Koeajo: Citroën ë-C4 on mukava, mutta matka lyhenee vaivihkaa pakkasella

Citroën ë-C4 on ilahduttavan hiljainen, mukava ja kohtuuhintainen sähköauto. Valitettavasti pakkanen puree pahasti toimintamatkaan. Hyvää: mukavuus monessakin mielessä. Huonoa: toimintamatka kylmässä, toimintamatkan arviointi.

Uusi Citroën ë-C4 -täyssähköauto ja sen perustana toimiva uusi kolmannen sukupolven C4 iskevät tärkeään rakoon. C-segmentti eli alempi keskiluokka on autonvalmistajille erittäin arvokas, ja ranskalainen tuplaviiksi tietää tämän – erityisesti, kun merkin historiasta löytyy automalleja kuten GS, BX ja Xsara.

Edeltänyt toisen sukupolven C4 on auto, jota kukaan ei muista. Ensimmäinen sukupolvi tarjosi kaksi mielenkiintoisella tavalla toisistaan poikkeavaa korimallia, mutta toinen sukupolvi ei enää sitäkään.

Nyt esitelty kolmas sukupolvi repii rakenteet rohkeasti uusiksi. Reilulla 156 millimetrin maavaralla ja maalipintaa suojaavilla maalaamattomilla muoviosilla SUV-suuntaan henkivää viistoperää ei voi syyttää ainakaan mitäänsanomattomaksi.

Varustetasoja C4-mallisto tuntee neljä: Live Pack, Feel, Feel Pack sekä Shine. Varustetasot tuovat mukanaan muun muassa Citroën Advanced Comfort -jousituksen, pysäköintitutkan, sade- ja valoautomatiikan, lisää usb-liittimiä, kiitettävän kätevän tablettitelineen sekä aktiivisen vakionopeudensäätimen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pehmeä päällinen

Jo Feel-tasosta lähtien varusteluun kuuluva digimittaristo on pelkistetyn yksinkertainen, mutta personointia voisi kaivata lisääkin. Heijastusnäyttö on kiva lisä, mutta astuu matkaan vasta kalleimmassa varustetasossa.

Hieman kankea, ja painikkeiden puutteesta kärsivä, vakiovarusteinen 10-tuumaisella kosketusnäytöllä varustettu tietoviihdejärjestelmä herää henkiin, kun Android Auto tai Apple Car Play kytketään päälle. Peilauksen kautta käyttö pelaa.

Myös persoonallista ranskalaista ergonomiaa löytyy yhä. Esimerkiksi ohjauspyörän lämmityksen painike on piilotettu ratin taakse, eikä sitä löydä käsikopelollakaan neljän samanlaisen sileän painikkeen rivistä. Toisaalta tablettitelineen tarjoava kolmen hansikaslokeron kavalkadi on piristävä uutuus, mikä korostaa C4:n hyviä säilytystiloja.

Auton noin 20 000 eurosta alkava hinnoittelu tuntuu kovana muovina, mutta lopputulos on toimiva ja asiallinen. Tyylikkäästi verhoillut istuimet ovat tukevat ja ryhdikkäät heti 15 millimetriä paksun pehmeän päällyskerroksen jälkeen. Kuljettajalle ristiseläntuen säätö on vakiona, ja penkeillä istuu pitkäänkin mukavasti.

Varsin korkealle sijoitettu istuma-asento tosin jää lähellä rattia istuvalle keskimittaiselle miehelle lievästi kompromissiksi, koska istuinosasta puuttuu kallistuksen säätö. Ratti meinaa jäädä kauas tai reisituki vajaaksi – sama haaste tosin koskettaa eräitä kilpailijoitakin.

Tästäkin sähköautosta löytyy takaa keskitunneli, jossa pakoputki perinteisesti kulkee. Kompromissi on ilmeinen ja vihjaa siitä, että ë-C4 on vielä suunniteltu ennen kaikkea polttomoottorimalliksi.

Keskitunneli syö takana keskellä istuvan jalkatilaa, ja muutenkin penkki on kolmelle kapeahko. Sen sijaan pääntilaa on riittävästi ja polvitilaa hulppeasti, vaikka reisituki loppuukin aikuiselta kesken.

Valmistaja mainostaa sähköversion tiloja samoiksi kuin polttomoottorimallissa, ja tällä kertaa se todella pitää paikkansa. Jopa 380-litraisen tavaratilan välipohjan alta löytyvä lokero on käytettävissä. Takapenkit kaatuvat kaikissa malleissa kahdessa osassa, ja suksiluukkukin löytyy.

Korostetun mukava

Citroën ë-C4 liikkuu etuakselille asennetun, 136 hevosvoimaa ja 260 newtonmetriä tuottavan sähkömoottorin voimin. Välitön vääntö tekee liikkumisesta vaivatonta, ja suorituskyky riittää arjen tarpeisiin erinomaisesti. Etuvetoisuuden huomaa liukkaalla niin hyvässä kuin pahassakin. Voimakkaasti tehostetussa ohjauksessa ei ole juuri tuntoa, vaikka se onkin arjessa helppo ja mukava.

Ranskalaismerkki on onneksi hiljattain palannut mukavuuden alttarille. Ainakin Progressive Hydraulic Cushions -jousituksella varustettu yksilö on korostetun mukava ja hiljainen. Jouston pehmeydestä huolimatta auto asettuu myös hyvin kaarteisiin, joten tässä suhteessa ei tarvitse pelätä yletöntä hyllyntää.

Maavara ja reilut 215/55 R18 -pyörät tekevät C4:stä oivan kulkijan routapaakkujen runtelemille teille. Vakiorengaskoko olisi itse asiassa harvinainen 225/60 R18, mutta sellaisena ei ole tarjolla yhtään ainoaa talvirengasta.

Toimintamatka hiipuu

Aivan kaikki ei ë-C4:ssä kuitenkaan ole niin kuin pitää. Koeajoviikolla Etelä-Suomessa vallitsivat varsin kovat pakkaset, mikä valitettavasti korosti PSA-konsernin tunnettuja ongelmia sähköautojen toimintamatkan laskemisessa.

Auto on varustettu 50 kilowattitunnin akulla, millä ë-C4 saavuttaa WLTP-mittauksessa 350 kilometrin toimintamatkan. Koeajossa jäimme kuitenkin pahimmillaan lähemmäs 150 kilometrin lukemia.

Erityisen epämiellyttäväksi tilanteen teki se, millä tavalla auto viesti asiasta. Arvioitu toimintamatka oli illalla latauksen jälkeen 306 kilometriä, kun akun varaustila oli 94 prosenttia. Kylmän yön jälkeen liikkeelle lähtiessä lukema on laskenut ymmärrettävästi lukemaan 266 kilometriä.

Tässä kohdassa järjestelmään luottava saattaa astua syvään suohon. Tasan 57 kilometriä myöhemmin arvioitua toimintamatkaa oli jäljellä vain 70 kilometriä! Ongelma toistui koeajon aikana useissa eri tilanteissa ja useilla kuljettajilla – moisella ei herätetä luottamusta sähköautoon siirtyvälle.

Lataus korostaa ongelmaa entisestään – kylmä akku kun ei lataudu kovin nopeasti. Teoriassa lataus on mahdollista tyhjästä 80 prosenttiin jopa 30 minuutissa, mutta kovilla pakkasilla latausteho jäi heikoimmillaan pikalatureillakin vain noin 11 kilowatin luokkaan. Haaste koskee kaikkia sähköautoja, mutta osa on onnistunut tässäkin paremmin.

Pakkanen toi ilmi positiivisiakin asioita. Istuin- ja ratinlämmitys toimivat hienosti, ja sähköautossa ne ovatkin arvossaan, sillä ne siirtävät lämpöä kuljettajan kehoon selvästi energiatehokkaammin koko ilmatilan lämmitykseen verrattuna.

Puhallin puhaltaa automaattiasetuksella kovilla pakkasilla varsin reilusti ja nousee jopa kovimmaksi äänenlähteeksi. Toisaalta lasit pysyvät hienosti huurteettomina.

Auton ajotilan valinta liittyy tähän siinä mielessä, että Eco-ajotilassa palellaan pakkaskeleillä. Se säästää moottorin tehon lisäksi lämmityksestä, kuten lupaakin. Oletusajotila on järkevin valinta lähes kaikkiin tilanteisiin.

Ajotilaa voi luonnollisesti vaihtaa kesken ajon, mutta se on hieman epämiellyttävää. Eco-tilaan vaihdettaessa kaasua pitäisi osata runtata samalla sekunnilla selvästi syvempään, tai muuten vauhti hiipuu heti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vaihtoehtoja tavallisemmille

C4 ja ë-C4 tarjoavat vaihtoehtoja tavanomaisiin ja epämukaviin saman luokan autoihin kyllästyneille. Sähköversio sopii hyvin rajatulle asiakaskunnalle, mutta maahantuoja odottaakin vain joka kymmenennen C4-yksilön olevan ë-C4.

Diesel kaapannee lähes yhtä monta asiakasta kuin sähkö, joten noin 80 prosenttia asiakkaista valitsee bensiinimoottorin. Varuste- ja moottorivaihtoehdoista Feel Pack 130 automaatti saattaa muodostua kaikkein suosituimmaksi. Ehkä katse pitäisikin kääntää siihen suuntaan.

Teksti ja kuvat: Henri Posa