Koeajo: Hyundai Tucson 1.6 T-GDI 48V Hybrid on särmikäs niin muodoiltaan kuin ominaisuuksiltaankin

Hyundai Tucson kääntää päitä valoillaan ja vekeillään, mutta mitä uutta korean kuoren alla? Hyvää: rohkea ja toimiva kojelautauudistus, melutaso. Huonoa: voimalinjan ja luistoneston yhteispeli, tunnoton ohjaus.

Hyundai Tucson käväisi ensitutustumisessamme aivan alkuvuodesta, ja kevättalvella tällä keskiluokan katumaasturillakin oli aika tehdä kattavampi koeajo.

Varsin laaja mallisto kattaa 1,6-litraisen bensakoneen 150-, 180-, 230- ja 265-hevosvoimaiset versiot sekä 1,6-litraisen dieselin 115 ja 136 hevosvoiman painokset. Osa näistä, kuten tämän koeajon moottoriversio, ovat kevythybridejä – ”varsinaisen” hybridin ja lataushybridin koeajot ovat vuorossa lähitulevaisuudessa.

Kolmesta varusteversiosta koeajoauto edusti keskimmäistä, mikä olikin hyvä, sillä siihen sisältyvän suuremman kosketusnäytön avulla uudelleenmuotoillun kojelautalogiikan syövereihin päästiin syvällisemmin käsiksi. Mallin vajaan 40 000 euron hinta asettuu melko prikulleen hinnat alkaen -Tucsonin (27 990 euroa) ja huippuversion (49 390 euroa) väliin.

Trendikäs, mutta toimiva

Ohjaamon suunnittelija on edustanut eri koulukuntaa kuin mosaiikkimaisen ulkokuoren uudistaja: kojelauta on rauhallisen suoralinjainen. Keskikonsolia hallitsee iso kiiltävä ruutu, joka muodostuu sekä kosketusnäytöstä että lämmityslaitteen hipaisunäppäimistä. Sormenjäljet peilaavat kiiltävässä pinnassa vähänkin pidemmän koeajon jälkeen.

Kosketusnäyttö on lajissaan kohtuullisen hyvä: tarkka grafiikaltaan, selkeä valikoiltaan ja nopea toiminnaltaan – paitsi moottorin käynnistymisen jälkeen, jolloin näytön heräämistä pitää odottaa hieman liian pitkään. Vilkun kytkeminen avaa mittaristoon kameranäkymän kääntösuuntaan takaviistoon.

Talvisessa rukkaskäytössä erityiskiitos annettakoon siitä, että istuinten ja ohjauspyörän lämmittimille on oikeat nappulat vaihteiston ajoalueiden painonappuloiden takana. Viimeksi mainitut eivät ole toiminnaltaan nopeimmat mahdolliset, sillä ajoalue kytkeytyy hieman viivytellen.

Hyvää löytyy muutakin: esimerkiksi iso valaistu säilytyslokero vaihdenappuloiden edessä ilahduttaa, ja myös keskikyynärnojan alla oleva lokero on jumbokokoinen. Digimittaristo ja ratin säätimet ovat samanlaiset kuin Hyundai i20 -pikkusisaressa, siis selkeät.

Luiston estoa

Riittävän pehmeä jousitus suodattaa pahimmat talviröykytkin, joista tosin kantautuu korviin kolinantapaista. Muuten melutaso miellyttää ainakin kitkarenkain aina moottoritiellä asti.

Kuten 48 voltin kevythybrideille on ominaista, käyttäjälle järjestelmän osallistuminen auton kulkuun ei erotu muuten kuin manuaalivaihteiseen perusmalliin verrattuna aavistuksen pontevampana kiihtyvyytenä (0,7 nopeammin nollasta sataan) ja etuna taloudellisuudessa (yhdistetty kulutus on parisen desiä alhaisempi) sekä voimakkaampana energian talteenottona, jonka hidastavaa vaikutusta voi selvimmin hyödyntää jyrkissä alamäissä.

Voimalinja toimii joustavasti, mutta sinänsä ripeästi tapahtuvissa kiihdytyksissä moottori kuulostaa pikkuautomaiselta. Luistonestonkin toiminnasta löytyy perinteistä korealaistautia, eli systeemi antaa ensin sutaista aika paljon ennen kuin puuttuu peliin liiankin ärhäkästi, ja vaihteiston samaan aikaan ylläpitämä turhan pieni pykälä saa kokonaisuuden tuntumaan hieman hermostuneelta.

Ja jos samalla pitää kääntää esimerkiksi kadunkulman ympäri, ohjaus ei asiaa auta jäykistyneellä tunnottomuudellaan. Suoraan ajettaessakin keskialueella on outoa rauhattomuutta, eli pientä kaitsemista ainakin talvikelillä vaaditaan.

Riittävästi tilaa

Kuljettajalle tarjotaan melko laimeasti muotoiltua ja varsin kovapintaista istuinta. Ajoasentoa ei sinänsä voi moittia, mutta Tucsonin mukavuus- ja melutasoihin istuisi pehmeämpikin penkki. Takapolvitilaa on juuri ja juuri riittävästi pitkillekin, ja kengille löytyy kivasti tilaa etuistuinten alla. Takaistuin on jopa suhteellisen mukava, mitä ylisanaa ei voi käyttää kovinkaan monesta nykyautosta – reisitukea ei sentään ole Tucsonissakaan tarpeeksi. Halutessaan selkänojan kaltevuutta voi säätää.

Tavaratilan laajennuksessa suksiluukkuineen ei ole moittimista. Tila itsessään on pitkä mutta korealaistapaan aika matala ja pohjan alta erilaisilla lokeroilla höystetty. Ylhäältä operoiva takalasinpyyhin putsaa ruudusta lähes naurettavan pienen alan, eli takanäkymiä joutuu ajoittain tihrustelemaan.

Kokonaisuutena uusi Tucson on kuitenkin miellyttävä arkiauto, eli uudet muotoilun tuulet kantavat lopulta myös ominaisuuspuolelle.

Teksti: Jussi Saarinen ja Petri Munukka Kuvat: Jari Saarentaus