Speyerin tekniikan museo – maalla, merellä ja aika lailla ilmassa sekä sen yläpuolellakin

Speyerin tekniikan museo on vaikuttava yksityinen ja voittoa tavoittelematon museo, joka on auki ympäri vuoden ja esittelee laajasti ihmisten liikkumiseen liittyvää teknologiaa.

Vuonna 1991 hieman Mannheimin eteläpuolelle ja noin tunnin matkan päähän Frankfurtista avattu Speyerin tekniikan museo yhdessä sen Sinsheimissa sijaitsevan sisarmuseon kanssa on yksi Saksan hienoimpia museokokonaisuuksia. Speyerissä on parisen tuhatta erilaista museoesinettä, jotka ovat liikkuneet (ja liikkuvat osittain toki yhä) niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Myös avaruuteen kurkottavaa kalustoa on esillä kiitettävä määrä – mm. avaruussukkulan muodossa.

Museon pinta-ala on yhteensä noin 150 000 neliömetriä jakautuen kahteen isoon halliin ja näiden välisille ja ympäröiville piha-alueille. Kyllä, kalustoa on niin paljon, että osa joutuu oleskelemaan taivasalla – eivätkä siis pelkästään lentokoneet.

Näyttelyhalleista vanhemmalla on myös jo itsessään mielenkiintoinen historia. Se rakennettiin vuonna 1913 Lesquinissa lähellä Lilleä Pohjois-Ranskassa. Rakennuttaja oli Houstonissa toimiva Thomson-yhtiö. Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaiset joukot purkivat koko hallin ja kuljettivat sen Speyeriin, missä se toimi Pfalzin lentokonetehtaan kokoonpanohallina. Tehtaassa valmistui yhteensä 2500 lentokonetta. Toisessa maailmansodassa se toimi puolestaan useiden eri lentokonetyyppien korjaamona.

Sukkula ven… äjälle

Speyeriin on keskittynyt erityisen paljon avaruustekniikkaa, ja yksi näyttävämpiä näyttelyesineitä on venäläinen avaruussukkula. 36 metriä pitkä ja 80 tonnia painava sukkula roikkuu pitkälti avaruusteknologialle omistettu hallin katosta. Kyseessä on testisukkula, jolla testattiin avaruuslentojen paluuta maan ilmakehään. Vuosien 1984 ja 1989 välillä tällä sukkulalla tehtiin 25 tällaista ilmakehään palaavaa lentoa. Koko projekti haudattiin kuitenkin Venäjällä vuonna 1993 Berliinin muurin murtumisesta alkaneen poliittisin muutoksen seurauksena.

Toinen Venäjältä museoon saatu vaikuttava lentävä esine on jättikokoinen ja leveärunkoinen ukrainalaisen Antonovin suunnittelema An-22 – maailman suurin potkuriturbiinikäyttöinen lentokone. Kiovasta lähtenyt kone laskeutui Speyerin 1300 metriä pitkälle kiitoradalle 29. joulukuuta 1999. Antonovin mitat ovat vaikuttavat: pituus 57,31 metriä ja siipiväli 64,4 metriä. Siipien pinta-ala on 345 neliömetriä. Vielä vaikuttavampi on Antonovin kuljetuskyky. Sen tyhjäpaino on 118 727 kiloa, ja maksimi lentoonlähtöpaino on 225 000 kiloa eli se pystyy ottamaan rahtia lähes oman painonsa verran.

Toki myös Jumbo Jet eli Boeing 747 on vaikuttava, ja sinne kannattaa ehdottomasti kiivetä sisälle, jos sellaisella ei ehtinyt missään vaiheessa matkustaa. Lufthansan aikoinaan omistaman 747:n kuljetuksen järjestäminen museoon oli yksi haastavimpia tehtäviä, mitä museon henkilökunta on joutunut työssään kohtaamaan. Ja museon luonteeseen sopien sekin hoidettiin ilmassa, maalla ja vedessä. Video kuljetuksesta alla.

Venäläisistä hävittäjäkoneista esillä on puolestaan mm. Mig-15 ja Mig-23. Ja venäläisiä helikoptereita on esillä myös useampi, näyttävimpänä raskas taisteluhelikopteri Mi-24 eli Hind. Länsimaista kalustoa on esillä mm. F-4:n, F-15:n ja F-104:n muodossa. Yhteensä taivasalla on noin 70 lentokonetta ja helikopteria. Suomalaisille ovat tuttuja esim. meidän  ilmavoimissakin palvelleet Fouga CM.170 Magister ja Saab 35 Draken.

Tulta päin

Speyeriin on keskittynyt myös paljon palokalustoa, erityisesti hienoja vanhoja amerikkalaisia paloautoja on useampi. Vanhin näistä on Ahrens-Foxin auto vuodelta 1916.

Yksi tyylikkäimpiä paloautoja on Mackin säiliösammutusauto vuodelta 1961. Sen 2000 litran vesisäiliö oli mahdollista ruiskuttaa tyhjäksi 40 sekunnissa. Ja kukapa ei joskus olisi uneksinut olevansa tikapuuauton kuljettaja… Myös metsäpalojen sammutuksiin käytettyjä lentokoneita on esillä – kaksi kappaletta Canadairin CL-215-koneita.

Toki myös muunlaista työkalustoa on esillä runsaasti traktoreista aina raskaisiin kuorma-autoihin asti.

Toisen maailmansodan aikaisia kulkupelejä on myös esillä jonkin verran – ja ehkä vähän yllättävämpiä sellaisia. Sisarmuseossa Sinsheimissa on sen sijaan esillä todella kattava ja hieno kokoelma toisen maailmansodan aikaista kalustoa. Toisen maailmansodan aikaisia lentokoneita on toki Speyerissäkin, mm. Messerschmitt Bf 109 ja Junkers Ju 52.

Veden alle kurkistetaan myös. Kaikki tuntevat saksalaiset U-veneet, mutta Speyerissä on esillä parikin vähemmän tunnettua pienempää sukellusvenettä. Sodan loppua kohden Saksan teolliset resurssit olivat rajoitettuja. Unterseeboot tarvitsi paljon raaka-aineita ja ison miehistön, 11,9 metriä pitkä Kleinunterseeboot oli pienempi ratkaisu lähinnä rannikkojen suojaamiseen. Sen toimintamatka oli vain noin 300 meripeninkulmaa.

Myös junia on useampi, mm. Preussische G 8.1, kiinalainen Qian Jin 2655 ja kaikkien joskus Märklinin pienoisrautatien omistaneiden tunnistamat SBB Ce 6/8 II eli Krokodil ja DB-Baureihe V 200.

Tähtiloistoa

Erilaista klassikkokalustoa on esillä runsaasti sitäkin. Pari helmeä nousee kuitenkin ylitse muiden.

Ensimmäisenä näistä on mainittava erikoispaikan museossa saanut ja Mavis nimeä kantava Packard-Bentley. 42-litrainen ja 1500-heppainen V12-moottori sekä 24 pakoputkea 6,4 metriä pitkässä autossa vetää hiljaiseksi. Ja jos ette kirjoitettua sanaa usko, katsokaa alla oleva video… 

Toinen ehdoton helmi on Mercedes-Benz 500K vuodelta 1935. Mutta ei mikä tahansa 500K vaan Erdmann&Rossin suunnittelemalla ja valtamerilaivaa matkivalla korilla. Auto valmistettiin aikoinaan Irakin kuninkaalle – ja ei, ei sille Persianlahden sodan aloittaneelle vaan Irakin kuninkaana vuosina 1933–39 toimineelle Ghazi ibn Faisalille. Auto löysi lopulta vuonna 1986 tiensä Saksaan, missä se entisöitiin vanhaan loistoonsa.

Ja moni tunnistaa varmasti myös Mummo Ankan auton eli Detroit Electricin sähköauton 1910-luvulta. Yhteensä Detroit Electric valmisti noin 13 000 sähköautoa vuosina 1907–39. Huippuvuodet olivat 1910-luvulla, jolloin myynti oli parhaimmillaan lähes 2000 autoa vuodessa.

Eikä Saksassa voi olla autoihin liittyvää museota, jossa ei olisi esillä VW Kuplaa tai Kleinbussia…

Ja ne ihanat kaksipyöräiset

Myös moottoripyöriä ja skoottereita on esillä runsaasti. Vespan tuntevat kaikki, entäpä Heinkel Tourist skootterin? Heinkelin lentokonetehdas valmisti vuosina 1953–65 yhteensä yli satatuhatta nelitahtiskootteria. Ne olivat luksustuotteita, kalliimpia kuin Vespat tai Lambrettat.

Avaruusteknologiahallista löytyy lisäksi myös sen laidoilta kahdessa kerroksessa mukava kokoelma vanhoja pyöriä – ja myös kilpapyöriä. Museo tunnetaan myös hienosta Friedel Münch -pyörien kokoelmasta. Niitä on esillä peräti 26 kappaletta.

Museon kotisivut: https://speyer.technik-museum.de/en/