Ajoneuvot | Huutokauppahelmet | 8.8.2020

Huutokauppahelmet – Ferrari Daytona kilpahistorialla

Aito Ferrari Daytona kilpahistorialla ei ole tavallinen edes Huutokauppahelmet-juttusarjassa. Tällä kertaa tarjolla on muun muassa vuoden 1972 Sebringin 12-tunnin kilpailuun osallistunut vain 25 kappaletta koskaan valmistettu erikoisuus. 

Itse Daytonaksi nimetty Ferrari 365 GTB/4 esiteltiin vuonna 1968 ja pian yksityistallit kuten Luigi Chinettin North American Racing Team (NART) ilmaisivat kiinnostuksensa kilparadoille suunniteltuun versioon. NART osallistui kahdesti Le Mansin 24-tunnin kilpailuun saavuttaen vuonna 1971 yleiskilpailun 5. sijan.

Tämän ansiosta Ferrari rakensi kolme viiden auton sarjaa, eli yhteensä 15 kappaletta tehdaskilpureita nimellä Ferrari Ferrari 365 GTB/4 Daytona Competizione. Lisäksi joukkoon tunnustetaan kymmenen yksityisomistajien toimesta samanlaiseksi kilpuriksi tuohon aikaan muutettua katuautoa, jotka voidaan erotella esimerkiksi kutsumalla niitä nimellä Ferrari 365 GTB/4 Daytona Independent Competizione. Näin saadaan yhteensä 25 autoa, joiden menestys oli melkoinen.  

Saavutuksiin lukeutuu muun muassa Tour de France -kokonaiskilpailun 4. sija 1971, luokkavoitto vuoden 1972 Le Mansin 24-tunnin kilpailussa, Tour de France -kokonaiskilpailun kaksi ensimmäistä sijoitusta vuonna 1972, Le Mansin luokkavoitot vuosina 1973 ja 1974 sekä lukuisia kärkisijoja vuosina 1973-1975 Daytonan 24-tunnin kilpailussa. Yli kymmenen vuotta esittelynsä jälkeen Ferrari 365 GTB/4 onnistui sijoittumaan kokonaiskilpailun toiselle sijalle vuoden 1979 Daytonan 24-tunnin kilpailussa. 

1971 Ferrari Daytona kilpahistorialla – RM Sotheby’s

Verkossa 14.-15. elokuuta huutokaupattava Ferrari Daytona kilpailuhistorialla on tarkemmin vuoden 1971 Ferrari 365 GTB/4 Daytona Independent Competizione ja kantaa runkonumeroa 14065. Sitä pidetään teknisessä mielessä yhtenä edistyneimmistä ja tehokkaimmista yksilöistä. 

Alun perin kyseessä oli maaliskuussa 1971 aiemmin mainitun Luigi Chinettin myymälään toimitettu katuauto. Värinä oli herkullisen täyteläinen viininpunainen Rosso Cordoba, sisäverhoiluna vaalea Beige Scuro nahkasisusta ja varusteluna muun muassa ilmastointi sekä Borranin pinnavanteet. Jostain syystä ensimmäinen omistaja päätti palauttaa auton lähes välittömästi oston jälkeen takaisin myymälään.

Seuraava omistaja tunsi Ferrarin kilpa-autoihin erikoistuneen Kirk F. Whiten, joka halusi kilpailla tällä Daytonalla GT-luokassa, johon hänen Ferrari 512 M ei saanut säännöistä johtuen osallistua. White oli nimittäin hieman aiemmin lainannut toisaalta runkonumeron 14271 Ferrari 365 GTB/4 Daytonaa tunnettuun Cannonball Runiin voittaen koko tapahtuman.

Omistaja suostui myymään auton väliaikaisesti Whitelle tuota kilpakäyttöä varten. Tuossa yhteydessä kuitenkin havaittiin, että moottori ei vastannut odotuksia. Näin moottori vaihdettiin ristiin Cannonball Runin voittaneen yksilön kanssa ja tuohon jo lähtökohtaisesti parempaan moottoriyksilöön vaihdettiin vielä männät ja kannet korkeamman puristussuhteen saavuttamiseksi, lisättiin kuivasumppu sekä säädettiin sytytyksen ajoitus ja kaasuttimet. Tarinan mukaan dynamometri olisi näyttänyt teholukemaksi yli 450 hevosvoimaa. 

Yksilön muutostöistä kilpakäyttöön vastasi tunnettu Holman-Moody Pohjois-Carolinassa. Muutoksiin lukeutuivat suuremmat jarrut, huomattavasti leveämmät renkaat ja alumiinista valmistettu jäähdytin. Polttoainetankin täyttö siirrettiin tapahtuvaksi keskeltä tavaratilan kantta. 

Lisäksi etu- ja takapuskurit riisuttiin pois, koria levitettiin alumiinista käsityönä valmistetuin pyöränkaarin ja etuhelmaan valmistettiin ilmanohjain. Sisätilojen puolelle asennettiin tietenkin turvakaaret ja kilpakäyttöön kaivatut mittaristot.

Sebringin 12 tuntia 1972

White asetti tavoitteekseen Sebringin 12-tunnin kilpailun uuvuttavan Daytonan 24-tunnin kilpailun sijaan. Ajovuoroja jakamaan Whiten kanssa lupautuivat David Hobbs ja Nascarin puolella menestynyt Bobby Allison – jälkimmäisen meriittien avulla siniseksi maalatun auton sponsoriksi saatiin myös Coca-Cola. Allison vetäytyi tapahtumasta kuitenkin viime metreillä ja itse kilpailussa hänen tilallaan ajoi kyvykäs Skip Scott. 

Aika-ajoissa Hobbs oli kaikkia muita kilpailuun osallistuneita Daytona-kilpureita nopeampi ja tuloksena oli yleiskilpailun 18. lähtöruutu. Valitettavasti itse kilpailussa vetoakselin pultit pettivät ja kilpailu jäi kesken noin kolmen tunnin jälkeen. Valtavasta pettymyksestä johtuen White ei kilpaillut enää koskaan.

Auto palautettiin toiselle omistajalleen sovitusti auton vaatimien kalliiden korjausten jälkeen. Tämä Ferrari Daytona kilpahistorialla kiersi muutamissa käsissä, kunnes 1980-luvulla se sai FIA:n paperit ja punapohjaisen kilpavärityksen. Itse asiassa 1990-luvulla auto kävi Japanissa asti ja sen jälkeen vielä monessa omistuksessa ennen päätymistään nykyiselle omistajalle. 

Hän toimitti runkonumeron 14065 Daytonan Isoon-Britanniaan DK Engineering -nimiselle yritykselle alkuperäiseen asuun entisöitäväksi. Ulkonäön lisäksi myös tekniikka käytiin läpi. Entisöintiyritys näki myös vaivan haastatella Kirk F. White kokemuksistaan auton kanssa ja tuo haastattelu toimitetaan auton mukana tulevalle omistajalle muun äärimmäisen kattavan dokumentaation kanssa. 

Autoon on asennettu entisöinnin yhteydessä oikeanlainen Competizione -moottori, mutta Cannonball -autosta lainattu Sebringissä kilpaillut moottori toimitetaan erikseen auton mukana. Concours-tapahtumien lisäksi klassikkoralleihin tai -ratatapahtumiin on vaikea keksiä soveliaampaa autoa kuin Ferrari Daytona kilpahistorialla varustettuna.

 

Teksti: Henri Posa, Kuvat ja lähde: RM Sotheby’s