoon.

Autolasien tehdasasenteinen tummennus tapahtuu yleensä tiukkojen laatu- ja turvallisuusstandardien mukaisesti. Tämä varmistaa, että lasin värjäys ei heikennä näkyvyyttä tai heijasta valoa vaarallisesti. Sen sijaan jälkiasenteisissa kalvoissa laatu ja asennustarkkuus voivat vaihdella suuresti, mikä saattaa johtaa turvallisuusriskeihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Taustalla erilaisia lakipykäliä, direktiivejä ja E-sääntöjä

Kansallisen lainsäädännön pykälät auton ikkunoiden tummennukseen liittyen on vielä helppo löytää, mutta EU-tasolle direktiivien ja sääntöjen sekaan sukeltaminen on aivan toinen juttu.

Ajantasainen säädös, jossa käsitellään ikkunoiden jälkiasenteista tummennusta on Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin laatima määräys auton ja sen perävaunun rakenteen muuttamisesta, joka on tullut voimaan vuonna 2021.

Seuraamalla kumottujen määräyksien ja päätösten polkua ajassa taaksepäin löytää Finlexistä Liikenneministeriön päätöksen auton rakenteen muuttamisesta, joka on annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1992.

Silloin myös takaikkunoihin asennettavat kalvot olivat yksiselitteisesti kielletty tuulilasia ja muita ikkunoita koskevan 23 §:n mukaan:

”Tuulilasin valonläpäisykyvyn on oltava vähintään 75 %. Etusivuikkunoiden ja henkilöauton takaikkunan valonläpäisykyvyn on oltava vähintään 70 %. Edellä mainituissa laseissa ei saa käyttää jälkeenpäin asennettavia kalvoja.”

Menneistäkään säädöksistä ei käy helposti ilmi, mihin tarkalleen ottaen jälkiasenteisten kalvojen kielto etuikkunoissa perustuu. Edellä mainitussa ajantasaisessa määräyksessä lukee kuitenkin yleisissä vaatimuksissa, että "ajoneuvoon tehtävät muutokset eivät saa heikentää vähäistä enempää liikenneturvallisuutta."

On yleisesti tiedossa, että liian tummennetut etuikkunat voivat heikentää kuljettajan näkyvyyttä ja havainnointikykyä erityisesti yöllä, hämärässä tai huonoissa sääolosuhteissa. Liikennemerkkien, valojen ja muiden tienkäyttäjien havaitseminen vaikeutuu, mikä on iso liikenneturvallisuusriski.

EU-tason sääntelyyn viittaa Traficomin tuorein määräys ajoneuvojen määräaikaiskatsastuksen arvosteluperusteista, joka perustuu Ajoneuvolain lisäksi EU-direktiiviin 2014/45/EU. Direktiivistä käy ilmi esimerkiksi tuulilasiin ja etusivuikkunoihin liittyvät tarkastuskriteerit ja hylkäysperusteet. Esimerkiksi näkyvyyden haitta voi olla lasi tai läpinäkyvä paneeli (mukaan luettuina heijastavat tai sävytetyt kalvot), joka ei ole "vaatimusten" mukainen.

Direktiivin mukaan ”vaatimukset” on asetettu ajoneuvon hyväksyntäpäivänä, ensirekisteröintipäivänä tai ensimmäisenä käyttöönottopäivänä voimassa olleissa tyyppihyväksyntävaatimuksissa ja jälkiasennusta koskevissa velvoitteissa tai rekisteröintimaan kansallisessa lainsäädännössä. Näitä hylkäysperusteita sovelletaan vain siinä tapauksessa, että vaatimustenmukaisuus on tarkastettu.

Voi siis varovasti olettaa, että jälkiasenteisten kalvojen kielto etuikkunoissa ei välttämättä perustu yhteen tiettyyn lakipykälään. Kyseessä on todennäköisesti enemminkin vuosien aikana viranomaisten ja lainsäätäjien muodostama konsensus siitä, että liikenneturvallisuuden kannalta on parasta ettei etuikkunoissa tulisi olla mitään ylimääräisiä kuljettajan havainnointikykyä haittaavia asioita.

On sitä ennenkin osattu – tummennuksilla pitkä historia

Aihetta tutkiessa käy vahvasti ilmi, että toisin kuin asiaan vihkiytymätön voisi luulla, tummennusten käyttö auton ikkunoissa ei ole mitenkään uusi ilmiö. Lakeja ja muita säädöksiä löytyy aiheesta monien vuosikymmenien takaa ja kansainvälisesti Eurooppaa ja Yhdysvaltoja myöten.

Monien auton ikkunoiden tummennuksiin erikoistuneiden yritysten sivuilla väitetään, että ensimmäiset tehdastummennetut lasit valmistettiin toisen maailmansodan aikoihin, kun autoilu alkoi yleistymään kovaa tahtia. Tehdastummennettuja laseja näkyi jo esimerkiksi vuoden '58 Chevy Impalassa.

Aluksi laseja sai tummennettuna vain valmistajan toimesta, mutta myöhemmin ensimmäiset spray-on -tyyliset itse tehdyt tummennukset yleistyivät, ja jälki oli usein myös sen näköistä – tummaa ja epätasaista. Sen jälkeen markkinoille tulivat pian ensimmäiset kalvot, joilla oli tosin taipumus värjääntyä auringossa ja muodostaa kuplia voimakkaassa kuumuudessa.

Vaikka markkinoilla olevien jälkiasenteisten kalvojen laatu parantui ajan myötä, tuli selkeästi tarve myös säädellä niiden käyttöä ja ominaisuuksia, jotta liialliset tummennukset eivät aiheuttaisi vaaratilanteita liikenteessä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Auton laseille on tiukat kriteerit

Auton turvalaseille eli tuulilasille ja muille ikkunoille on tiukat valmistus- ja testauskriteerit, jotka myös tehtaalla sävytetyt tai tummennetut ikkunat joutuvat läpäisemään saadakseen tyyppihyväksynnän.

Traficomin mukaan tieliikenteen tyyppihyväksynnät voidaan sääntelyperustan mukaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: EU- ja EY-tyyppihyväksyntöihin, YK:n alaisen UNECE:n sääntöjen mukaisiin E-tyyppihyväksyntöihin sekä kansalliseen sääntelyyn perustuviin tyyppihyväksyntöihin.

UNECE:n sääntö numero 43 asettaa yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat turvalasien ja niiden ajoneuvoihin asennuksen hyväksyntää. Tavoitteena on taata, että käytetyt lasit ovat turvallisia ja kestäviä tieliikenteessä. Säännössä määritellään erilaisia lasityyppejä, joille on tarkat vaatimukset ja lukuisat testit. Nämä testit sisältävät esimerkiksi optisten ominaisuuksien arvioinnin, johon kuuluu valonläpäisykyvyn tarkastelu.

Tehtaalla sävytetyt ja tummennetut ikkunat testataan siis perusteellisesti, mutta jälkiasenteisten kalvojen turvallisuudesta etuikkunoissa ei voi mennä kukaan takuuseen.

Teksti: Sini Ylivakeri Lähteet: Eur-Lex, Traficom

Kysy autoista

Jätä meille autoaiheinen sinua askarruttava kysymys. Toimituksemme vastaa viikoittain moottori.fi:ssä tulleisiin kysymyksiin. Voit myös lähettää kysymyksesi suoraan sähköpostilla kysyautoista [ät] moottori.fi.

"*" näyttää pakolliset kentät

Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lue lisää

Kaikki artikkelit

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat

Liity Autoliiton jäseneksi

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin ja lisäksi Moottori-lehden 9 kertaa vuodessa.

Liity jäseneksi