Muistatko: Sodan jälkeen puurunko pakussa – Renault ”1000 kg” Van

Renaultin puurunkoinen klassikkopaku on ikimuistoinen elämys.

Renault saavutti uuden tuotantoennätyksen kevyissä hyötyautoissa vuonna 2016, 434 000 kappaletta. Saavutuksen kunniaksi toimittajia kutsuttiin kahville Pariisiin. Paikalle oli tuotu myös vähän vanhempaa kalustoa 116-vuotisen uran varrelta.

Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan valtio yritti ohjata autoteollisuuden ponnistuksia jakautumaan eri autoluokkiin. Renaultin oli määrä tehdä kantavuudeltaan 1 000-1 400 kg pakettiautoja ja Citroënin puolestaan keskittyä 2 000-3 500 kg kantaviin kevyisiin kuorma-autoihin. Citroën ei noudattanut ohjausta vaan aloitti etuvetoisen tonniluokan H-Vanin valmistuksen 1947. Sen suunnittelu oli aloitettu jo ennen sotaa.

Renault oli tottelevaisempi, mutta auttamatta takamatkalla. Citroënin rakenteena oli itsekantava aaltopeltikori ja etuvedon tuoma tilava ja matalalattiainen kuormatila. Renaultin versio oli takavetoinen ja puurunkoinen. Puurunkoon niitatut pintapellit olivat simppelimpi, kevyempi ja halvempi ratkaisu. Lisäksi Renaultia auttoi valtion hankintojen (armeija, poliisi ja posti) keskittyminen sille.
Auton valmistus mallinimellä ”1000 kg” alkoi 1947 ja päättyi 1965. Myös Voltigeur ja Goelette –mallinimet tulivat myöhemmin käyttöön. Moottorit olivat 2.0-2.4-litraisia bensiinimoottoreita tai 1.8-2.7 litraisia dieseleitä.

Saimme kokeilla vuoden 1947 mallista ”Tonnia”. Yksilöä on ajatettu Renault Classicin tilaisuuksissa ja käytön jäljet näkyvät ja tuntuvat. Puurimoista tehty korikehikko ja lautalattia olivat kyllä aivan tukevan oloisia. Kojelautakin on nimensä mukainen, nopeusmittari sen päälle asetettuna. Ohjauksen klappi ja varoittelut jarrujen puoltamisesta eivät rohkaisseet vauhtivarojen kokeiluun. Jännityksen lisäksi hikeä toi pintaan hallintalaitteiden raskaus ja lievä pakokaasun haju sisällä. Onnistumisen elämyksiä toi auton käynnistyminen ensimmäisellä ja vaihteiden löytyminen ja osuminen kohdalleen rusahtamatta.