Koeajo: eurooppalaistunut Ford Mustang
Riittääkö neloskone muskelielämykseen? Hyvää: upea ulkonäkö, fiilis varauksin Huonoa: sieluton moottori
Luonnetta ei piilotella. Ensimetreiltä asti auto tuntuu isolta ja ehdottoman rehelliseltä. Ford Mustang on yhä muskeliauto. Yhdysvaltalainen lähestymistapa suorituskykyyn tuo virkistävää vaihtelua eurooppalaisiin sportteihin.
Ford vetoaa saksalaisautoja alkukantaisempiin aisteihin. Fiilis syntyy siitä mitä on tarjolla, eikä siitä, miten hienosti tarjolla oleva asia on toteutettu. Koripaneelien suurten saumojen ei kannata antaa häiritä. Stereoistakin lähtee valtavasti melua, mutta ei varsinaisesti äänenlaatua. Jostain syystä se ei liiaksi häiritse.
Tunnelma kohdallaan
Ulkoasu on nostalgian ja moderniuden liitto, joka kunnioittaa juuriaan sortumatta kliseiseen retroon. Sisätiloissa retrofiilistä on enemmän, eivätkä kaikki alumiinia matkivat muoviosat vakuuta laadullaan.
Tunnelma on kuitenkin kohdallaan – Mustang osaa ottaa vähän rennommin. Sisävalaistuksen sävyn voi valita lähes rajattomasta värivalikoimasta. Nopeusmittariin kirjoitettu Ground Speed, maanopeus, pistää väkisinkin hymyilyttämään.
Parhaimmillaan kruisailussa
Muskelikuoren alta löytyy vakavampi puoli. Ensimmäistä kertaa Mustangin pitkässä historiassa koko mallisto on varustettu erillisjousitetulla taka-akselilla. Aikaisemmin sellainen on ollut vain vuosien 1999–2004 huippumallissa Mustang SVT Cobrassa.
Nykyaikainen pyöräntuenta ei muuta Mustangia veitsenteräväksi urheiluautoksi – ainakaan vakiona. Auto ei kannusta hakemaan rajoja, tai houkuttele ratapäiville. Hieman epätarkka ohjaus ja laajenevat korin liikkeet kehottavat pitämään vauhdin maltillisena.
Auto on parhaimmillaan perusripeässä kruisailussa. Matkanteossa miellyttää suhteellisen mukava alusta. Melutaso on kohtuullinen, varsinkin 19-tuumaiset vanteet huomioiden. Vain lievä uraherkkyys häiritsee.
Muskeli- vai poniauto?
Mustangissa on lähes kaikki ainekset kohdallaan arkikelpoiseksi muskeliautoksi. Valitettavasti moottoripuoli saa fiiliksen lässähtämään. 2,3-litrainen turboahdettu nelonen on sinänsä mainio ja nykyaikainen voimanlähde, mutta sielukkuutta se ei tarjoa. 314 hevosvoiman huipputeho riittää rivakkaan liikkumiseen, mutta äänimaailma sopisi paremmin Mondeoon.
Luu ulkona kruisaillessa auton sisälle kantautuu suoraruiskumoottorin karkea käyntiääni, jota tehostaa dieselmoottoreista tuttu turboahtimen hiljainen suhahtelu. Ilman V8-moottoria Mustang taintuu poniautoksi.
Vain ulkonäkösyistä Mustangia halajavalle 2,3-litrainen Ecoboost on silti mainio valinta, eikä 55 000 euroa ole kohtuuton lähtöhinta.
Manuaalivaihteiston vaihteensiirto tuntuu jämäkältä, mutta kytkimen käyttö vaatii hieman totuttelua. Valitettavasti automaatista saa maksaa kymppitonnin, sillä kuusivaihteinen laatikko nostaa päästöjä 46 grammaa kilometriltä.
Verottaja rankaisee myös kasikoneesta haaveilevia. Autoverotta V8 maksaa vain 4 700 euroa enemmän, mutta verojen jälkeen hintaero räjähtää 24 300 euroon.
