Koeajo: kesästä kaikki irti: Mercedes-Benz C 400 Cabriolet

Mukavuus ennen kaikkea – Mercedes-Benz C 400 Cabriolet. Hyvää: Mukavuus, ylellisyydentuntu, moottori Huonoa: Kuutoskoneen hinta karannee korkealle.

Kun pehmeä V6:n murina heijastuu kiviseinästä avoimeen ohjaamoon, lähestytään avoautoilun ydintä. Tällä kertaa nautintoa ei haeta vauhdikkaita mutkia kanttailemalla, vaan pääroolissa ovat kesän tuoksut, kauniit maisemat ja hento tuulenvire. Kaikkien autojen ei tarvitse olla urheilullisia. Kolmilitrainen Mercedes-Benz C 400 Cabriolet voi hyvinkin olla uuden C-sarjan avomalliston helmi. Kuuden sylinterin ansiosta käynti on sivistynyttä ja voimaa riittää reserviin asti. Hevosvoimista huolimatta autosta puuttuu päälle liimattu urheilullisuus, joka usein vaivaa tehomalleja.

Sivistynyt voimalinja on hieno pari mukavan ilmajousituksen ja ylellisen ohjaamon kanssa. Jos takaluukun mallimerkintä ei paljastaisi, voisi mukavuudesta kuvitella matkaavansa E-sarjan Cabrioletissa.

Vedoton ohjaamo

Kahden hengen kesken matka taittuu katto alhaalla aina moottoritielle asti, kiitos tuulilasin päälle rakennetun Aircap-tuulenohjaimen ja takaniskatukien viimasuojan. Taajamissa molemmat kannattaa laskea napinpainalluksella alas, sillä aerodynamiikka ja estetiikka eivät nyt kulje käsikädessä.

Kylminä syyspäivinä lisälämpöä saa muista Mercedes-Benz -avoautoista tutulla Airscarfilla, joka puhaltaa kuumaa ilmaa niskaan. Lisävarusteena katon voi päivittää monikerroksiseksi ääntä- ja lämpöä eristäväksi versioksi, joka on saatavana mustan lisäksi tummina ruskean, sinisen tai punaisen sävyinä.

Nelivetoisen C 400 Cabrioletin lisäksi tarjolla ovat nelisylinteriset bensiinimallit C180, C200, C250 ja C300 (156–245 hv). Dieselpuolelta löytyy C 220d (170 hv) ja C 250d (204 hv).

Vetoa neljällä pyörällä

Nelisylinteriset tarjonnevat autoveron kannalta mukavimman vaihtoehdon, mutta hinnat selviävät vasta keskikesällä. Dieseliä harkitsevan kannattanee pohtia, onko äänimaailman uhraaminen kulutusedun arvoista.

Unelmaosastolla Mercedes-AMG tarjoaa kolmea painosta. Ensimmäinen askel on nelivetoinen C 43, joka tarjoaa 367 hevoseen viritetyn painoksen C 400:n veekutosesta. Todelliselta rähinäpuolelta löytyvät nelilitraisen kasikoneen vauhdittamat C 63 ja C 63S.

Lyhyen kokeilun perusteella 510 hevosvoimaisen C 63 S:n valttikortti on lempeästi karjuvaa karhua muistuttava äänimaailma. Vaikka murinat ja paukahdukset nuorentavat ainakin kymmenen vuoden edestä, tuntuu AMG sopivammalta coupéna tai kenties farmarina.

Vaikka avomallin vaatimat jäykistykset on huomioitu jo C-sarjan sedanin kohdalla, on katon poistaminen aina kompromissi. Vastaavaan coupé-versioon verrattuna Cabriolet painaa noin 160 kiloa enemmän.

Nelipaikkaiseksi avoksi korirakenne on jäykkä, mutta urheiluasetuksilla aistii umpikorisista puuttuvia värinöitä ja tärinöitä. Siksi C-Cabriolet on parhaimmillaan mukavana kruiserina, sillä sen auto tekee ensiluokkaisesti.

Valitettavasti avoautolla ei voi aina ajaa katto alhaalla. Koeajolla se selvisi poikkeuksellisen rajusti. Aina 50 kilometriin tunnissa toimiva kangaskatto sulkeutui 20 sekunnissa, kun reitti suuntautui ukkospilviä kohti. Oikullinen vuoristosää aloitti näkyvyyden peittävällä rankkasateella.

Seuraavaksi auton kimppuun hyökkäsivät suuret rakeet, jotka rummuttivat alumiiniseen konepeltiin pysyvät muistot. Kokemus herätti sääliä autoparkaa kohtaan, mutta ainakin katon vesitiiveys tuli testattua perinpohjaisesti – eikä pisaraakaan vuotanut. Mukavuutta sekin.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen