Koeajo: 570-hevosvoimainen Nissan GT-R on täydellinen käyttöauto

Nissan GT-R:n järjetön suorituskyky kohtaa odottamattoman mukavuuden. Hyvää: japanilaisuus, ajettavuus, suorituskyky, mukavuus autoluokka huomioiden. Huonoa: Ei virallisesti myynnissä, ohjaus varauksin.

Nissan GT-R loistaa japanilaisuutta. Kiilamaisen korin terävien kanttien ylle laskostetut pinnat tuovat mieleen animesta ja manga-sarjakuvista tutut mecha-taistelukoneet. Uniikin muodon draama ei ole karissut lähes kymmenessä vuodessa.

Kaukaisen saarivaltion kulttuuri ulottuu syvälle auton ytimeen. Nyt ei kuitenkaan ole kyse harmaasta käyttötuotteesta.

Japanilaisella autoteollisuudella tuntuu olevan kaksi erilaista filosofiaa autosuunnitteluun. Ensin ovat kaikille suunnatut arkiautot, joiden karheudet ja karisma hiotaan pois suuren suunnittelukomitean toimesta. Lopputuloksina saadaan harmaita, mutta luotettavia ja ärsykkeettömiä massa-autoja.

Nissan GT-R on toisen filosofian ruumiillistuma. Sen, jossa autot tehdään pienen joukon kirkkaan vision mukaiseksi. GT-R ei ole minkään länsimaalaisen auton kopio, vaan se lähestyy huippukorkeaa suorituskykyä omilla avuillaan.

Lienee syytä myöntää, että allekirjoittanut ihastui GT-R:ään täysin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kiihtyvää kehitystä

Nykyinen GT-R tottelee mallikoodia R35. Jo vuonna 2007 esitelty auto päätti viiden vuoden hiljaisuuden, joka oli alkanut R34-sukupolven tuotannon päätyttyä 2002.

R35-sukupolvessa perinteikäs Skyline-nimi tiputettiin pois. GT-R:stä tuli oma mallinsa, jolla ei ole enää näkyviä kytköksiä BMW 3-sarjan kilpailijana nähtävään Skyline-perheautoon.

Tehtävä ei muuttunut. Uusi GT-R kohautti välittömästi Nürburgring Nordschleife -kilparadan kierrosajallaan. Vuosien myötä meno vain kiihtyi. Nykymallin luvataan saavuttavan satasen nopeus 2,8 sekunnissa, eikä takapuolimittarin perusteella väitettä tarvitse epäillä.

Yksi japanilainen perinne, jatkuva parantaminen, näkyy GT-R:ssä. Yhdeksässä vuodessa moottoriteho on kasvanut 485:stä 570 hevosvoimaan. Auton ulkonäköä on vuosien varrella hiottu, ja alustaa ja voimansiirtoa on päivitetty.

Vuosimalli 2017 tuo uuden, paremmin ilmaa jäähdyttimille ohjaavan etupuskurin, Nismo GT-R:stä lainatut takapuskurin helmat sekä paremmin ilmavirtaa ohjaavat C-pilarit. Myös konepellin kerrotaan joustavan vähemmän korkeissa nopeuksissa.

Sisätilat ovat kokeneet täysremontin. GT-R:n akilleen kantapää, vanhahtava ja runsaisiin nappuloihin luottanut ilme, on vaihtunut selkeämpään ja suoralinjaisempaan kojelautaan. Valtaosa toiminnoista on siirretty kosketusnäyttöön, jonka toimintoja voi hallita myös keskikonsolin rullalla. Kokonaisuus on selkeämpi, modernimpi ja paremmin linjassa auton ulkonäön kanssa.

Perustekniikka on yhä ennallaan. Keulalla hallitsee VR38DETT-koodilla tunnettu 3,8-litrainen tuplaturboahdettu V6. Voima välitetään taka-akselille sijoitettuun vaihteistoon, jonka yhteydestä löytyy ATTESA E-TS Pro -nelivetojärjestelmä.

Termi on akronyymejä rakastavien japanilaisten tapa kertoa, miten öljykylvyssä uivalla monilevykytkimellä siirretään voimaa etuakselille tarpeen mukaan. Koska vaihteisto sijaitsee auton taka-akselilla, välitetään voima takaisin auton keulalle toisella kardaaniakselilla.

Voimanjakoa voi tarkkailla suuren kosketusnäytön valikoista, jotka ovat Gran Turismosta Polyphony Digital -pelistudion käsialaa.

Mekaaninen kone

Huipputekniikkaan luottavaa GT-R:ää on ajoittain myös pilkattu nelipyöräiseksi PlayStationiksi. Vitsiä vääntäneet tuskin ovat autoa ajaneet. Ajokokemus on kaikkea muuta kuin keinotekoinen.

Kaupunkiajoa säestää vaihdelaatikon vaimeat kolaukset. Lumisella pysäköintialueella GT-R:ää käännellessä aistii voimansiirron miedot protestit. Maininnat eivät ole moitteita, ne ovat erottamaton tekijä mekaanisen tunnelman rakentamisessa.

Jäisillä teillä ja Bridgestonen Keski-Euroopan kitkarenkailla suorituskykyä voi kuvailla riittäväksi – harvoin nelivetoinen auto lähtee sutimaan pintakaasulla kuutosvaihteella!

Lumella GT-R on lempeä peto. Auto kääntyy mutkiin takavetomaisesti. Käytös on niin nöyrää, että autoa uskaltaa roikottaa keveässä luisussa, vaikkei taskusta löydy Formula 1:n superlisenssiä, tuota automaailman mustaa vyötä. Mutkan jälkeen on vain muistettava jarruttaa, neliveto kerää vauhtia järjetöntä tahtia.

Ääriliukkaalla vain ohjaukselta odottaisi enemmän. Kämmenet eivät aisti olemattomia kitkaresursseja, eikä ohjaus heittäydy höyhenkevyeksi edes leveiden eurokitkojen luistellessa märällä jäällä.

Ajokokemuksessa tuorein GT-R keskittyy enemmän GT:hen kuin R:ään. Titaanipakoputkiston sointia on hillitty pykälän verran ja Bilsteinin iskunvaimentimet tarjoavat pehmeämmän kyydin. Raakuutta kaipaaville tarjotaan Track Editionia ja pyöreät 600 hevosvoimaa tarjoilevaa Nismo GT-R:ää.

Kadulla viihtyvälle perusmalli lienee paras. Nissanilla on leppoisa kurvailla kauppaan, ja suurten ovien ansiosta autoon laskeutuu vaivatta. Eivätkä istuimet koeta selkää edes tuhannen kilometrin päivämatkalla.

Tasaisella maantieajolla GT-R jopa alittaa tehtaan kulutuslukeman – on mielipideasia, onko 10,9 litraa sadalla paljon vai vähän tällä suorituskykytasolla.

Pitkä ikä ei ole tehnyt GT-R:stä noutopöydän kuivaa sushia. Japanilaisten uniikki lähestymistapa huippusuorituskykyiseen urheiluautoon tuntuu yhä raikkaalta. Suurin ongelma Nissanilla taitaakin olla seuraajan kehittäminen – tuskin maltamme odottaa.