Citroënin klassikkohuutokauppa – tulossa kevätmuuttaja myös Suomeen!

Joulukuussa Citroën järjesti harvinaisen huutokaupan, jossa yhtiö myi osan museoarkistonsa aarteista. Harrastajien unelmavalikoimasta löytyi sopiva autohelmi myös Suomeen.

Ilmassa on sitä kuuluisaa suuren urheilujuhlan tuntua, sillä sohvat, pöydät ja naksut on alistettu suuren taulutelevision palvontaan. 10. päivä joulukuuta ei ole kuitenkaan oikea aika Oscar-valvojaisille tai Super Bowlille, vaan luvassa on ainutlaatuinen autotapahtuma.

Citroënin oma arkisto, Citroën Conservatoiré, ei ole varsinainen museo, sillä sen ovet eivät ole auki suurelle yleisölle. Nyt ranskalainen väkäsmerkki kuitenkin yhdistää kokoelmansa saman katon alle konserniveli-Peugeotin kanssa, joten on syytä karsia joitakin arkiston helmistä. Niinpä ranskalaisvalmistaja järjestää autohuutokaupan, jossa myydään 65 autoa Citroënin pitkän historian varrelta. Samalla kaupataan 90 kohdetta erilaista autoaiheista tavaraa ajohaalareista apupöytiin ja mainoskyltteihin. Päässälaskuissaan nopeat hoksaavatkin, että kyseessä on 155 kohteen huutokauppa.

Muutaman tunnin mittainen huutokaupparupeama onkin jännintä tylsyyttä vuonna 2017. Suurin osa ostajista seuraa huutokauppaa netin kautta. Ranskalaisen Drouotlive-palvelun kautta järjestettyä huutokauppa seuraa lopulta 1 168 nettikatsojaa, joista peräti 621 rekisteröityi potentiaalisiksi huutajiksi. Kaikkiaan 311 huutajaa käytti oikeuttaan tarjouksen esittämiseen ja yhteensä 63 ostajaa onnistui voittamaan itselleen huudon.

Viiden tonnin haalarit

Lämmittelynä huutokaupassa aloitetaan autoiluun ja moottoriurheiluun liittyvillä tavaroilla. Jo huutokaupan alussa tulee selväksi, että Citroën oli hinnoitellut kohteensa maltillisesti alakanttiin varmistaakseen niiden menemisen. Tämä ei kuitenkaan hillitse ostajia, jotka ajautuvat korotuskisoihin jo heti ensimmäisten kohteiden kohdalla.

Esimerkiksi noin 200 euron arvoiseksi hinnoitellut rallihaalarit ottavat heti luulot pois edukkaita löytöjä etsiviltä. Jacky Ickxin vuoden 1991 Pariisi–Dakar-ajohaalarit myydään lopulta peräti 5 824 euron hintaan. Suomalaisedustusta huutokauppatavaroissa tarjoaa Ari Vatanen, jonka vuoden 1991 Pariisi–Dakarista oli myynnissä muutama isokokoinen valokuvavedos. Myös Vatasen ajosuoritusta esittävät kuvat myydään moninkertaisesti yli hinta-arvion.

Lisäksi kauppaa tehdään esitteistä, myymäläkylteistä, huoltopöydistä, valokuvista, dieselmoottorista, Tintti-sarjakuvateoksesta, konseptipiirroksista, polkupyöristä ja pienoismalleista. Myynnissä onkin kaikkea, mitä vuosikymmeniä kestävän autoharrastamisen aikana luonnollisesti jää nurkkiin lojumaan.

Kisastudion vieraana

Saimme kutsun huutokauppakisastudioon Citroënin maahantuojan Auto-Bonin tiloihin Vantaalle. Maahantuojan sotasuunnitelmana on, että ainutlaatuisesta huutokaupasta voisi löytyä museoesine tai pari omaan edustuskäyttöön. Myös tehtaalla on suhtauduttu lämpimästi ajatukseen, että sen vanhat arkistoaarteet päätyisivät lähipiirin haltuun.

Aivan yhtä varauksettomasti ideaan ei kuitenkaan suhtauduttu maahantuojan riveissä.
– Talousjohtaja epäili hiukan mielenterveyttä, kun kerroin mitä olemme viikonlopulle suunnitelleet, virnistelee toimitusjohtaja Markus Vuolle.
Toden totta. Jalassa ovat ne kuuluisat ostohousut, sillä tarkoitus on ostaa auto, kunhan vain runsaudenpulasta osaisi päättää.

Huutamisen toimivuus sen sijaan testattiin jo huutokaupan alkuvaiheessa Timo Salosen Pariisi–Moskova–Peking rallihaareilla vuodelta 1992, jotka saapuvat Suomeen komeaan 1 568 euron hintaan.

Syvemmälle hulluuteen

Huutokaupan toisessa vaiheessa kohteena ovat autot. 65 huutokaupattavaa autoa vaihtelevat rajusti kunnon, iän ja statuksen mukaan. Mukana on konseptiautoja, esittely-yksilöitä, puoliksi restauroituja klassikoita ja esituotantoautoja. Huutokauppakuvastossa varoitellaan joidenkin yksilöiden kohdalla, että tieliikenne voi jäädä haaveeksi.

Ongelmaksi kuitenkin muodostuvat jälleen Citroënin maltilliset hinta-arviot yhdessä innokkaan huutajalauman kanssa. Auto toisensa jälkeen karkaa ulottumattomiin hintoihin. Erityisen muodikkaita tuntuvat olevan alkuperäiset Méhari-rantakirput, joiden arvo on noussut uuden sähköisen E-Méharin esittelyn myötä.

Haasteeksi osoittautuu myös kunnianhimo. Ainutlaatuisesta huutokaupasta ei viitsisi hankkia tavallisinta tavallista Citroënin harmailta vuosilta (sori vaan Xsarat!), mutta konseptit ja erikoisuudet voivat olla lähes mahdottomia huollettavia. Autolla olisi myös hauska käydä jossain, joten pelkkä esittelykappale ei houkuttele.

Kaasunestejousitus voisi kuitenkin olla se juttu. Vuosikymmenien ajan merkki tunnettiin taikamattokyydeistään ja se antaa juuri klassikko-Citroëneille sopivasti statusta. Eikä ole ihme, että Citroën tavoittelee paluuta taikamattoaikoihin uuden iskunvaimennintekniikan avulla.

BX GTi olisi ainakin varma valinta. Vuoden 1990 esituotantoauto on rullannut alle 30 000 kilometriä ja mallin klassikkostatus on todella alkamassa. Valitettavasti moni muu on todennut saman ja hinta kohoaa yli 11 000 euron, hinta-arvion oltua laajahko 4 000–10 000 euroa.

Xantia Activa V6! Vallankumouksellisen Activan V6-version tuominen voitaisiin sekin laskea jo eräänlaiseksi kulttuuriteoksi. Aikoinaan aktiivijousituksensa ansiosta hämmästyttänyttä Activaa pidettiin hetkittäin jopa “liian hyvänä” alustaltaan. Mallilla on edelleen hallussa Teknikens Världin hirvitestin kärkipaikka, jättäen jälkeensä jopa McLarenin ja Porschen uusimpia luomuksia. 5 000–8 000 euron hinta-arvio on muisto vain, lopulta meklarin vasara pamauttaa summaksi 15 680 euroa.

Häiriintyneellä tavalla myös kohde 145 houkuttelisi. Sveitsiläisen Sbarron muokkaama Grand Angle -konseptiauto tutusta Berlingosta on tehty nimenomaan kuvausautoksi – vaikka myönnämme motiivien olevan puhtaasti itsekkäät. Sbarro tunnetaan toki monista muistakin konseptisekoiluistaan, joista monet ovat myynnissä vieläpä kohtuulliseen hintaan.

Eikä koskaan pidä väheksyä hyvän Citroën XM:n viehätystä. Kahden ensimmäisen XM:n perusteella epäilemme kuitenkin, että huutokaupan loppupään kohteisiin kuuluva vuoden 2000 XM V6 Exclusive karannee turhan kauas.

Kohde 139

Auto toisensa jälkeen vaihtaa omistajaa. Selvät suosikit joutuvat kovan hintakisan kohteeksi, mutta kaikkein tavallisimmat autot pysyvät hinta-arvion tuntumassa. Lopulta ruudulla on kohde 139.

– Oisko se tää?
– Anna mennä, yllytämme sivusta.

Vuoden 1993 Xantia 2,0 16v. ei ole erityisen ihmeellinen, ja juuri siksi se on täydellinen. Edelleen linjakkaasta muotoilusta vastasi tuttuun tapaan Bertone, nimessä on X-kirjain ja alustasta löytyy juurikin se kaasunestejousitus. Huutokauppakohteen kuvauksessakin todetaan, että Xantiaa pidetään 1900-luvun viimeisenä isona oikeana Citroënina.

Yksilöllä on ajettu käsittämättömät 89 kilometriä – siis autokaupasta maisemalenkin kautta kotiin! Lähes täydelliseltä näyttävä aikakapseli tuo mieleen muistoja Xantian aktiivivuosilta 1990-luvun puolivälistä, jolloin mallia näki liikenteessä omaa pihaa myöten.

Lopulta huutokauppasivuston hinta näyttää sinistä: voittava huuto tuli täältä!. 3 000 – 5 000 euron hinta-arvio ylittyi hiukan, lopullisen summan ollessa kuluineen 6 720 euroa.

Tunnelma on kuitenkin katossa: nyt on auto!

Kun vielä viimeiseksi hätävaraksi suunniteltu XM V6 karkaa 4 000 – 6 000 euron hinta-arvion sijaan yli 30 000 euron, oli Xantia ehdottomasti oikea valinta.

Siellä kaukana

Lopulta useamman tunnin huutokaupparituaali on ohi ja kaikki kohteet on myyty uusille omistajilleen. Autohuutokaupat, kuten muutkin huutokaupat, ovat aina sykähdyttäviä tapahtumia, mutta kieltämättä kisakatsomoon tuo uuden säväyksen se, jos joku paikallaolevista osallistuu huutamiseen.

Iso kiitos myös Citroënille, sillä vaikka klassikkoautojen huutokauppoja järjestetään tasaisin väliajoin meillä ja maailmalla, on tällainen kokoelman karsiminen harvinaista herkkua.

Jäljellä on enää yksi ongelma: huutokauppasaalis on Ranskassa.

Mutta Xantian kevätmuutto Suomeen on kuitenkin toinen tarina.

Teksti: Aake Kinnunen Kuvat: Citroën