Koeajo: Volkswagen Caddy Cargo on pakuksi hyvä ajettava mutta huono näpelöitävä
Volkswagen Caddy Cargo -pakettiautoversio on vakiovarusteinkin vakuuttava, mutta käyttöliittymä harmittaa tässäkin autossa. Hyvää: ajettavuus, näppäryys. Huonoa: toiminnot kosketusnäytön takana.
Pakettiautot ovat vuosien saatossa kehittyneet jatkuvasti henkilöautomaisemmiksi niin ajo-ominaisuuksiltaan kuin varustelultaankin. Odotukset uuden Volkswagen Caddy Cargo -pikkupakun suhteen ovat siis kovat, onhan auto siirtynyt käyttämään kahdeksannen sukupolven Golfin perusrakennetta aiemman viitosmallin sijaan.
Vakiovarustelultaan hyötyajoneuvo-Caddy ei kuitenkaan yllä aivan henkilöautojen tasolle etenkään aktiivisten turvavarusteiden osalta, vaan niistä täytyy maksaa ekstraa. Muuten kaikki ’’pakolliset’’ varusteet, kuten ilmastointi, vakionopeudensäädin ja penkinlämmitin (tosin vain kuskille) sisältyvät hintaan. Ilahduttavasti myös polttoainekäyttöinen lisälämmitin on ainakin toistaiseksi vakiovaruste.
Alkuun Caddy on saatavana ainoastaan 8,25-tuumaisella kosketusnäytöllä. Myöhemmin mallistoon saattaa tulla mukaan myös pienempiä ja edullisempia näyttöjä, mutta nekin ovat aina kosketusmallisia – joissakin tilanteissa tällaisen vaihtamisesta ihan tavalliseen nappuloita sisältävään soittimeen olisi valmis maksamaan vaikka ylimääräistä.
Työkäyttöön kyvytön
Kosketusnäytön taakse kätkettyjen toimintojen ergonomiasta jää nimittäin ristiriitainen vaikutelma. Pakettiautot ovat lähtökohtaisesti työkaluja, joten niiltä toivoisi puhtaamman designin sijaan helppoa ja intuitiivista käytettävyyttä. Esimerkiksi lämmityksen säätöjen käyttäminen joko kosketusnäytön tai jo aiemminkin kritisoimiemme hipaisupainikkeiden kautta likaisin käsin tuntuu hankalalta.
Onneksi sentään ohjauspyörässä on säilytetty fyysiset nappulat. Istuinergonomia on hyvällä tolalla ja ajoasento säätyy helposti mieleiseksi – Caddyssa viettänee siis hyvin pidemmänkin työrupeaman ilman selkäkipuja.
Ajo-ominaisuuksiltaan Caddy ei petä. Suoralla tiellä pikkupaku kulkee vakaasti, eikä meluakaan kantaudu liikaa ohjaamoon. Risteyksissä ja tiukoissa kaarteissa pakettiautomaisuus kuitenkin puskee väkisin läpi, ja ilman kuormaa terävät töyssyt tömäyttelevät ohjaamossa herkästi.
Kaksilitraisen turbodieselin 102 hevosvoimaa riittävät etenkin tyhjänä yllättävän rivakkaan liikkumiseen – myöhemmin paperista tarkistettu nollasta sataan -kiihtyvyys yllättää. Oliko auto todellisuudessa noin hidas? Samasta koneesta on lisätehoa kaipaavalle 122-hevosvoimainen painos, ja tinkaajille löytyy myös 75 hevosvoiman nuhapumppuversio.
Sähköversiota odotellessa
Tavaraa Caddy Cargoon saa lastata 638 kilogramman edestä, ja tilaa löytyy 3 100 litraa. Kuormatilan leveys mahdollistaa eurolavan sijoittamisen poikittain, joten rahdin saa kyytiin vaikkapa trukilla.
Caddyn takapariovet ovat etenkin ahtaissa tiloissa huomattavasti yhtenäistä, pystysuunnassa aukeavaa luukkua näppärämpi vaihtoehto. Harmittavasti lisävarustelistalta on jäänyt ruksimatta liukuovi myös auton vasemmalle puolelle. Kun tavaratilaan pääsee käsiksi perästä ja vain toisesta kyljestä, täytyy pakkaamista miettiä paljon tarkemmin. Noin kuudensadan euron panostus tekeekin rahtitilan käytöstä huolettomampaa.
Ohjaamossa on kohtuullisesti säilytystilaa, mutta jos työajoneuvossa on tapana kuljettaa mukana kaiken maailman roinaa, kannattanee autoon valita myös ohjaamon ylle sijoittuva säilytystila.
Kaikkiaan uudella Caddy Cargolla pienemmät rahdit kulkevat paikasta toiseen mainiolla mukavuustasolla, on matkaa sitten tarkoitus taittaa kaupungissa tai moottoritiellä. Toivottavaa olisi, että Volkswagen toisi myös täyssähköversion mukaan lähipäästöttömien pakettiautojen kiihtyvään kilpailuun.
