Koeajo: Škoda Karoq Sportline – sportti-SUV suosikiksi?

Tšekit tietävät, miten urheilullisia autoja myydään. Škoda Karoq Sportline yhdistää menestysreseptin kompaktin katumaasturin koriin. Hyvää: looginen ajettavuus, suhteellinen ajomukavuus, käytännöllisyys sportiksi. Huonoa: joitakin häiritsevät keinotekoiset moottorin äänet.

Škoda Karoq Sportline on osa urheilullisempien katumaasturien aaltoa, jonka edustajia on nähty viime aikoina useammaltakin valmistajalta. Tšekkimerkin tapauksessa sporttiversiolle saattaa olla myös myynnillistä katetta, kun muistetaan, miten hyvin Octavia RS -tehomalli on viime vuosina käynyt Suomessa kaupaksi.

Sportline-varustetason saa Karoqissa joko 1,5- tai kaksilitraisen bensiinimoottorin tai kaksilitraisen dieselin pariksi, ja myös vetotavoissa sekä vaihteistoissa on valinnan varaa. Koeajossamme oli Sportlinen yksinoikeusbensakone, 190 hevosvoiman 2.0 TSI, jonka saa vain nelivetoisena automaattina.

Sporttikuuntelua

Vaikka kokonaisuus ei olekaan ihan niin villi kuin 300-hevosvoimaisessa sisarmalli Cupra Atecassa, ei Karoq Sportlinessakaan ole kyse ihan lievästä menomeikistä. Ulkonäköä on höystetty mustilla somisteilla sekä vanteilla ja uudelleen muotoilluilla puskureilla, jotka erottavat version selvästi perusmalleista.

Auto myös kuulostaa erityiseltä. Moottori nimittäin murisee kiihdytyksissä niin kuuluvasti, että satunnainen kokeilija saattaa pitää sitä jopa häiritsevänä.

Kyse on keinotekoisesta äänimaailmasta, jonka voimakkuus kasvaa sitä mukaa, kun ajotiloissa edetään ekohenkisestä sporttiseen päin. Parasta on se, että valitsemalla individual-tilan äänet saa halutessaan normaaleiksi, ja samalla voi pitää kaikki muut säädöt urheilullisina.

Kaiken kaikkiaan ehkä tarpeetonkin, mutta joka tapauksessa piristystä päivään tuova äänitoiminto, sanoisimme.

Soundien ohella tapahtuu muutakin. Suorituskyky on hyvä paitsi paperilla – siitä kertoo ilmoitettu seitsemän sekunnin kiihtyvyysaika seisovalla satasella – myös käytännössä, ja sen helppoa hyödyntämistä automaattivaihteisto ja neliveto tietysti avittavat.

Yllättävää pehmeyttä

Sisustuksessa kouriin ja takamukseen tuntuvimpia lisiä ovat alaosastaan litistetty sporttiratti rei’iettyine nahkapäällysteineen sekä kiinteillä pääntuilla varustetut urheiluistuimet. Vaikka niiden ulkonäkö toista viestii, penkit ovat ihmeellisen pehmeät, mutta silti hyvin sivuttaissuunnassa tukevat niin selkänojan kuin istuinosankin puolesta.

Lisävarusteinen digimittaristo laajenee Sportlinessa keskellä sijaitsevan kierroslukumittarin sisältävällä välilehdellä. Muutenkin mittariston mustapunaiset tehostevärit sopivat etenkin koeajoauton ulkoväriin hyvin. Lisää motorsportia saa vaikkapa kierrosaikalaskurista.

Ajossakin mukavahko

Pehmeys ulottuu tietyssä mielessä myös alustaan, josta ei ole tehty epämiellyttävän kovaa, vaan eriasteiset röykyt ja hidastetöyssyt ylittyvät siedettävästi. Toki tärinää ja läpilyöntejäkin esiintyy, mutta niitä voi pitää tällaisen varustetason piirteenä, ja sitä paitsi hermostunutta nypytystä ei tasaisemmalla tiellä tunnu.

Vastineeksi kori pääsee jonkin verran keinahtelemaan mutkatien isommissa heitoissa, mutta kompromissina joka tapauksessa parempi näin.

Ohjaus on sporttiajotilassa melkoisen jäykkä, eli parkkipaikalla kämmensyrjällä pyörittelyn sijaan vaaditaan kahden käden ote, ja vaste säilyy vauhdin myötäkin vahvana, joskaan ei täysin luonnollisena. Valittavissa on toki myös normaaliasetus, missä ohjaus muuttuu škodamaisen kevyeksi.

Tilaa ja maavaraa

Eräs erittäin hyvä puoli Karoq Sportlinessa on se, ettei auton käyttäjän tarvitse kärsiä epäkäytännöllisyydestä. Koska kori on identtinen, auto saa samat tilakehut kuin muutkin malliversiot. Takaistuin kelpaa pitkillekin matkustajille, ja vaikka tavaratila on lyhyehkö, se on syvä ja täynnä käytännöllisiä ratkaisuja.

Ja tuo se katumaasturikori etuja vauhdikkaaseenkin ajoon, vaikka toisin luulisi. Runsaamman maavaran ansiosta talven lumipöpperöt ylittyvät huolettomasti, eikä kesäkelilläkään tarvitse varoa etuspoilerin kappaleiden lentelyä hidastetöyssyissä – kuten vaikkapa siinä Octavia RS -sporttisisaressa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus