Koeajo: Land Rover Discovery haluaa pois tieltä

Land Rover -malliston kulmakivi uudistuu rajusti, mutta perinteille uskollisena. Hyvää: Mukavuus, tilat varauksin, tunnelma. Huonoa: takaistuimen reisituki

Katumaasturin keksimisen jälkeen markkinat ovat täyttyneet kesämökin kokoisista kolosseista, jotka häivyttävät arkiajossa mittansa ja massansa hienosti. Katukyvyiltään etevimpiä uskaltaa jopa ulkoiluttaa kilparadan puolella, vaikka varsinaista järkeä moiseen huvitteluun kukaan ei ole keksinyt.

Arkiajon kannalta kehitys on siis ollut vallan hienoa. Esimerkiksi harrastuksen tarvitsema suuri vetomassa tai keskivertoa huonomman mökkitien vaatima maavara eivät kostaudu arkipäiväisen ajon kurjuutena.

Kehityksessä yksi maasturin tärkeä elementti on kuitenkin uhannut tippua matkasta. Moni katumaasturi  täyttää kyllä ne kevyet maastovaatimukset, joita useimmat meistä tarvitsevat, mutta niiden ohjaksissa ei tunne ajavansa autoa, jolla pääsisi lähes mihin tahansa.

Seikkailunhalu onkin uuden viidennen sukupolven Land Rover Discoveryn keskeinen elementti. Se on täysin nykyaikaisen kyvykäs etenemään asvaltilla, mutta silti suunnan haluaisi palavasti vaihtaa pientareen väärälle puolelle. Ehkä kauppareissu mutaista ojaa pitkin kestäisi hieman kauemmin, mutta olisihan se elämys!

Positiivinen pudotus

Sukupolvenvaihdos on ollut Discoveryssä poikkeuksellisen raju. Integroidulla rungolla varustettu kori on korvattu alumiinisella itsekantavalla rakenteella. Mittavien painonsäästötoimien tuloksena auto on laihtunut edeltäjään verrattuna parhaimmillaan peräti 480 kilogrammaa.

Edeltäjän karismaattiset kulmat ovat vaihtuneet merkin nykyilmeen mukaisiin pehmeisiin, suoraviivaisiin pintoihin. Huomattavasti aiempaa aerodynaamisempiin linjoihin tottuminen vaatinee edeltäviin sukupolviin mieltyneeltä keskivertoa pidemmän teetauon.

Tarkalla tutustumisella uudesta ulkoasusta löytää silti viittauksia edeltäjiin. Esimerkiksi katto on yhä hivenen korotettu tavaratilan kohdalta, ja takaosan yläikkunoihin viitataan mustilla paneeleilla.

Vaikka Discoveryn perä näyttääkin hivenen raskaalta, voi uutuutta pitää pelkistetyn tyylikkään näköisenä. Viisimetrisenä uutuus on kunnioitusta herättävän kokoinen auto. Suuret ulkomitat kätkevät tilavan matkustamon, jonka voi valita viisi- tai seitsenpaikkaisena.

Tilaa ja lokeroita

Seitsenpaikkainen koeajoauto tarjoaa runsaasti tilaa kahdella ensimmäisellä rivillä, joskin toisen istuinrivin korkeahko lattia jättää reisituen heikoksi. Jos toisen rivin matkustajat tinkivät hieman polvitilasta ja säätävät kahdessa osassa säätyviä istuimia hieman eteenpäin, mahtuu kolmannellekin riville hetkeksi aikuinen. Land Roverin puhe seitsemästä täysikokoisesta istuimesta on silti varsin optimistinen ilmaisu.

Jos kaksi takaistuinta kippaa alas käsin tai lisärahalla sähköllä, laajenee tavaratila pari lentolaukkua nielevästä poterosta peräti 1137 litraiseksi kammioksi. Viisipaikkaiset versiota tarjoavat vielä 94 lisälitraa välipohjan alta. Jos Discoveryn kaikki takaistuimet kumoaa lattiaksi, voi kaksipaikkaiseksi muuntuneella autolla kuljettaa noin 2 400 litran edestä tavaraa.

Pikkutavaroille Land Rover tarjoaa monia sijoituspaikkoja. Keskikonsolin kyynärnojan ja mukitelineiden alta löytyvät suuret lokerot ja hansikaslokeron yläpuolella on toinen pientavaralokero. Erikoisin ratkaisu on saranoidun ilmastointipaneelin taakse kätkeytyvä tila.

Ajokäytökseltään Discovery on miellyttävä yhdistelmä maasto- ja henkilöautoa. Suurehkon ohjauspyörän kääntelyyn tarvitsee sen verran voimaa, ettei auton kokoluokka pääse unohtumaan.

Ilmalla tai ilman

Discoveryn edullisin 70 335 euroa maksava S-varustetaso toimitetaan kierrejousin, mutta kalliimmat SE, HSE ja HSE Luxury -varustetasot luottavat ilmajousitukseen. Se suodattaa hienosti tienpinnan pikkukarheudet, mutta isommissa töyssyissä auton massa ja alustarakenteiden järeys erottuvat hienoisina tömähdyksinä. Epämukavaksi autoa ei silti voi syyttää.

Ilmajousitus helpottaa myös autoon kulkua. Pysähdyksen jälkeen auto laskee alas helpotettua kulkua varten. Tavaratilasta voi säätää maavaraa myös sopivan lastauskorkeuden saavuttamiseksi, tai esimerkiksi vetokoukun voi ”nostaa” kiinni perävaunuun. Raskaita kuormia vetäviä lämmittää useimpien versioiden 3 500 kilon vetomassa. Näppäränä lisänä Discovery osaa punnita aisapainon.

Nelisylinterinen dieselmoottori kuulostaa haasteelliselta ratkaisulta suureen autoon – puolen tonnin laihdutuskuurin jälkeenkin vaaka kohoaa noin 2 200 kiloon. Käytännössä 240 hevosvoimainen SD4-moottori selviää haasteesta hienosti. Neloskoneen ääntelyn erottaa selvästi vasta reilummissa kiihdytyksissä. Kahdeksanportainen automaatti toimii ajossa hienosti, mutta viivyttelee hieman liikkeellelähdöissä.

Kun tie päättyy…

Onko täysuudistus tehnyt sitten Discoverystä pehmeän tila-auton korvikkeen? Ei aivan. Nelivedon peruspilari varustellummissa malleissa on muista Land Rover ja Range Rover -malleista tuttu Terrain Response 2 -luistonhallintajärjestelmä. Järjestelmälle kerrotaan ajomaasto, jonka mukaan ohjelmisto hallitsee pyörien luistoa jarrujen avulla.

Perusmallin neliveto on voimaa pitävämmälle akselille ohjaavaa tyyppiä. Useimmat malliversiot toimitetaan kuitenkin alennusvaihteiston kera, jonka parina neliveto on sähköohjatulla keskitasauspyörästöllä toimivaa sorttia. Tarvittaessa keskitasauspyörästön voi myös lukita. Kaiken päälle Land Rover tarjoaa vielä takatasauspyörästön lukitusta.

Maastoajoon korotetun ilmajousituksen kanssa Land Rover ilmoittaa maavaraksi 283 millimetriä. Teräsjousitettu versio tyytyy 220 milliin.  Ilmajousituksen maavaransäätö vetää pidemmän korren myös kahluusyvyydessä, tasan 900 milliä. Teräsjousitetun valitsevat joutuvat tyytymään 850 milliä syvien purojen ylitykseen. Seikkailunhaluiselle tunnelmalle lienee siis katetta.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen