Ajoneuvot | Puolen vuoden koeajo | 7.7.2020

Lähes 2 500 kilometriä ladattavalla hybridillä: miten ladattavalla autolla pärjää lomamatkalla?

Tähän saakka pääosin pääkaupunkiseutua ja eteläisintä Suomea kiertänyt Mercedes-Benz A  250 e pääsi näkemään maatamme tehokkaammin, kun edessä oli matka Itä-Suomeen.

Lappeenrantaan, Imatralle, Savonlinnaan, Mikkeliin, Joensuuhun, Kuopioon ja Kajaaniin suuntautuneelle matkalle pystyi lähtemään leppoisin mielin, onnistuuhan matkan taittaminen polttomoottorin ansiosta vaivatta missä tahansa.

Ihmisen ehdoilla

Tietenkään tarkoitus ei ollut hylätä auton sähkötekniikkaa: pyrkimys oli ladata Mercedes-Benziä aina, kun se on mahdollista ilman reittisuunnitelmasta poikkeamista. Kaupunkien keskustoissa Mercedes-Benz löysi tiensä latauspisteille, mutta lounas- tai kahvipaikka ei vaihtunut ABC:ksi pelkän sähkötarpeen takia.

Mitä se kulutti?

Vajaan 2 500 kilometrin keskikulutukseksi muodostui 4,4 l/100 km bensiiniä ja 3,3 kWh/100 km sähköä. Vaikka bensiinin kulutuslukema onkin pieni, paljastaa matala sähkönkulutus sähköajon määrän jääneen varsin vähäiseksi. Auto liikkui siis lähes koko ajan bensiinillä ja pieni polttoaineenkulutus johtuu enemmän taloudellisesta polttomoottorista kuin runsaasta sähköajosta.

Sähköajon vähäinen määrä on harmi, sillä vain muutaman yksittäisen ajomatkan pituus venyi reilusti yli A 250 e:n sähköisen toimintamatkan. Teoriassa pitkillä pysähtymistauoilla ladaten lähes koko matkan olisi voinut ajaa sähköllä. Auton taloudellisuuspotentiaalista jäi siis paljon käyttämättä, vaikka Mercedes-Benzin sähköajon energiatehokkuus ja nopea lataus tarjoavatkin markkinoiden kärkipään työkalut vaivattomaan ekoiluun.

Ongelmana harva verkosto

Vähäinen latausmäärä johtui pääosin harvasta latausverkostosta. Autoa pääsi lataamaan lähinnä kaupunkien keskustojen pysäköintialueilla tai satunnaisilla supermarkettivisiiteillä. Edes useimmat majoitusvaihtoehdot eivät latausmahdollisuutta tarjonneet. Sellaista tarjoavia kohteita olisi toki löytynyt, mutta silloin matka olisi pitänyt tehdä auton eikä ihmisten ehdoilla.

Muutakin kehitettävää on: eipä tullut Väreen latauspisteillä mieleen, että palvelu perustuu laajaan Charge & Drive -latausverkostoon, ja toimii siten samalla applikaatiolla, jota olen käyttänyt jo vuosia. Koska kiireessä Väreen oman applikaation lataus ja rekisteröinti ei houkuttanut, maksoin latauksesta tekstiviestillä tuplahinnan. Olisi ihan kiva, jos Väre mainitsisi Charge & Drive -yhteensopivuudesta laturinsa kyljessäkin.

Päästöttömyyden hinta?

Toinen kunniamaininta menee Sokos Hotel Vuokatille, jonka Plugitin operoima vaihtosähkölaturi velottaa 8 senttiä minuutti. Vaikka A 250 e latautuu hybridiksi perin nopeasti, tulee 70 sähkökilometrin latauksen hinnaksi silti järkyttävät 9,67 euroa. Vaikka kannatan vahvasti ladattavien hybridien lataamista hiilidioksidipäästöjen minimoimiseksi, olisin mieluummin ottanut jääkarhujen vihat niskaani ja jättänyt auton lataamatta, jos olisin tarkistanut hinnan etukäteen. Akkuun latautuvan energian määrä hinta on kuitenkin vain vajaan kahden euron luokkaa.

Ladattavalla hybridillä reissaaminen aiheuttaa myös moraalisia ongelmia: ilmainen latauspiste Kolilla oli hauska yllätys, mutta kehtaako puolen päivän vaelluksen ajaksi kytkeä ladattavan hybridin asemaan kiinni, kun paikalle saattaa päivän aikana saapua useampi tyhjäksi ajettu täyssähköauto? Koska kumpikin kahdesta pisteestä oli vierailuhetkellä vapaana, päätin laittaa Mercedes-Benzin lataukseen. Toivottavasti tästä ei ollut haittaa.

Kehitystä tarvitaan

Vaikka useimmilla autoilijoilla lomamatkat kerryttävät varsin pienen osan vuotuisista kilometreistä, olisi kaiken taloudellisuuspotentiaalin hyödyntämisen kannalta tärkeää, että koko Suomeen saataisiin kattava ja järkevästi hinnoiteltu latausverkosto. Täyssähköautojen nykyisillä toimintamatkoilla ja pikalatauksilla pärjää jo nyt hyvin (toki reittusuunnittelua tarvitaan), mutta etenkin kookkaampien ladattavien hybridien taloudellisuuspotentiaali murenee, jos akkua ei saa  ladattua edes yöllä.

Ladattavien hybridien kaltaisia hyvin matalapäästöisiä autoja päättäjät kuitenkin haluavat meidän ostavan. Sellaisten valmistamista vaaditaan myös autoteollisuudelta. Olisi siis kohtuullista, että kaiken vaaditun teknologian ja ekopotentiaalin voisi myös hyödyntää tehokkaasti ja  vaivattomasti.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen