Koeajo: Porsche Taycan Turbo S on 625-hevosvoimainen täysosuma, mutta onko maali oikea?

Täyssähköinen Porsche Taycan Turbo S tekee erinomaisesti kaiken yrittämänsä, mutta onko huomattavasti halvempi Taycan 4S kuitenkin parempi? Hyvää: mukavuus, vaivattomuus, absurdi suorituskyky, ratakyvykkyys. Huonoa: hintaeron huomaa vain täyskaasulla, vakiovarustelu.

Takana on kymmeniä kilometrejä moottoritietä, kaupunkiajoa ja maaseudun mutkia. Porsche Taycan Turbo S:n vaivattomuus ja verrattain korkeatasoinen mukavuus ovat saaneet ajatukset lähes unohtamaan alle olevan auton potentiaalin.

Siten täyskiihdytys hätkähdyttää jopa kuljettajan: 2,6 sekuntia nollasta sataan, eli mittalaite raportoi kaksi kymmenystä tehdasta paremman arvon. Se on huima luku autolle, joka koostuu 2 295 kilogrammasta saksalaista huipputekniikkaa. Kenties vielä huimempi luku on väli 0–50 km/h: tasan yksi sekunti!

Moinen sprintti onnistuu Taycan Turbo S:llä vaivatta: valitaan vain rajuin ajotila ohjauspyörän rullasta, pysäytetään auto ja painetaan molemmat polkimet pohjaan. Kun jarrun nostaa, tietää miltä tykinkuulasta tuntuu.

Huima saavutus

Teknisesti kaikki Taycan Turbo S:n kyvyt ovat kiihtyvyyden tasolla. Koeajon yhteydessä pääsimme tutustumaan autoon maantien lisäksi Kymiringin moottoriradalla. Kuuma kesäpäivä, tehokas sähköauto ja kilparata saattaa kuulostaa vaikealta yhdistelmältä, mutta minkäänlaisia ongelmia ei esiintynyt.

Erityinen kunniamaininta kuuluu jarruille: ne toimivat väsymättä kierros toisensa perään. Sähköautoille usein haastava jarrutuntuma on Porschessa huippuluokkaa, ja hidastumista voi säätää tarkasti vielä ABS:n aktivoitumisen jälkeenkin.

Vaivaton, muttei erottuva

Insinöörimielessä saavutus on huima, mutta puhtaasti autona arvioituna suhtautuminen on kylmempi. Taistelu fysiikan lakeja vastaan on kunniakasta, mutta hieman ilotonta. Kilot eivät kilparadalla unohdu, painonhallinta hävittää rata-ajosta hauskuuden.

Ratakyvyistä huolimatta Taycan Turbo S toimii hienosti arkiautona, kuten avauskappaleessa totesimme. Toisaalta valtavat pitoreservit ja painon tuoma herkkyyden puute vie siitä saman ajamisen ilon kadulla kuin radallakin.

Se saa pohtimaan Turbo S -vauhtiversion mielekkyyttä. Vaikka Taycan Turbo S:n (625 hv) ja arkisemman Taycan 4S:n (490 hv) suorituskykyero mukailee polttomoottorimalleja, tuntuu se täyssähköautossa jotenkin merkityksettömämmältä. Ehkä syynä on äänettömyys, jonka myötä Taycan Turbo S ei muistuta voimavaroistaan jatkuvalla taustamusiikilla?

Kun ero syntyy vain täyskaasun g-voimista, ja Taycan 4S -perusmallikin vie vauhdin nopeasti laittoman puolelle, jää Taycan Turbo S:n leikkikenttä hyvin ahtaaksi. Normaaliajossa mallien välistä eroa on hyvin vaikea huomata, kun Turbo S erottautuu lähinnä logoista kynnyslistoissa ja selkänojien verhoilussa.

Vääriä päämääriä?

Kyse ei nyt ole kritiikistä tuotetta kohtaan: Taycan Turbo S tekee juuri sen mitä siltä olettaakin. Kyseessä on suorituskykyisen arkipäivään soveltuvan sähköauton äärimmäinen versio.

Ehkä oikeampi kysymys olisi: tarvitseeko edes stuttgartilaismerkki Taycan Turbo S:ää? Porsche on nähnyt valtavasti vaivaa rakentaakseen erittäin nopean sähköauton, joka selviää yhtä kunniakkaasti kaupungin ruuhkasta kuin kilparadastakin. Näillä argumenteilla valmistaja perustelee Taycanin ylivertaisuutta erityisesti Teslaa kohtaan. Mutta onko paritonnisten viisiovisten sähköautojen kilparatakestävyydellä väliä, jos sen kustannuksella ajovastukset kasvavat ja sähkövoimalinjan energiatehokkuus heikkenee – ja siten arkipäiväinen käytettävyys kärsii?

Se on jokaisen Taycan-asiakkaan oma päätös. Jokainen Turbo- tai Turbo S -version ostaja on taatusti valintaansa tyytyväinen, mutta yhtä tyytyväisiä lienevät he, jotka säästävät melkoisesti rahaa ja valitsevat Taycan 4S -version.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen