Koeajo: BMW 320d xDrive – Sporttisedanin paluu?

BMW lupaa uuden 3-sarjan palaavan luokkansa kärkeen ajettavuudessa. Väitettä tukee merkittävä alustaan tehty hienosäätö. Palaako 3-sarja juurillleen?

– Uuden 3-sarjan täytyy voittaa kilpailijansa ajettavuudessa, sillä kaikki toimittajat sanovat E46-sukupolven M3 CSL -mallin olleen viimeinen oikea 3-sarjalainen, ja minä en enää halua kuulla sitä
sontaa.
Kun BMW:n kehitysjohtaja Klaus Fröhlich latoo moisen kommentin australialaisen Motoring-sivuston haastattelussa, saa uutuus kaiken huomiomme.
Mainittu M3 CSL on epäilemättä upea tuote: hiilikuidulla kevennetty ajopäivän unelma. Ja vaikka BMW 3-sarja on vuodesta 1986 kulminoitunut M3-lippulaivaan, ovat malliston ytimen muodostaneet tavallisemmat mallit, ne 318i:t ja 320d:t. Ne ovat tarjonneet lohtua, kun mieli haluaa urheiluautoa, mutta elämäntilanne vaatii vähintään neljää ovea ja kohtuullisia tiloja. Juuri siitä sporttisedanissa on kyse, ja pitkään 3-sarja oli urheilullisen perheauton synonyymi.

Luokkansa synonyymi

Upea ergonomia, moitteeton ajoasento, taidokkaasti hienosäädetyt hallintalaitteet ja eloisan tasapainoinen käytös muodostuivat BMW-malliston kulmakiven tunnusmerkeiksi. Eikä sovi unohtaa pitkään jo malliston keskitasolle tarjottuja silkinpehmeitä ja upeasointisia rivikuutosia.

Kun 3-sarjan kuudes sukupolvi, F30- tunnuksella kulkeva korimalli, esiteltiin vuonna 2012, auto sai baijerilaismerkille tyypillisen vastaanoton. Auto oli entistä tilavampi ja mukavampi. Toki ajan henkeen konepellin alta löytyi vain turbovoimaa, eikä kuutoskoneista päässyt nauttimaan kuin aivan suorituskykyisimmissä versioissa.
Vaikka BMW 3-sarjan F30-sukupolvi oli epäilemättä mainio henkilöauto, alettiin siinä vähitellen huomata puutteita. Se ei edustanut BMW:tä parhaimmillaan. Suurin ongelma koski auton etäistä ohjaustuntumaa. Viimeistään vuonna 2016 Alfa Romeon uusi takavetoinen Giulia avasi silmät BMW:n puutteille. Milanon takavetotulokas nöyryytti baijerilaisen niin alustan tarkkuudessa, iskunvaimennuksessa kuin mukavuudessakin.

Perusteet kuntoon

Münchenissä ei taatusti kuunneltu hyvällä malliin kohdistuvaa kritiikkiä. Se kuitenkin tiedostettiin, ja hyväksyttiinkin. Sen kertoo jo uutuusmalliin tehdyt muutosetkin.
Edeltäjän etäisen ohjauksen on usein syytetty johtuvan sähköisestä tehostuksesta. Sähkötehostuksella on varmasti vaikutuksensa, vaikka sellainen otettiin käyttöön jo mallisarjan viidennen sukupolven tietyissä malleissa. Pääsyy lieneekin etuakseliston geometriassa, ainakin siihen BMW on tehnyt suurimmat muutokset.
Perusratkaisut ovat yhä entisellään: edessä jaetuilla alatukivarsilla tehty joustintuki ja takana multilink-tuenta. Etuakseliin tehdyt muutokset voimistavat ohjauksen keskitystä, joka taas välittää rengasvoimien muutokset aiempaa selvemmin kuljettajalle. Ohjauksen pitäisi tuntua aiempaa luonnollisemmalta ja keskialueen pitäisi erottua entistä selkeämmin.
Toki ohjaustuntumaan vaikuttaa valtava määrä muuttujia pelkän geometrian lisäksi: renkaat, järjestelmän sisäinen kitka ja tietysti sen sähköisen tehostuksen hienosäätö. Lopputulos selviää, kun saamme auton kesärenkain ajoon.

Uusittu iskunvaimennus

BMW:n panostus ajamisen iloon ei ole jäänyt ohjaukseen. Ilahduttavasti suurimmat muutokset jousitukseen on tehty perusmalleihin, joiden iskunvaimentimiin on lisätty toiset venttiilit hienosäätämään vaimennusta suuremmilla pyöränliikkeillä. Etuakselilla uudet iskunvaimentimet tehostavat suuremmilla pyöränliikkeillä ulosjouston vaimennusta, taka-akselilla sisäänjoustoa. Valmistaja kertoo uuden venttiilitekniikan yksinkertaisesti tehostavan iskunvaimennuksen kykyä hallita korin liikkeitä epätasaisellakin tiellä.

Kasvaa ja laihtuu

Muitakin muutoksia on tehty: akseliväli on kasvanut 41 millimetriä, etuakselin raideväli 43 milliä ja taka-akselin raideväli 21 millimetriä. Korin kerrotaan olevan 25 prosenttia entistä jäykempi, ja painojakauma on yhä merkille perinteinen 50/50 – tosin jää epäselväksi, mistä moottorivaihtoehdosta tämä on mitattu. Kokonaisuudessaan auto on kasvanut 76 milliä, leventynyt 16 millimetriä ja kerännyt korkeutta yhden millin verran. Kasvusta huolimatta uutuuden kerrotaan parhaimmillaan olevan 55 kiloa edeltäjäänsä kevyempi.

Heti kotoisa

Se teoriasta. Norjalaisjärven jäällä odottava tummanharmaa BMW 320d xDrive saa nyt antaa esimakua siitä, mihin uutuus pystyy. Kovin syvällistä analyysiä emme pääse tekemään, kitkarenkaat ja liukas talvisää pystyvät kertomaan autosta lopulta perin vähän.Ohjauspyörän takana ei voi erehtyä merkistä. Vaikka ympärillä oleva auto on kasvanut, on tunnelma yhä hyvällä tavalla tyköistuva. Ajoasento säätyy keskimittaiselle moitteettomaksi, ja yleisergonomia on kunnossa.
Keskikonsolin päälinjat ovat rauhallisia. Ohjauspyörän läpi erottuu merkille perinteinen kompakti mittaristokyhmy, jossa koeajoautossa on lisävarusteena saatava BMW:n tekotekninen digitaalimittaristo. Keskikonsolia koristaa suuri iDriven näyttö, ja järjestelmä edustaa uusimmassakin sukupolvessa alan ehdotonta parhaimmistoa. Näytön alla on tuuletussuuttimien alle hyvin pieneen paneeliin kootut ilmastoinnin kytkimet, sen alla selkeä pikavalintojen rivi. Yksinkertaista ja toimivaa.

Suurin ergonomiamuutos löytyykin vaihteensiirtimen viereen siirtyneestä käynnistyspainikkeesta. Ei uusi sijainti huono ole, mutta lihasmuisti hakee painiketta vielä jonkin aikaa kojelaudasta. Keskikonsolin painikkeet on toteutettu hipaisutyyliin yhteisellä levyllä, mikä ei ole ergonominen edistysaskel.

Voimalinjassa hienosäätöä

320d:n kaksilitrainen dieselmoottori, kuten muutkin voimanlähteet, on kehitysversio edeltäjän moottoreista. Mallistossa 318d (150 hv) ja 320d (190 hv) on saatavilla manuaalilla. 8-portainen automaattivaihteisto on vakiovaruste muissa malleissa: 320i (184 hv), 330i (258 hv) ja 330d (265 hv). Mallistoon kuuluvat myös M340i xDrive (374 hv) ja myöhemmin myyntiin saapuu ladattava hybridi 330e.

Perusteet kunnossa

Jo ensimetreillä uutuuden ohjaus tuntuu eloisammalta. Keskialue on vähän kirkkaampi ja ohjausvoimat tuntuvat luonnollisemmilta. Oikeastaan ohjaukseen ei kiinnitä huomiota, mikä on aina hyvä merkki. Liukkaalla suurempia nyansseja kämmeniin ei välity, mutta katsotaan asiaa sitten keväämmällä tarkemmin.

Ajoltaan 3-sarja on ehtaa BMW:tä. Käyttäytyminen liukkaalla on esimerkillisen tasapainoista, pyydettäessä leikkisääkin. Uudesta perusjousituksesta emme valitettavasti pysty sanomaan vielä mitään, sillä koeajoauto oli lisävarusteltu säätyvällä iskunvaimennuksella. Sen kera alusta on yllättävän jämäkkä, jäätyneellä tiellä jopa vähän täristävä.
Voimalinja pelaa lyhyen tutustumisen perusteella hyvin. Dieselin äänimaailma on kenties hieman joitakin kilpailijoita karkeampi, muttei mitenkään rasittava.
Ensivaikutelma BMW:n uudesta 3-sarjasta on lupaava, vaikka vallankumouksesta ei olekaan kyse. Enemmänkin auto tuntuu kuin raskaan kasvojenkohotuksen läpi käyneeltä edeltäjältään, jossa tekniikka on päivitetty ja pahimmat puutteet perusteellisesti korjattu. Pidempi koeajo Suomessa tulee paljastamaan tarvitseeko Klaus Fröhlichin enää kuunnella muistelua M3 CSL:stä.
Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen