Ajoneuvot | Koeajo | 24.9.2017

Koeajo: Mercedes-AMG GT C Roadster Edition 50 – modernin ajan muskeliauto

Yritys ja erehdys on vuosimiljardien aikana tehnyt ihmisestä varsin hyvän muutoksen tunnistajan. Taito ehkä kehittyi olemassaolon turvaamiseksi, mutta nykyisin se on näppärä apu automallien tunnistuksessa – esimerkiksi Mercedes-AMG GT C Roadsterin erottaa matalatehoisemmista serkuistaan 57 millimetriä leveämmän taka-akselin ansiosta.

Leveä perä on lainattu Mercedes-AMG:n lippulaivalta GT R:ltä. Jos pelkät pullistetut lokasuojat eivät hyppää silmään, ovat puskuria reunustavat ilma-aukot varma tuntomerkki.

Uusi GT C on ihmisen tavoin evoluution tulos. Vuonna 2014 esiteltyjen GT ja GT S -mallien jälkeen Mercedes-AMG keskittyi ratakäyttöön hienosäädetyn GT R:n kehitykseen. Sen hedelmänä syntyi komponentteja, joita nyt tarjotaan asiakkaille hieman GT R:ää hillitymmässä paketissa GT C:ssä.

Parista perheeksi

Vain kolmessa vuodessa Mercedes-AMG:n GT-mallisto on kasvanut melkoisesti: järjestys perusmalista lippulaivaan on GT, GT S, GT C ja GT R. Joukosta GT ja GT C ovat tarjolal klassisena kangaskattoisena Roadsterina. Nyt koeajoon valikoitunut GT C Roadster on siis malliston urheilullisin avoversio, jota valmistetaan alkuun AMG:n viisikymppisiä juhlistavana Edition 50 -erikoispainoksena.

Tuhannen kappaleen erä jakautuu 500 coupeen ja 500 roadsteriin. Harvinaisuuden erottaa logoista ja väreistä: koeajoyksilön mattapintaisen grafiitinharmaan lisäksi tarjolla on mattavalkoinen sävy. Väristä riippumatta Edition 50 viimeistellään mustilla yksityiskohdilla helmoissa, keulan splitterissä, etupuskurin ilmanottoaukoissa, takadiffuusorissa ja pakoputkien ympärillä.

Nöyryys ja vahvuus

Kaikkien GT-mallien tapaan GT C liikkuu nelilitraisen V8-moottorin voimin. Kaksi turboahdinta on sullottu V:n väliin pakokanavien minimoimiseksi. Apulaitteineen vain 241 kiloa painava moottori on sijoitettu täysin etuakselin takapuolelle, joten peräti 53 prosenttia auton painosta on takarenkailla.

GT C:ssä hevosvoimia irtoaa 557 kappaletta, ja 680 newtonmetrin vääntömomentista voi nautita 1900 kierrokselta minuutissa alkaen. GT ja GT S -malleihin verrattuna perävälitys on lyhyempi, mutta vaihteet yksi ja seitsemän on välitetty pidemmiksi.

Luonteeltaan voimanpesä on nöyrä ja väkivahva: veto on lineaarista läpi kierroslukualueen. Myös kaasuvaste on ahdetuksi moottoriksi huippuluokkaa. Pääosassa ovat tietysti äänet, nyt avonaisen korirakenteen korostamana. Täyskaasu on rehellistä kiristyvää V8:n murinaa, moottorijarrulla nopeatoimisen kaksoiskytkinvaihteiston alasvaihtoja säestää voimakkaan paukkeen ja naurun sekamelska.

Nyt nelipyöräohjauksella

Alustaltaan GT C on yhdistelmä GT S:n ja GT R:n komponentteja. Keula on lainattu GT S:stä, mutta perästä löytyy leveän raidevälin lisäksi GT R:ään kehitetty nelipyöräohjaus – saatavilla lisävarusteena myös GT S:ään.

Nelipyöräohjauksen rajanopeudeksi on säädetty 100 kilometriä tunnissa: hitaammassa vauhdissa takapyörät kääntyvät etupyöriä vastaan, mikä luo akseliväliä lyhentävän vaikutelman. Satasta korkeammassa nopeudessa takapyörät kääntyvät etupyörien suuntaan, mikä vakauttaa autoa ja nopeuttaa reagointia ohjaukseen. Takapyörät kääntyvät enimmillään 1,5 astetta sisään tai ulos.

Lopputulos on erittäin luonnollinen ajokäytös: nelipyöräohjaus tehostaa auton käyttäytymistä täysin kuljettajan huomaamatta.

Modernin ajan muskeli

AMG on aina osannut kunnon show’n, eikä GT C tee poikkeusta. Yhdistelmä pitkää keulaa, leveää perää ja pientä kaksipaikkaista ohjaamoa muistuttaa hieman klassista Cobraa. Teema jatkuu sisätiloissa: kuljettajan ja matkustajan erottaa leveä keskikonsoli, jossa kokemuksen kannalta tärkeimmät 8 painiketta on aseteltu moottorityypin kunniaksi V-muotoon. Suuri keskitunneli kätkee hiilikuituisen akselin, jonka yhdistää moottorin taka-akselille asennettuun 7-portaiseen kaksoiskytkinvaihteistoon.

Ensimetreillä auto tuntuu suurelta: illuusio johtuu matalasta istuma-asennosta ja pitkästä konepellistä. Lyhyellä tottumisella kuljettaja pääsee tilanteen herraksi, ja silloin menosta alkaa nauttia. GT C on erittäin vaivaton ja jopa mukava ajaa rauhallisesti. Ohjaus on kevyt ja voimalinjan toiminta ryömitystilanteen jälkeen on pehmeää.

Valinnan vaikeus

Vauhdin kasvaessa GT C Roadster tuntuu kutistuvan. Muskelista kasvaa urheiluauto. Iskunvaimennus pitää pyörät määrätietoisesti kiinni tiessä. Vetopito on erinomainen: 305 millimetriset Michelin Pilot Super Sportit eivät piirrä mustaa viivaa ilman määrätietoista yrittämistä. Tehtaan lupausta 3,7 sekunnin kiihtyvyydestä nollasta sataan ei takapuolidynamometri epäile.

Ohjaus on tarkka ja luonnollinen, mutta upealle kokonaisuudelle viimeisen silauksen antava eloisa tunnokkuus puuttuu – sähköhydraulisesta tehostuksesta huolimatta. Etuakselilla on julmettu pito kuivalla asvaltilla, joten keulaan uskaltaa luottaa hieman sokeastikin.

Epäilemättä GT C olisi hauskaa hupia suljetulla radalla, jossa V8-moottorin vahvan alaväännön ja sähkömekaanisen tasauspyörästön luistonrajoittimen ansiosta autosta voisi nauttia pitkissä luisuissa. Käytös tuntuu kadullakin tasapainoiselta: GT-malliston alustaa on muokattu julkaisun jälkeen, ja nykyisin keula ja perä toimivat ensimmäisiä vuosimalleja paremmin yhteen.

GT C:n hieno ajettavuus puoltaisi puristisemman coupe-korin valintaa, mutta lopulta autosta nauttinee enemmän 35 kiloa painavampana Roadsterina. Avonaisenakin kori tuntuu huippujäykältä ja linjat ovat ehkäpä coupeakin kauniimmat, joten katon puuttumisen huomaa vain käsityönä valmistetun V8:n kirkkaammista murinoista sekä avonaisessa ohjaamossa niin välittömästi tuntuvasta vauhdista. AMG on aina osannut järjestää kunnon show’n ja GT C Roadster on paraatipaikka siitä nauttimiseen.

Toki lähes saman elämyksen saa edullisemmin 476 hevosvoimaisena perusmalli GT Roadsterina – ostajan havainnointikyvyn herkkyys ratkaiskoon tuntuuko GT C riittävän erilaiselta.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen