Koeajo: mielikuvituksellisempi mailapeli – Volkswagen T-Roc

Volkswagen T-Roc on perusversiona painettu houkuttelevasti Nissan Qashqai -suosikin hintaikkunaan. Myös ominaisuudet osuvat maaliin. Hyvää: moottorin luonne ja vaimea käyntiääni, toimiva kokonaisuus, volkkariksi persoonallinen. Huonoa: hieman henkilöautoja keikkuvampi kulku.

Volkswagen T-Roc eli valmistajan pelinavaus kompaktien katumaasturien luokkaan otti lopulta kauan aikaa – näin ulkopuolisesta vaikuttaa siltä kuin saksalaiskonserni olisi reagoinut SUV-buumiin vasta, kun Nissan Qashqain suosio lähti rakettimaiseen nousuun viime vuosikymmenen lopulla.

Nyt Wolfsburgissa päästään vihdoinkin korjaamaan kehitystyön hedelmiä. T-Roc on vain yksi osa Volkswagenin rintamalinjasta, johon kuuluvat jo esitelty, isompi Tiguan kahdella eri koripituudella sekä myöhemmin tänä vuonna nähtävä pienempi T-Cross.

Etenkin viimeksi mainitut ovat läheistä sukua Seatin ja Škodan vastaaville malleille. Niinpä jälkikäteen ajatellen tuntuu hieman erikoiselta, ettei vuonna 2009 esitellystä Skoda Yetistä, joka osoittautui mainioksi automalliksi, leivottu omaa VW-versiotaan.

Trendikkyys tarjouksessa

Koeajoimme T-Rocin huippumallin heti tuoreeltaan kun ensimmäiset autot olivat maassa, ja nyt oli vuorossa versio, jonka odotetaan iskevän toden teolla kiilaa tuon edellä mainitun japanilaismaasturin vuosikausia jatkuneeseen yksinvaltiuteen.

T-Roc -mallisto lähtee liikkeelle yksilitraisella ahdetulla bensakoneella, jolla hinta on saatu puristettua kohtuulliseen 23 363 euroon. Koeajamamme Style-versio nostaa perushinnan 25 700 euroon, joka on linjassa Qashqain suosituimman mallin, 1.2 Acentan kanssa.

Vertailukohtaa voi toki hakea myös valmistajan lähimpään henkilöautomalliin eli Volkswagen Golfiin, joka lähes samantehoisella moottorilla ja samankaltaisella varustetasolla on niin ikään T-Rocin hintakumppani.

Villimpi viistoperä

Golfiin verrattuna T-Rocin ostaja saa tietysti kaikki katumaasturin edut, kuten helpomman kulun autoon ja maavaran, joka ei heti kapsahda kaupungin hidastetöyssyihin tai mökkitien kiperiin kiviin.

Kaupan päälle tulee myös hieman vaikeammin määriteltävä asia, nimittäin ulkonäkö. Kun sivuutetaan subjektiiviset näkökulmat, jäljelle jää eräs selvä eroavaisuus Golfiin verrattuna, nimittäin tietty trendikkyys.

Mielikuvituksellisemmat korin detaljit, kaksivärisyyden vaihtoehdot ja vaikkapa korin väriä myötäilevä kojelaudan osuus saavat miettimään, miltä Golf näyttäisikään samoilla somisteilla.

SUV-luokassa T-Roc puolestaan edustaa henkilöautomaisinta päätä. Etenkin viisto takalasi saa auton näyttämään aivan katumaasturin alustalle nostetulta hatchbackiltä. Mielikuva kuitenkin katoaa, kun autoon kapuaa sisään.

Sisältä SUV

Ajoasento ja ohjaamon mittasuhteet nimittäin viittaavat enemmänkin sinne katumaasturipuolelle: kojelauta jää jyhkeänä ylös, mikä saa puolestaan ikkunat näyttämään tavallista matalammilta. Sinänsä hallintalaitteet ovat miltei identtiset Golfin kanssa, eli erinomaisen toimivat. Ajoasento toki on korkeampi, ja tilan tuntua löytyy etenkin jaloille mukavasti.

Myös takatilat ovat vähintään samaa tasoa kuin väljimmissä alemman keskiluokan henkilöautoissa. Jopa kaksi 190-senttistä mahtuu peräkkäin istumaan niin polvi-, pään- kuin varvastilojenkin puolesta. Matkustusmukavuutta rajoittaviksi tekijöiksi jäävätkin heikko reisituki ja melko pystyyn asennettu takaistuimen selkänoja.

Tavaratilassa muunneltavuus on niin ikään mietittyä: välipohja asettuu kahteen eri tasoon, ja kontin syvyyden ansiosta toiminto on myös aidosti käyttökelpoinen. Laajennus vaakatasoon ja suksiluukku on myös muistettu ottaa suunnittelussa huomioon.

Mutkaton manuaali

Vaikka yhä suurempi osa suomalaisautoilijoista valitsee uuteen kulkupeliinsä automaattivaihteiston, se ei välttämättä aina ole kaikkein harmittomin vaihtoehto. Olemme lukuisissa VW-konsernin autoissa moittineet DSG-kaksoiskytkinvaihteiston viiveitä liikkeelle lähdettäessä, jolloin moottorien hienot ominaisuudet menevät tavallaan hukkaan.

Manuaalivaihteiston kanssa tästä ei luonnollisesti ole tietoakaan. 1.0 TSI on erinomaisen nöyrä kumppani, ja kaiken lisäksi käyntiääneltään ihastuttavan vaimea. Jopa niin, että kolmisylinteristen tapaan käyttöön jää helposti liian pieni vaihde – katsaus vaihdeopastimeen on siis aika ajoin tarpeen.

Kaiken kaikkiaan suorituskyky peittoaa kaikissa tilanteissa samanlaisilla paperiarvoilla varustetun Qashqain alakierroksiltaan nuhaisen 1,2-litraisen moottorin selvästi. Korkealla sijaitsevaa vaihteenvalitsintakin on ilo käyttää.

Haastaja hitiksi

T-Roc on sen verran tasapainoinen kokonaisuus, että moitteet jäävät lähinnä kauneusvirheiksi. Katumaastureista tuttu keikkuminen on melko selvästi läsnä, ja alusta kolahtelee terävämmissä töyssyissä alemman keskiluokan yleiseen tapaan. Näissä myös tärinää tuntuu, mutta isommissa heitoissa meno on jo sopivan pehmeää.

Yhtä kaikki: yhdistettynä todella kevyeen ohjaukseen, joka toki jämäköityy maantieajossa, juuri tämä moottori- ja vaihteistovaihtoehto tekee T-Rocista oivallisen yleiskumppanin useimmille autoilijoille. Odotammekin tulevia myyntitilastoja innolla: mistä katumaasturiuutuudesta leivotaankaan seuraava suomalaisten suosikkiauto?

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Lisätietoja: www.volkswagen.fi/t-roc