Ajoneuvot | Koeajo | 15.10.2014

Koeajo: Lamborghini Huracán

LP610-4

Tunnetun tarinan mukaan Lamborghinin autotehdasta ei perustettu taloudellisista syistä. Ferruccio Lamborghinin vuonna 1949 aloittama traktoriyritys takasi perustajalleen mainion elintason, joka mahdollisti muiden mukavuuksien ohella Ferrari-urheiluauton ostamisen.

Feruccio pettyi kalliiseen urheiluautoonsa ja päätti näyttää ylimielisesti traktoriyrittäjään suhtautuneelle Enzo Ferrarille. Vuonna 1963 perustettu Automobili Lamborghini syntyi vain yhdestä syystä, kostonhalusta.

Kostonhalusta, ja kenties unelmasta näyttää ylenkatseelliselle Enzolle kuinka urheiluautoja oikein tehdään. Unelmistahan Lamborghineissa on lopulta aina ollut kyse. Vahvoilla muodoilla ja väreillä ne ovat olleet kestosuosikkeja teinien seinäjulisteissa.

Unelmasta todellisuuteen

Ehkä Lamborghin paikka on juuri siellä, kehystettynä seinälle. Ehkä utopia menee rikki kun auton siirtää kehyksistä asfaltille ja avain annetaan käteen? Tällä kertaa voi huokaista helpottuneena. Moderni tulkinta Lamborghinista yksinkertaisesti toimii. Sekä autona, että julistemateriaalina.

Autoina Lamborghinit ovat kenties kehittyneet huomattavasti enemmän kuin perinteiset henkilöautot. Ei hinnat alkaen –malli Huracán lennä tai täytä veroilmoitusta, mutta hämmästyttävän vaivaton se on ajaa.

Lukuun ottamatta naurettavan huonoa takanäkyvyyttä ja kanttikiviä pelkääviä kaksikymmentätuumaisia vanteita, se on hyvällä tavalla normaali. Toisin oli menneiden vuosien Countachissa, jonka ohjaus oli kuin Titanicin ruori ja kytkin liian jäykkä kaikille niin pienikokoisille, jotka ohjaamoon edes mahtuivat.

Italiansaksalainen

Ilkeämielinen voisi kommentoida, ettei Huracánin ajaminen tunnu kovin erilaiselta kuin nyt tuotannosta vähitellen poistuvan Audi R8:n. Hintaeroa kuitenkin on espoolaisen rivitaloasunnon verran.

Huracán nimittäin jakaa perusrakenteensa tulevan toisen sukupolven R8 Audin kanssa, aivan kuten sen edeltäjä Gallardo ja Audin nykyinen R8 tekivät. Ohjaamossa on ingolstadilaisista tuttua käyttölogiikkaa ja kytkimiä.

Sillä ei lopulta ole yhtään mitään väliä. Ei Lamborghinia osteta navigaattorin tai ajotietokoneen takia. Riittää, että järjestelmät ovat toimivia.

Lamborghini hankitaan tasan yhdestä syystä, samasta kuin koko firma sai alunsa: unelmien täyttämisestä. Sillä ei lopulta ole juurikaan väliä, että auton alusta nielee 245/30 sekä 305/30 ZR20 –rengastuksesta ja äärimmäisen pienistä joustovaroistaan huolimatta tien epätasaisuudet jämäkän rauhallisesti. Tai sillä, että ohjauksessa yhdistyvät audimainen vaivattomuus veitsenterävään tarkkuuteen ja luottamuksen herättämiseen.

Loppujen lopuksi Lamborghini Huracán ei oikeastaan ole edes auto. Se on liikuteltava ja käsinkosketeltava haaveiden toteuma. Sellainen, jonka voi helposti viedä näytille kavereiden luokse tai ottaa mukaan Välimeren reissulle.

Liike ja ääni

Yhdestä asiasta Huracánissa ei tarvitse tinkiä. Suorituskykyä riittää, ja neliveto takaa pidon siirtymisen tiehen. Vapaasti hengittävä V10 vääntää vahvasti jo alakierroksilta, mutta auton todellista luonnetta täytyy etsiä korkeampaa. Lopulta se löytyy 8250 kierroksen tuntumasta. Kaikki 610 hevosvoimaa.

Seitsenvaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto latoo pykäliä eleettömästi kuin perhe-Volkswagenin keulalla, mutta maisema vaihtuu aivan eri tahtiin. Lyhyet välitykset mahdollistavat edes jonkinlaisen äänimaailman kuuntelun, mutta lopulta ilo on katkaistava valtavilla hiilikuitukeraamisilla jarruilla. Hidastusta tehostavia alaspäinvaihtoja säestää pakoputkiston pauke moottorijarrulla.

Kuuluisan lausahduksen mukaan Enzo Ferrari myi vain moottoreitaan, loput autosta seurasi kaupantekijäisinä. Myös Lamborghinin historiaan mahtuu upeita koneita, joista erityismaininnan ansaitsee Giotto Bizzarinin suunnittelma, 46-vuotta tuotannossa ollut V12. Silti Lamborghinista harvemmin haaveillaan pelkän moottorin takia. Ehkä sen takia Huracánin äänimaailma ei auton sisälle ole aivan niin vaikuttava kuin voisi luulla.

Ulospäin 5,2-litrainen moottori kuulostaa sen sijaan juuri odotetunlaiselta: alakierroksilla V10:lle tyypilliseltä hieman epärytmiseltä murinalta, joka rakentuu pyörintänopeuden kasvaessa kireän laulannan kautta parkuvaksi sinfoniaksi. Yllättäen juuri sellaiseksi, jonka kuultuaan alkaa unelmoida.

Teksti: Lauri Ahtiainen, kuvat: Jari Saarentaus