Maastoajoelämys: panssarivaunuksi helppo ajettava – Saurer 4K 4FA -rynnäkköpanssarivaunu Maastoajoelämys: panssarivaunuksi helppo ajettava

Automaattivaihteiston ja rattiohjauksen ansiosta Saurerin rynnäkköpanssarivaunu sopii aloittelevalle panssarivaunuharrastajalle.

Rynnäkköpanssarivaunu Saurerin ohjaamoon ahtautuessa tuntuma on kuin yhtä numeroa liian pieneen avantoon ujuttautuessa. Sikälikin sama homma, että myös Saurerissa kannattaa jättää pää reiän yläpuolelle. Silloin aloittelijakin näkee paremmin mihin ohjata vaunua. Itävaltalainen rynnäkköpanssarivaunu on rakennettu 1960-luvulla, mutta modernisoitu 1990-luvulla, jolloin muun muassa alkuperäinen sauvaohjaus korvattiin rattiohjauksella.

Automaattivaihteiston ja ratin yhdistelmä tarjoaa helppoa ajettavuutta. Ajaminen onnistuu hyvin lyhyellä opastuksella. Ensin käsijarru pois päältä, ja sitten valitaan vaihdevivulla haluttu vaihdealue. Kun jalka nostetaan jarrulta ja painetaan syöttöpoljinta, niin Saurer pärähtää liikkeelle. Jiihaa!

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Voimaa tarjolla pehmeästi

Saurer ei varsinaisesti loikkaa paikaltaan vauhtiin, vaan 250-hevosvoimaisen ja 890 newtonmetriä vääntävän kymmenlitraisen rivikuutosdieselin tarjoama voima on pehmeää. Se selittyy 12 tonnin painolla.

Kun syöttöpoljin painetaan pohjaan, pitäisi huippunopeuden olla 60 kilometriä tunnissa. Polttoaineen kulutus on alle litran, mutta silloin matkana on yksi kilometri. Maastoajossa polttoainelitroja kuluu vähän enemmän kuin matkamittariin kertyy kilometrejä.

Ajotunnottomuus vaivaa

Ohjaaminen on helppoa, joskin teloilla kulkevan ajopelin tuntuma – tai tunnottomuus – on samaa luokkaa kuin Bobcat-pyöräkuormaajalla. Ulkomitat ovat henkilöautoa suurempia joka suuntaan, pituutta 5,4 metriä ja leveyttä 2,5 metriä. Sillä ei tosin ole merkitystä, sillä eiköhän se ole muiden tehtävä väistää Saureria.

Ojista yli heittämällä

Ensimmäisten ojien ja epätasaisuuksien ylityksissä Saurerin vääntösauvajousitus yllättää positiivisesti. Vaunu ei heilahda kertaakaan niin että kuljettajan hammaskalusto kolahtaisi luukun reunaan, vaan meno on kuin laakeilla mainingeilla keinuisi.

Pehmeässä maastossa rungon ja telapyörien väliin kertyvä savi syö voimaa, jota hetken koeajon jälkeen jopa kaipaa joissakin tilanteissa lisää. Koeajon päättyessä on melkoinen voittajafiilis, sillä kyllä-hän jokaisen pitää joskus päästä panssarivaunulla ajamaan.

Kattava artikkeli maastoajoelämyksistä on julkaistu kokonaisuudessaan painetussa Moottorissa 12/2020.