Koeajo: Mercedes-Benz E 300 All-Terrain – kun katumaasturi ei kiinnostele

Mercedes-Benz E All-Terrain tarjoaa maksimaalista mukavuutta farmarikuorissa.

Jos haluaa itselleen mukavan automallin, kannattaa katsella SUV-mallien suuntaan. Tätä nykyä automarkkina jakautuu pääosin kahteen leiriin: normaalilla korkeudella eteneviin perushenkilöautoihin ja hieman korkeammalle kurotteleviin katumaastureihin. Välimalleja ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole.

Yksi tällaista on Mercedes-Benz E 300 de All-Terrain. Se tarjoaa SUV-mallin mukavuutta perinteisemmästä autokuvastosta kiinnostuneille. Korotetulla alustalla varustettu E-sarjalainen on yksi mukavimmista autoista markkinoilla.

Mukavuudesta ollaan velkaa pitkälti erinomaiselle ilmajousitukselle. Mersun nurkissa on pussit, jotka tekevät kyydeistä erityisen mukavat. Tuntuma on pehmeä, mutta ei liioiteltu. Tämän Mercedes on aina osannut, mutta All-Terrainin kohdalla jotenkin erityisen hyvin.

Vaikka mallinimi saattaisi sellaisen viitata, ei kyseessä E-sarjalaisen kohdalla ole mistään maastoautosta, sillä maavaraa on perusmalliin verrattuna pari senttiä enemmän. Moni voisi väittää, että parilla sentillä ole merkitystä, mutta kyse on tietenkin siitä, miten sen käyttää hyväkseen. Jos pari senttiä ei riitä, autoa saa korotettua lisää tietoviihdenäytön kautta. Ilma-alusta on vakiona Suomessa myytävissä farmarimalleissa

Pari senttiä on merkittävä mitta Mercedekselle, sillä sen verran on uuteen E-sarjalaiseen tullut lisää akseliväliä edelliseen verrattuna. Tuo pari senttiä on laitettu ohjaamon mittoihin, joten E on entistäkin tilavampi. Hytti on viihtyisä, ja huomio kiinnittyy ensimmäisenä varsin tyylikkäisiin kangaspenkkeihin. Kankaasta tehtyjen penkkien ei tarvitse olla arkisia ja rumia.

Parhaiten auton erottaa normaalimallista pyörän kaarien seikkailumuoveista ja ovien alalaidassa kulkevista kromilistoista. Tummissa väreissä muovikaaret eivät juuri erotu, joten jos omaa seikkailuhenkisyyttään haluaa korostaa, niin vaaleat värit toimivat paremmin.

Tavaratilan kapasiteetti on pieni auton kokoon nähden. Farkkumallinen E 300 de All-Terrain nielaisee sisäänsä vaivaiset 460 litraa, mistä on pakko antaa nuhteita. Se on isolle farmarille pieni lukema, ja etenkin kontin korkeudessa on toivomisen varaa. Pieni koko johtuu luonnollisesti hybriditekniikan vaatimuksista. Akku vie tilaa kontista.

Potkua riittää molemmilla käyttövoimilla

All-Terrainin voimalinja on dieselhybridi, mikä tarkoittaa kaksilitraisen nokivasaran ja sähkömoottorin yhdistelmää. Polttomoottori tuottaa 197 hevosvoimaa ja 440 Nm. Sähkömoottori puolestaan 129 hevosvoimaa ja 440 Nm.

Yhteistehoa on 313 hevosvoimaa ja 700 Nm, joten voimaa autossa piisaa. Ronskeista lukemista huolimatta kyseessä ei ole mitenkään erityisen räväkkä ja sporttinen tapaus, vaan pikemminkin herraskainen edustusauto.

