Mikä on kulttuurihistoriallisesti arvokas ajoneuvo?

EU:n romuautoasetus on herättänyt huolta autoharrastajissa, mutta näyttäisi siltä, että kansallisen maalaisjärjen käytön turvin museo- ja harrasteajoneuvot pelastuvat pakkoromutuksilta myös tulevaisuudessa.

EU:sta kuuluu huojentavia uutisia harrasteajoneuvojen omistajille ja kunnostajille – niin ainakin tässä vaiheessa Suomessa uumoillaan.

Romuautoasetukseksi Suomessa ristitty aie eli virallisemmin End of Life Vehicles -asetus on edennyt hyväksyttyyn kompromissiesitykseen. Romuauto-sana on tietty karski valinta ajoneuvoharrastajien näkökulmasta, joiden huolella kunnostetuista silmäteristä on kyse.

Asetuksessa on kyse sinänsä kannatettavasta kierrätysvelvollisuudesta: asetuksen pohjalta on tarkoitus pystyä määräämään romutettavaksi ajoneuvot, joilla ei ole edellytyksiä liikenteeseen – ja toisaalta rajata romutuksen ulkopuolelle ajoneuvot, jotka ovat historiallisia- tai harrasteajoneuvoja. Romutukseen kuuluisivat myös ajoneuvot, joiden kunnostamiselle ei ole edellytyksiä kohtuullisin kustannuksin tai aikamäärein.

Romutukseen muttei silmäterät

Harrastajissa on herättänyt huolta se, miten asetuksen ulkopuolelle rajataan historialliset- ja harrasteajoneuvot kulttuurisesti arvokkaina ajoneuvoluokkina – onko tallin uumenissa odottava keskeneräinen projekti kunnostettavissa silmäteräksi, joka tulevaisuudessa liikkuu muidenkin ihasteltavana.

Huojentavaa ajoneuvoharrastajien näkökulmasta on, että ainakin Suomessa, ainakin tässä vaiheessa, uskotaan vakaasti, että tuleva valuvioiltaan korjattu asetus mahdollistaisi kansallisen liikkumavaran sen säätämiselle, miten nämä ajoneuvoluokat määriteltäisiin ja miten asetuksen käytäntöä valvottaisiin.

Ei lisää byrokratiaa

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) eritteli ajoneuvojen kiertotalousasetuksen vaikutuksia alan harraste- ja kulttuuritoimintaan Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliitto SAHK ry:n järjestämässä yleisötilaisuudessa Helsingissä.

Hänen mukaansa tavoite on hakea Suomen kannalta kansallisesti joustavin ja paras tulkinta tulevasta asetuksesta, jotta ajoneuvohistoriallista perintöä ja ajoneuvoharrastamista voidaan vaalia jatkossakin. Onni on ollut, että EU:ssa asiaa edistää puheenjohtajamaana Tanska, jossa on maana ymmärrystä ajoneuvoharrastamiselle ja vanhojen ajoneuvojen kunnostamiselle.

– Olemme tässäkin asiassa tehneet valmisteluvaiheessa poikkeuksellisen tiivistä ja hedelmällistä yhteistyötä Tanskan ja erityisesti Ruotsin kanssa, Ranne taustoitti.

– On lisätty poikkeuksia, jotka mahdollistavat sen, että meillä on kansallista liikkumavaraa (asetuksen toimeenpanossa), liikenneministeri toppuutteli suurimpia huolia.

Niin liikenneministeri kuin tilaisuudessa etänä esiintynyt europarlamentaarikko Katri Kulmuni (kesk) olivat sikäli toiveikkaita, että alkuperäinen aivan liian tiukka autoharrastuksen ydintä ymmärtämätön asetusteksti on valmistelun aikana lieventynyt, mutta paljon on vielä avoinna ja paljon on kiinni siitä, kuinka paljon kansallisesti on sovellettavissa.

Kumpikin oli myös sitä mieltä, ettei asetuksen käyttöönotto saisi lisätä autoharrastajia tai viranomaistahoja rasittavaa byrokratiaa.

Keskeistä on määrittely

Viranomaisen näkökulman harraste- ja museoajoneuvotoimintaan toi liikenne- ja viestintävirasto Traficomin Autoilijan palvelut -toimialan ylijohtaja Kimmo Pylväs, jonka työnantajalla on merkittävä rooli käytännössä, sillä edellä mainittuihin ajoneuvoluokkiin siirtyviä ajoneuvoja tultaisiin todennäköisesti tarkastamaan Traficomin hyväksymän puolueettoman tahon toimesta.

Pylväs tähdensi, että Traficom ei halua lisätä hallinnollista taakkaa nykyisten museoajoneuvojen omistajille. Keskeistä on kulttuurihistoriallisen ajoneuvon määrittely.

– Määrittely on osoittautunut vuosien saatossa haastavaksi, Pylväs totesi.

Hänen mukaansa olisi syytä pohtia, kun asetus tulee aikanaan kansallisesti jalkautettavaksi, voisiko toimintaa ja mahdollisia siihen liittyviä rekistereitä hallinnoida muut kuin viranomaiset.

Toki ottaa vielä aikaa ennen kuin EU:n asetus alkaa vaikuttaa, sillä asetuksen voimaantulo edellyttää vielä komission, edustajiston ja parlamentin yhteisen kannan laatimista kompromissiesityksen pohjalta. Lopulliset asetukset muuttuvat tässä vaiheessa yleensä enää harvoin ainakaan kovin merkittävästi.

Jos tuo kanta on muodostunut kuluvan vuoden loppuun mennessä, menee asetuksen käyttöönottoon siitä vielä parisen vuotta.

Kattojärjestön alla 31 yhdistystä

Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliitto SAHK ry toimii kattojärjestönä historiallisten ajoneuvojen harrastajien yhdistyksille. SAHK:lla on eri puolilla Suomea 31 jäsenyhdistystä ja niissä noin 8 500 henkilöjäsentä.

Espoon Automuseon ja SAHK ry:n Janne Ollenberg toi yleisötilaisuudessa esiin, että ajoneuvoharrastus koskettaa kuitenkin merkittävästi laajempia kansanjoukkoja kuin vain jäsenyhdistysten henkilöjäsenten nuppiluku. – Meitä suomalaisia ajoneuvoharrastajia on yli 200 000, Ollenberg tuo esiin ja laskeskelee lukuun sisältyvän perhepiirin lisäksi erilaisia sidosryhmiä. SAHK edustaa edunvalvontayhteisöjensä jäsenistön kautta siis yli 200 000 ajoneuvoharrastajaa ja harrastus koskettaa joka viidettä suomalaista harrastuksen, ammatin tai yrittäjyyden kautta. Ala työllistää Suomessa yli 5 000 henkilöä.

Tarkennettu lukuja artikkelin lopussa.