Koeajo: Kia Soul

Persoonallinen ja tilava, mutta bensiini maistuu. Hyvää: matkustustilat, muotoilu, pitkä takuu. Huonoa: kulutus, moottorin sitkeys, tavaratila.

Koeajetun bensiinimoottorisen Kia Soulin luvattu kulutus kaupunkiajossa on 9,1 litraa sadalla kilometrillä, joskin koeajon aikana kulutus kipuaa yli kymmenen litran vaikkei kaasujalka ole erityisen raskas.

Maantieajossa kulutus pysyy lähempänä luvattua 6,3 litraa sadalla kilometrillä. Soulin keskikulutusarvo on 7,3 litraa, jota ei voi nykymittapuun mukaan pitää erityisen pihinä saavutuksena.

Soulin nokalla 1,6-litrainen dieselmoottori tarjoaiai rutkasti enemmän vääntöä melko laajalla kierrosalueella, ja keskikulutus jäisi viiden litran tuntumaan.

Soulin vaihteita saa ronklata tiuhaan. Kyse ei ole niinkään 1,6-litraisen bensiinimoottorin lihasvoimista (132 hv) vaan maitohaponsietokyvystä eli sitkeydestä. Vaihteisto sinänsä tottelee jouheasti.

Kun vääntöä ei ole tarjolla päätä huimaavasti, hengästyy Kia Soul ohituksissa moottoritiellä ja vaativan ylämäen tullen. Myös kaupungissa ajava kaipaa vääntöä laajemmalla kierrosalueella.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pieni näyttö

Koeajoyksilössä on kallein Supreme-varustelu. Automaattisammutus on vakiona edullisemmilla Groove- ja Funk-varustetasoilla, jotka ovat 2 000 euroa toinen toistaan edullisempia.

Karsituimmilla tasoilla ei tosin saa esimerkiksi virtapistoketta tavaratilaan, ovien nahkaverhoiltuja kyynärnojia tai kiiltomustaa keskikonsolia. Ja joutuupa autoilija luopumaan myös Suomen ajo-olosuhteissa käyttökelpoisista ajovalojen pesimistä sekä pysäköintitutkista eteen ja taakse.

Peruustukamera tulee vakiona jo Funk-varustetasolla. Kuva näytössä on kirkas ja apuviivat selkeät, mutta itse näyttö on kooltaan vain 4,3-tumainen.

Piiiitkä takuu

Valmistajalla on vahva laatu-usko, sillä Kia myöntää Soulille seitsemn vuoden takuun elleivät kilometrit (150 000) tule varhemmin vastaan. Näistä takuuvuosista kolme ensimmäistä ovat ilman kilometrirajaa.

Takuuajassa on toki kyse myös kilpailuvaltista ja halusta erottautua. Autoa harkitsevan kannattaa perehtyä tarkoin takuun kattavuuteen ja pienellä präntättyihin tekstiriveihin.

Käyttökuluja on omiaan laskemaan se, että Soulin huoltoväli on 30 000 kilometriä tai kaksi vuotta.

Muovinen, mutta viimeistelty

Sisäilme on muovinen, mutta viimeistelty. Kojelaudan päällys tuntuu muoviksi miellyttävältä. Säilytyslokeroita ovat ne tavanomaiset. Ovikotelot ja hansikaslokero ovat kookkaita.

Etuovien pyöreät kaiuttimet on kehystetty valorenkaalla, jonka värisävy vaihtelee tasaisin väliajoin. Aikamoisen turha toiminnallisuus.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kallistelut kurissa

Ohjaus tuntuu kaupunkiajossa hieman tahmealta etenkin keskialueella, mutta matka-ajossa tuntuma kohenee. Ohjaus ei ole erityisen nopea, mutta kuitenkin riittävän tarkka.

Korkean auton kallistelut on saatu alustan ja jousituksen yhteistyöllä hyvin kuriin. Kallistelu on kiitettävän maltillista ja kuoleentuu ilman vastaheilahteluja.

Perussedania korkeampi maavara tekee Soulista vakaan etenijän myös taajamien hidastetöyssyissä ja hiekkateiden sorasyheröissä. Soulilla voi odottaa selviytyvän kunnialla myös talven lumisohjossa.

Sisällä riittää tilaa

Etuistuin tukee selkänojan puolesta hyvin kuskia, mutta istuinosa jättää toivomisen varaa eritoten sivutuen osalta. Istuimet saisivat olla reunoiltaan jämäkämmät.

Takana on väljät istumatilat. Istuma-asento on ryhdikäs, päiden yllä on tilaa ja lattia on tasainen, joten jaloillakin on erinomaiset tilat. Istuinosa on varsin levymäinen, eikä siten juurikaan sivutuettu.

Matkustamon tilojen ja korkeuden puolesta Soul sopii kehnojalkaisellekin. Soulin ovet aukeavat avaralle, joten autoon ja autosta on helppo käydä.

Ulkomuotojensa puolesta Soul on nuorekas ja katu-uskottava. Laatikkomaisuutta on kyetty rikkomaan puskurien, korin kulmien ja valoyksikköjen muotoilun avulla.

Soul näyttää hauskalta myös takaa. Kahden värin käyttö luo persoonallista vaikutelmaa: musta katto ja punainen kori sopivat hyvin yhteen ja häivyttävät Soulin laatikkomaisuutta.

Takaluukun alta paljastuu pettymys: tavaratila on leveä, muttei kovin syvä. Litroja tavaroille on tarjolla 238 tai 354 litraa, siitä riippuen lasketaanko tila tavaratilan lattian alla mukaan.

Koeajokuski saa säädettyä ajoasennon mieleisekseen, kiitos istuimen riittävien säätövarojen ja sen, että ohjauspyörä säätyy kahdessa suunnassa. Istuimen korkeussäädön varat saisivat olla laajemmat.

Vipukäyttöinen selkänojan kaltevuussäätö on aika harvahampainen, joten kaikki kuskit eivät välttämättä löydä parasta mahdollista selkänojan asentoa.

Korkeasta autosta näkeehyvin ulos ja muun liikenteen. Etupilarit ovat kapeat, eivätkä haittaa näkymiä etuviistoon. Sivupeilit suovat riittävät kylkinäkymät.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela