Koeajo: halvin dieselpakettiauto

Fiat Fiorino Cargo on halvin Suomessa tarjolla oleva dieselpakettiauto. Hyvää: edullinen, näppärä, varustelu, ajettavuus, kuskin paikka. Huonoa: rengasmelu, vaihderobotin toiminta.

Fiat Fiorino ei ole aivan tuiki tuntematon meilläkään. Aluksi Fiat 127:stä jatkettua ja korotettua koppiautoa sai Suomessa 1970–80-lukujen vaihteessa. Unosta tehtyä toista sukupolvea ei enää tuotu.

Vuonna 2007 esitelty nykymalli sai oman korin ja ulkonäön, vaikka alusta olikin lainaa Puntosta. Vuoden pakettiauto 2009-tittelin pokannutta mallia valmistettiin myös maskia vaihtamalla Citroën Nemona ja Peugeot Bipperinä. Suomen verotuksen takia näitä tuotiin tänne viisipaikkaisena henkilöautona ja muutettiin täällä pakettiautoksi.

Fiatin maahantuojavaihdoksien jälkeen Fiorino palaa mallistoon kevyen uudistuksen saattelemana. Myynnissä on vain peltikylkinen pakettiauto, jonka hinta on puristettu 15 000 euroon. Halvemmalla saa vain Dacia Dokkerin bensiinimallin, diesel on jo kalliimpi. Samalla hinnalla saa vain pienemmistä henkilöautoista takapenkit poistamalla tehtyjä pakettiautoja.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Näppärä kokoluokka

Fiat Fiorino on varsinaisten pakettiautojen pienin. Pituudeltaan nelimetrinen auto on ketterä liikkeissään ja vaivaton pyöriteltävä. Muhkean keulan ulottuvuutta on silti vaikea hahmottaa kuskin paikalta.

Kuormatila on selkeän kuutiomainen muodoltaan, tilaa on 2,5 m3 ja kantavuutta 600 kiloa. Tilalla on pituutta 1,5 metriä, korkeutta 1,2 metriä ja leveyttä metri pyöräkoteloiden välissä. Takana on pariovet ja oikealla sivulla pieni liukuovi.

Tyytyväinen kuljettaja

Kuormatila on erotettu ohjaamosta kiinteällä peltisellä väliseinällä. Verhoiltuna sillä on positiivinen vaikutus ohjaamon melutasoon ja melun sävyyn. Pieni tila lämpenee erittäin nopeasti.

Kaksipaikkaisen ohjaamon tilavuus on iloinen yllätys, pitkällekin kuskille löytyy kelvollinen ajoasento.

Iloa tuottaa myös tässä hintaluokassa harvinaisen monipuoliset säädöt, istuimen korkeus ja ristiseläntuki sekä ratin korkeus ja etäisyys ovat säädettävissä. Varustelu on muutenkin runsas ilmastointeineen ja vakionopeudensäätimineen.

Pirteä pikkudiesel

Ainoa moottorivaihtoehto, yhteispaineruiskutteinen diesel on vain 1,3-litrainen, mutta riittävän pirteä tuhatkiloisen pikkupakun liikutteluun niin kaupungissa kuin maantielläkin.

Ääntäkään se ei pidä liikaa tai ainakin se hukkuu rengasmelun alle. Pieni kone joutuu kuitenkin työskentelemään ahkerasti, jos kuormaa tai vauhtia on vähänkään enemmän. Niinpä kulutus karkaa helposti lähes kuuteen litraan.

Vaihteistoksi on kaksi viisipykäläistä vaihtoehtoa, joko manuaali tai robotti. Robottivaihteiston 1 200 euron lisähinta on kohtuullinen, mutta ei se kyllä aivan automaatin tasolle yllä Comfort-matic -nimityksestään huolimatta.

Vaihtonykäyksiä välttelevä kuljettaja oppii nopeasti avittamaan vaihtoja kaasua hölläämällä, mutta ryömittäminen vaikkapa taskuparkkiin alamäessä vaatii jo toistuvaa harjoittelua. Samasta syystä henkilöautoissa siirryttiin robottivaihteista kalliimpiin, mutta nopeasti vaihtaviin kaksoiskytkinlaatikoihin.