Koeajo: Laajennettu toinen painos – Opel Insignia Sports Tourer

Opelin lippulaivan farmarimalli vakuuttaa hiljaisella kyvykkyydellään. Hyvää: leppoisa matka-auto, varustelu Huonoa: voimalinja, varusteiden viimeistely

Toisen sukupolven Opel Insignian mallisto on laajentunut odotetusti Sports Tourer -farmarimallilla. Nipin napin alle viisimetrinen farkku on upea ilmestys, sillä auto on valtaisista mitoista huolimatta laihtunut visuaalisesti edeltäjäänsä nähden. Hiljaisesti hyvännäköinen auto on saanut värikseen mystiseltä kuulostavan Darkmoon Blue -sinisen, joka erottautuu mustasta ja tummanharmaasta vain satunnaisessa valossa.

Sisätila jatkaa lupaavaa mielikuvaa. Kaakaonvärinen nahkaverhoilu vihjailee Insignian tavoitteista näykkiä saksalaisten laatumerkkien nilkkoja. Kalliin (3 680€) AGR Premium -verhoilupaketin yhteydessä kuljettajan istuin päivittyy sertifioiduksi ergonomiaistuimeksi, josta löytyy jopa yksinkertainen hierontaohjelma. Istuimen ergonomisuus on kuitenkin lopulta makuasia, mutta lisäpisteitä kertyy kesäkeleillä arvostettavasta viilennystoiminnosta. Takapenkeillä tilaa on riittämiin eikä tavaratilaakaan voi moittia.

Varusteilla vaivattomasti

Kattava varustelu jatkuu liikkeelle lähdettäessä. Kuljettajan työtä avustetaan heijastusnäytöllä, mukautuvalla vakionopeudensäätimellä, liikennemerkkien tunnistuksella, avustavalla kaistavahdilla ja automaattijarrutuksella varustetulla törmäysvaroittimella. Pysäköinnissä jeesaa parkkitutkien lisäksi 360°-ympäristökamera, jonka avulla iso auto on helppo sijoittaa keskelle ruutua. Avustimista osa tulee AGR Premium -istuinpaketin yhteydessä.

Avustimissa esiintyy kuitenkin pieniä kauneusvirheitä verrattuna saksalaisiin kilpakumppaneihin. Esimerkiksi vakionopeudensäätimen seurantaetäisyys jää turhan lyhyeksi, aiheuttaen yllättäviä nykäyksiä. Myös liikennemerkkitunnistukselle tulevat yllätyksenä suomalaiset kaukoliikenteen bussipysäkit.

Suurin heikkous sisätiloissa kohdistuu viihdejärjestelmään, joka tuntuu olevan muutaman vuoden muuta autoa perässä. Kulisseissa kuitenkin kuiskitaan, että asiaan saattaa tulla myöhemmin muutos. Nykyisellään järjestelmä toimii kohtuullisesti, mutta esimerkiksi Bluetoothin ylitse toistettavan musiikkikappaleen vaihto kestää useita sekunteja.

Omaan tahtiin

Koeajossa ollut 1,5-litrainen bensiiniturbo vauhdittaa Insignia Sports Toureria 165 hevosvoiman turvin. Yhteispeli 6-vaihteisen automaatin kanssa sujuu pehmeästi, mutta valitettavasti moottori jää kokonaisuuden heikoimmaksi lenkiksi. Reippaissa kiihdytyksissä konehuoneesta kuuluu kyllä mekkalaa, mutta merkittävää etenemistä ei tunnu tapahtuvan. Numerot ja kokemukset kertovat, että autolla ei jää jalkoihin, mutta suhteessa Insignian muuhun vaivattomuuteen voimalinja tuntuu alimitoitetulta.

Jousituksen osalta Insignia pelaa varman päälle. Neljä töyssyä viidestä ylitetään tälle autoluokalle kuuluvalla rauhallisuudella, mutta terävät kuopat muistuttavat siitä, että esimerkiksi ikänestori Ford Mondeo on tässä suhteessa edellä. Ohjaus on hyvää keskitasoa keveytensä ja nopeutensa suhteen.

Mieluiten Opel Insignia Sports Tourerilla taittaakin pitkiä matkoja, jolloin myös kuljettajaa avustavat järjestelmät pääsevät oikeuksiinsa. Samalla se on muistutus siitä, miten virkistävältä ison tavaratilan ja matalan auton yhdistelmä tuntuu crossovereiden valtakaudella.

Opel Insignia saattaa jäädä yhdeksi valmistajansa viimeisistä uusista GM-tuotteista, sillä jo tämän vuoden uutuusmallit Crossland X ja Grandland X lainaavat jo ranskalaiskonserni PSA:n osaamista. Insignia on hyvä osoitus siitä, mihin Rüsselsheimissä todella pystytään.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen