Koeajo: BMW 330e xDrive tarjoaa latausta nelivedolla
BMW 330e -lataushybridin nelivetoversio on takavetosisariaan järkevämpi valinta Suomen oloihin. Hyvää: vetopito, voimalinjan toiminta. Huonoa: pintakovuus, hidas lataus, pieni polttoainesäiliö.
BMW 330e xDriven neliveto on toteutettu fiksusti. Sähkömoottori on sijoitettu 8-vaihteisen automaattilaatikon yhteyteen polttomoottorin ja vaihteiston väliin. Etu- ja takakardaanille voimaa välittävän jakovaihteiston ansiosta BMW on esimerkiksi Volvo V60 -lataushybridistä poiketen nelivetoinen myös pelkän sähkömoottorin voimalla ajettaessa.
83 kW:n sähkömoottorissa on riittävästi potkua taajama-ajoon ja tasavauhtiseen matkantekoon. Voimanpuutetta esiintyy kuitenkin erityisesti silloin, kun pikkutieltä liitytään valtatielle. Liian tiukkaan väliin bemarin nokkaa ei kannata työntää, jos haluaa viimeiseen asti vältellä polttomoottorin käynnistymistä.
Electric-sähköajotilassa kiihtyvyys on paikaltaan merkittävästi verkkaisempaa kuin useimmilla täyssähköautoilla. Voimanpuutteesta ei kuitenkaan tarvitse kärsiä polttomoottorin käynnistyessä sähkömoottorin tueksi. Kaksikon yhteisteho on parhaimmillaan 292 hv, minkä saa kutiteltua ulos hetkellisesti Sport-ajotilan Xtraboost-toiminnolla.
Suhteellisen pitkälle
WLTP-toimintamatka sähköllä on 55 kilometriä. Kesäkelillä ja alhaisella keskinopeudella yli 50 kilometrin sähköajo lienee mahdollista, mutta talvella ei. Täyteen ladattuna ajoakun käytettävissä oleva energiasisältö on 10,4 kWh. Kokeilimme –11 asteen lämpötilassa, miten pitkälle kolmosella pääsee pelkällä sähköllä.
Esilämmitettynä ja 70 km/h -keskinopeudella ajetulla lenkillä polttomoottori käynnistyi ensi kerran 29,6 kilometrin kohdalla. 49 kilometrin mittaisen lenkin jälkeen ajotietokone näytti lukemia 28,3 kWh ja 3,0 l/100 km. Vertailun vuoksi Seat Leon eHybrid kulki viikkoa aiemmin samalla lenkillä ja viiden asteen pakkasessa ensimmäiset 39 kilometriä sähköllä.
Esilämmitystoiminnon ansiosta bemarin ohjaamon saa lämmitettyä miellyttäväksi ennen ajoon lähtöä. Lasit pysyvät sähköajotilassa suhteellisen hyvin huurteettomina, mutta kirkkain tulos vaatii vähintään ilmastoinnin ekoasetuksen poiskytkemistä.
Parantunut ajettavuus
330e xDrive on polveilevilla lumen peittämillä maalaisteillä elementissään. Normaalissa ajotilassa ajonvakautus puuttuu ajoon suhteellisen aikaisessa vaiheessa eikä salli juurikaan luistoa. Traction-asetuksella ajamisen ilo lisääntyy: ajonvakautus höllentää otettaan juuri sopivassa määrin ja sallii kuljettajan viedä autoa maltillisissa luistoissa.
Takavetopainotteisen voimanjakonsa ansiosta BMW on helposti hallittava myös ajonvakautus täysin pois kytkettynä, mutta nämä ilotteluhetket on syytä jättää yleiseltä liikenteeltä suljetuille tieosuuksille.
Kolmosen ohjaustunto oli edellisen sukupolven kohdalla hakusessa. Nyt asiaan on saatu jonkin verran parannusta, mutta menneiden vuosikymmenien tunnokkuuteen on vielä reilusti matkaa. Lataushybridin ohjaus on kitkarenkaiden kera positiivisessa mielessä raskas, ja palauttaa kadunkulmissa luontevasti takaisin keskiasentoonsa. Suoralla tiellä ohjaus ei kuitenkaan keskitä moitteetta, minkä vuoksi kuljettajan on korjattava kulkusuuntaa suhteellisen taajaan pienillä ratin liikkeillä.
Jousitusmukavuudessakin on pientä sanomista. Alustan lievä pintakovuus tulee selvimmin esille lumen ja jään peittämillä teillä. Kovahko perusviritys ei tule yllätyksenä, onhan auton virallinen omassa peräti 1 895 kg. Sen sijaan viihdejärjestelmän osalta moitittavaa ei löydy. Kojelaudan keskinäyttöä ohjaava iDrive-pylpyrän käyttölogiikka on edelleen markkinoiden parhaimmistoa, ja näyttö tottelee nykyään myös kosketusta.
Keskustelu