Ajoakun kapasiteetti on 19,3 kWh, ja sille luvataan takavetoisena yli 100 kilometrin toimintamatka. Koeajetulla nelivedolla jäädään 95 kilometriin. Talvikelissä toimintamatka kutistuu selvästi, ja auto ilmoittaa startatessa jaksavansa pelkällä sähköllä 75 kilometriä. Se on pikkupakkasessa lähellä totuutta. Etenkin jos auton ensin lämmittää polttomoottorilla.

Auton sisäinen laturi on 11 kW, eli AC-latauksella akku saadaan täyteen vajaassa parissa tunnissa. Lisävarusteena on saatavilla 55 kW DC-lataus, joka täyttää pienen akun hetkessä. Matka-ajoa ajatellen se mahdollistaa sähköisen ajamisen myös pidemmillä siivuilla.

Kulutusmielessä Mercedes-Benz on pihi, sillä sähkö ja dieselin yhdistelmä on omiaan laskemaan kulutuksen pohjalukemiin. Kulutukseksi ilmoitetaan 0,7 litraa sadalle, mikä toteutuukin oikeissa olosuhteissa ja ahkerasti lataamalla. Mutta ilman lataamistakin päästään kohtuullisiin kulutuksiin, eli alle 6 litran sadalle.

All-Terrainissa on useita ajotiloja, jotka vaikuttavat moottorinohjaukseen, ohjaustuntumaan ja ilma-alustan toimintaan. Suurin ero on sähkötilan ja sport-tilan välillä. Sportilla polttomoottorin kierrokset pysyttelevät korkeammalla ja ohjaus on tunnokkaampi. Sama pätee alustaan, mutta mitenkään kovin jämäkkää tuntumasta ei tule edes urheilullisimmillaan.

Sisään menevät kahvat ovat turhaa kikkailua

Mercedes-Benzin ohjaamon elementit ovat tuttuja merkin muista malleista. Kokonaisuutta hallitsevat kookkaat näyttöpinnat. Mittariston ilmettä voi muuttaa haluamakseen ratin hipaisunäppäinten kautta. Keskikonsolin näyttö on hyvän kokoinen, mutta valikot hieman sekavasti rakennettu.

Monen muun merkin tavoin ratin näppäimet ovat kosketuspintoja. Mercedeksessä namiskat toimivat hyvin, mutta käyttäjän näkökulmasta pienet kosketusliukurit eivät ole maailman kätevimpiä.

Yleensä Mercedes ei sorru autojensa kohdalla turhaan kikkailuun, mutta sellaisena voidaan pitää E:n ovien sisään painuvia ovenkahvoja. Kun yhtälöön tuodaan kotimaan pakkaskelit, ei homma enää toimikaan ilman ongelmia. Kahvat jäätyvät sekakelillä, ja jäävät välillä korin sisään.

Koeajolla tapahtui toinenkin yllätys. Kahvat nimittäin meinasivat rutistaa pahaa-aavistamattoman kyytiläisen sormet. Kun takaoven kautta laittaa tavaroita takapenkille, ja siirtyy siitä etupenkille, napsahtavat kahvat välillä kiinni. Nyt nopeat refleksit pelastivat sormet litistymiseltä.

Mercedesin edustustason automallista on hankalaa löytää suurta moitteen paikkaa, sillä se on viimeistelty tavalla, joka ei juuri jätä toivomisen varaa. Vakiovarustelu on etenkin All Terrain -mallissa kohdallaan. Mukautuva vakionopeudensäädin, ilma-alusta, laaja turvallisuuspaketti, LED-valot kaukovaloautomatiikalla ja niin edelleen.

Nurinaa saattaa ilmaantua hinnoittelun näkökulmasta, sillä aivan edullisimmasta päästä E-sarjalainen ei tietenkään ole. Edullisimmillaan All-Terrainin kanssa päästään 80 000 euron tuntumaan, mutta koeajoauton varusteilla pitää varautua kymppitonnin lihavampaan hintalappuun. Tuolla rahalla tosin saa ehkäpä markkinoiden mukavimman farmarin.