Koeajo: uuden suvun ensimmäinen – Opel Crossland X
Opel Crossland X on tila-auton ja katumaasturin yhdistelmä – ja kiinnostava uutuusmalli. Hyvää: tavaratila, etuistuimet, korkeahko maavara. Huonoa: vetomassat, moottorin äänet.
Opel Crossland X on uutuus, jossa yhdistyy tila-auton ja katumaasturin ominaisuuksia tavalla, joka saattaa poikia menestystä. Espanjassa valmistettavassa Crossland X:ssä on enemmän tilaa kuin myyntimenestyjäksi nousseessa katumaasturi Mokka X:ssä, joten sillä on edellytyksiä pienten perheiden palvelijaksi.
Maavara on hivenen suurempi kuin perinteisissä tila-autoissa, mutta nelivetoa ei ole tarjolla. Erityisen muunneltavaksi auto muuttuu, jos hankkii vajaalla 400 eurolla kolmessa osassa taittuvan takaistuimen, jota saa liikutettua pituussuunnassa 15 senttiä.
Sen avulla korkean, 410 litran kontin saa venytettyä 520-litraiseksi eli alemman keskiluokan farmarin lukemiin. Tällöin takana matkustavien polvitila tosin hupenee olemattomiin.
Pääntila riittää takanakin yli kaksimetrisille hujopeille, mutta takaistuimen leveys rajaa tilat kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle.
Yhteistyön hedelmä
Yhdysvaltalaisen General Motorsin leiriin kuuluvat saksalainen Opel ja sen brittisisar Vauxhall ovat vasta yhdistymässä ranskalaisen PSA-konsernin kanssa, mutta ensimmäinen yhteistyön hedelmä on jo valmis.
Crossland X:ssä voi aistia Opelin ja ranskalaismerkkien geenejä. Useimmat painikkeet ja erinomaiset – joskin lisävarusteiset – AGR-etuistuimet ovat Opeleista tuttuja, mutta matkustamon muodot tuovat mieleen esimerkiksi Peugeotin.
Etupilarit ja tuulilasin alareuna on sijoitettu etäälle kuljettajasta, mikä aiheuttaa hieman katvealueita, mutta 4,21 metriä pitkän auton ulkomitat on muuten helppo sisäistää.
Crossland X on seitsemän senttiä lyhyempi kuin Mokka X ja 16 senttiä lyhyempi kuin viistoperäinen Opel Astra. Lähes 1,61 metrin korkeuden ja ryhdikkäiden istuimien ansiosta kompakteihin ulkomittoihin on saatu kuitenkin hyvät tilat.
Ohjauspyörän säädöt ovat suorastaan ylenpalttisen runsaat. Keskikyynärnoja on yksinkertaista taitettavaa mallia, ja sen sovittaminen seisontajarrun käyttöön on hankalaa.
Kannellisia säilytystiloja saisi olla enemmän. Etumatkustajan jalkatilassa taas häiritsee hieman nouseva lattia. Istuinta on sen takia veivattava rahtunen taaksepäin, jotta jalat saa asettumaan mukavasti.
Tutut voimalinjat
Voimalinjat ovat tuttuja pienistä Peugeot- ja Citroën-malleista. Bensiinimoottorit ovat kolmisylinterisiä ja 1,2-litraisia.
Huokeimmassa, 81-hevosvoimaisessa koneessa ei ole ahdinta. Turbolliset vaihtoehdot antavat 110 ja 130 hevosvoimaa tehoa, ja niistä kesympään saa myös kuusiportaisen automaattivaihteiston.
Automaattiaski osoittautui ajossa toiminnaltaan jouhevaksi. Käsin vaihtaminen toimii hyvin sekin, joskin vivun liikkeet ovat hivenen turhan pitkiä.
Ranskalaisten pienet bensiinikoneet ovat varsin äänekkäitä, murinaltaan melkeinpä dieselmäisiä. Tuulen suhinat eivät koeajossa häirinneet, mutta rengasääniä kantautui maantieajossa sisälle. Ajamissamme autoissa oli tosin suurimmat mahdolliset 17-tuumaiset kiekot alla, mikä pitää ottaa huomioon.
Turbon ansiosta pienestäkin bensamoottorin iskutilavuudesta saadaan mukavasti vääntöä, mutta 1,6-litrainen 120-hevosvoimainen dieselmoottori on väännössä ylivertainen. Dieseleiden suosio ei tässä kokoluokassa nousse järin suureksi. Edes vetokyky ei sitä puolla, koska sen enempää 99- kuin 120-hevosvoimaisella dieselversiolla ei saa vetää kuin alle 900 kilon kuormia.
Kevyehkö ohjaustuntuma
Ohjaus on kohtuullisen tunnokas, mutta mutkaisella maantiellä se vaikutti liiankin nopealta ja kevyeltä. Kaupunkioloissa, joihin auto on ensisijaisesti suunniteltu, kevyt ohjaus on tietenkin valttia.
Jo Enjoy-tason perusvarustelu on kohtuullisen runsas. Vakiona tulevat muun muassa nahkaverhoiltu lämmitettävä ohjauspyörä, vakionopeudensäädin, seitsentuumainen värikosketusnäyttö viihdejärjestelmän hallintaan ja törmäysvaroitin.
