Nimi muutettu: Laula mukana: Bye Bye Miss American VOLGA...

Kun Venäjällä ajateltiin, että pelkkä nimi tekee Volgan, tuloksena oli GAZ Volga Siber. Sitten huomattiin, ettei se ehkä ollutkaan niin hyvä idea.

Volgan koko tarina kaikkine sukupolvineen, kaikkine putoamisineen ja kaikkine takaisin jaloilleen nousemisineen on vertaansa vailla. Itäautoista ehkä sitten kuitenkin se kaikkein nimekkäin, alkuperäinen GAZ-21 oli sekoitus idän tekniikkaa sekä valmistuskulttuuria ja toisaalta hyvinkin läntistä ulkokuorta.

Juuri mainitussa mielessä Volga Siber oli jopa lähellä alkuperäisintä esikuvaansa. Sen ulkokuori, toisen polven Chrysler Sebring oli periamerikkalainen, mutta se valmistettiin Venäjällä sikäläisiin mieltymyksiin muokattuna. Joku siinä ei silti toiminut, syitä on varmasti monia.

Huomatkaa muuten, että nyt kun kerran liikutaan kansainvälisillä vesillä, on Volga saanut coolin lisänimen Siber. Se myös translitteroidaan venäjäksi sikäläisen tavan mukaan niin kuin lausutaan eli "SAIBER".

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Gorki herää

Entisinä aikoina Volgan tehdas sijaitsi Gorkin autoteollisuuskaupungissa, tovin matkan päässä Moskovasta itään. Vaikka kaupungin nimi oli ehtinyt välissä muuttua Nižni Novgorodiksi, sen autoteollisuusperinne sai jatkua, kun Volga Siberin tuotantolinja avattiin siellä vuonna 2008, presidentti Putinin myötävaikutuksella. Tehtaan tuote oli DaimlerChrysleriltä hankittu lisenssiversio Chrysler Sebringistä / Dodge Stratuksesta. Kalliilla investoitu tuotantolinja oli niin ikään kuin kopio Chryslerin omasta Michiganissa.

Siperian perukoilla valmistetut autot kasattiin Yhdysvalloista ja Meksikosta tuoduista osista, lukuun ottamatta niitä muutamia osia, jotka olivat erilaisia Amerikan-serkkuun verrattuna.

Valmistajan oma arvio Volga Siberin vuosituotantomäärästä oli sadan tuhannen luokkaa, ja siihen myös tehtaan kapasiteetti suunniteltiin.

Säädetty Siperian teille

Kuten jo edellisessä kappaleessa saatiin vihiä, ja niin kuin kuvista voidaan huomata, Volga Siber ei ollut täysin identtinen Chrysler Sebringin nimellä tuotettuihin malleihin nähden. Logonvaihdon lisäksi keulaan saatiin venäläisen maun mukaista kimaltavaa uuden maskin muodossa. Myös valaistuksessa oli eroja. Edessä ajovaloumpio oli hieman eri muotoinen ja valot olivat paremmat, Siperian teille kun ei kannata (ainakaan YouTuben perusteella) millä tahansa tuikuilla suunnata.

Siperian teistä puheen ollen, myös alustasäädöt poikkesivat Sebringistä. Volga Siberin alusta sieti paremmin routavaurioita ja myös maavara oli jonkin verran korkeampi.

Voimanlähteenä autossa oli suoraan Chrysleriltä lainattu 2-litrainen, 140-heppainen nelisylinterinen bensiinimottori. Isompi vaihtoehto oli puolestaan 173-hevosvoimainen 2,4-litrainen – se on muuten ilman mitään yhteyttä lähes täysin samankokoinen kuin GAZ-21:n alkuperäinen ZMZ-sarjalainen vuodelta 1956.

Lässähti heti kättelyssä

GAZ Volga Siber on jollain (kummallisella) tasolla jopa ihan toimivan kuuloinen konsepti. Jo hieman vanhentunutta tekniikkaa edustanut ja siten valmistajalleen hyvin edullinen ja turvallisen kokoinen sedan monilla mukavuusherkuilla olisi todella voinut purra tuon ajan itäeurooppalaiseen ostajakuntaan. Niin ei kuitenkaan millään muotoa käynyt. Jos valmistaja maalaili eteensä jotain 100 000 auton vuosilukuja, kerrottakoon, että noin kolmen ensimmäisen vuoden aikana tehtiin alle 10 000 Volga Siberia. Kolme ensimmäistä olivatkin samalla kolme viimeistä, sillä vuonna 2010 tämän maailman amerikkalaisimman venäläisauton tuotantolinjat suljettiin. Samaan aikaan loppui myös tuolloin 12 vuotta liukuhihnoilla olleen Volga Siberin ”edeltäjän” eli GAZ-3111:n valmistus. Sen jälkeen emme ole nähneet Volgan kunniakasta nimeä kantanutta automallia.