Käytetyt erikoisuudet – DAF 55

Alkuperäisenä Suomi-autona tämä vähän ajettu hienokuntoinen DAF 55 on osa autokantamme historiaa. Omalaatuinen alankomaalainen ansaitsee hyvän kodin.

DAF 55 on vuonna 1967 julkaistu sympaattinen pieni perheauto, jota vuonna 1972 seurannut DAF 66 onkin jo esitelty Käytetyt erikoisuudet -juttusarjassa. Alankomaista kotoisin oleva DAF valmisti henkilöautoja vuosien 1959 ja 1975 välillä ennen kuin yritys päätyi Volvon omistukseen.

Viisivitonen oli tarjolla 2-ovisena porrasperänä, 3-ovisena farmarina ja 2-ovisena coupéna. Yhteensä näitä kolmea korimallia valmistettiin hieman vajaat 165 000 kappaletta.

DAF 55 pohjautui pitkälti samoille juurille kuin aiemmin esitelty DAF 44, mutta oli ikään kuin sen ylellisempi ja tehokkaampi versio. Erot eivät kuitenkaan rajoittuneet tähän, sillä kehitystä oli tapahtunut muuallakin.

Etumoottorisen ja takavetoisen DAF 55 -mallin taka-akseli oli neljänelosesta tuttu heiluriakseli, mutta edessä oli siirrytty lehtijousista vääntösauvajousitukseen. Autossa oli myös kaksipiirinen jarrujärjestelmä ja etuakselilla levyjarrut.

Keulaa oli muotoiltu uusiksi paremman jäähdytyksen sallimiseksi, mutta muuten auto muistutti ulkonäöltään pitkälti kevyemmin moottoroitua sisarustaan. Viisivitonen sai keulalleen kaksisylinterisen vastaiskumoottorin sijaan 1,1-litraisen nelisylinterisen rivimoottorin.

Samoin kuin myöhemmässä kuusikuutosesssa, myös tämän vaihteistona oli portaaton automaattivaihteisto Variomatic. Vaihteisto oli ominaispiirre, josta DAF tulikin tunnetuksi. Variomatic mahdollisti äärettömän määrän välityksiä, sillä voima välitetään kiilahihnavariaattorilla.

Käytetty erikoisuus – DAF 55 Variomatic

Alkuperäisenä Suomi-autona myytävä vuoden 1969 DAF 55 Variomatic sijaitsee Lapissa. Vuonna 1995 museokatsastettu yksilö on tarjolla toiselta omistajalta ja sen alhaisen mittarilukeman (46 000 kilometriä) lupaillaan vastaavan ajettuja kilometrejä. Kuvien perusteella kunto vastaa väittämää.

Norsunluunvalkoinen auto omaa sympaattisen ulkomuodon, jolle tarjotaan ryhtiä kiiltävin metallisin koristelistoin ja puskurein. Kellertävänsävyiset lisävalot kruunaavat kokonaisuuden. Edes vanteista ja pölykapseleista ei löydy kuvien perusteella moitittavaa.

Punainen piristää sisätiloja kummasti. Verhoilumateriaali lienee nahan sijaan ajan hengen mukaisesti vinyyli, mutta värisävy ja istuimien kunto on erinomainen. Ohutkehäinen ohjauspyörä on kaksipuolainen ja varusteista näyttäisi löytyvän ainakin radio.

Renaultin avustuksella konepellin alle saatu nestejäähdytteinen 1,1-litrainen nelisylinterinen rivimoottori tarjonnee noin 50 hevosvoimaa tehoa vain 740 kilogrammaa painavan auton liikuttamiseen. Variomatic-automaattivaihteisto välittää voiman takarenkaille ja huippunopeuden pitäisi riittää jopa moottoritienopeuksiin.

Myyjä kertoo olevansa pitkän linjan museoautoharrastaja ja lupaa auton säilyneen upeassa kunnossa. Tätä on varmasti auttanut auton säilytys sisätiloissa. Lisätietoja luvataan soittamalla.

Teksti: Henri Posa, Kuvat: tori.fi