Koeajo: Renault Arkana Hybrid on pikkuautoon perustuva coupémaasturi, muttei silti pieni

Renault Arkana levittää maasturin ja coupén risteytyksen ilosanomaa yhä useamman tavoiteltavaksi. Hyvää: hiljaisuus, kulutus, runsas varustelu, kookas tavaratila. Huonoa: suorituskyky, istuimen muotoilu, näkyvyys taakse, iso kääntösäde.

Renault Arkana on kokonaan uusi malli, mutta aivan puhtaalta pöydältä suunnittelua ei ole tarvinnut aloittaa. Perusrakenne on yhteinen Capturin kanssa ja hybridivoimalinja on napattu Cliosta.

Tilaa on kuitenkin runsaasti tätä kaksikkoa enemmän pidemmän akselivälin ja pitkän perän ansiosta. Esimerkkiä coupémaisen kattolinjan yhdistämisestä katumaasturin alakertaan on haettu kalliimmista hintaluokista, mutta neliveto on jätetty pois. Renault on jo esitellyt uuden logonsa, mutta tähän uutuuteen se ei vielä ehtinyt.

Sutjakka muotoilu

Pikkuautojen perusrakenteesta huolimatta Arkana kisaa kooltaan selkeästi seuraavan segmentin autojen kanssa. Yli neljä ja puoli metriä pitkältä korilta onkin lupa odottaa hyviä perheauton tiloja, mutta maasturimaisen korkealla oleva lattia ja sulava kattomuoto nipistävät tilaa korkeussuunnassa.

Edessä tila riittää pitkillekin, mutta ratti jää hitusen kauas ja jalat koukkuun ilman sivuttaistukea. Ristiselälle toivoisi tuhdimpaa tukea. Myös takaistuimen muotoilu on laimea, mutta helpottaa kolmen matkaajan sopimista kyytiin. Tavaratila on kookas pohjan ollessa ala-asennossa, ja pykälän ylempänä pohjasta tulee tasainen selkänoja kaadettuna.

Ohjaamon ilme on hyvin Capturin kaltainen. Nappuloita on säilytetty lähes kaikkia toimintoja varten, vaikka iso kosketusnäyttö hallitsee näkymää. Digitaalimittaristo on hieno kuvioineen ja väreineen, mutta johonkin näkymävaihtoehtoon olisi suonut kuuluvan perinteiset nopeus- ja kierroslukumittarit. Perusvarustelu Zen on jo varsin riittävä, mutta tonnin lisähinnalla ylellisempi Intens houkuttanee useimpia. Kolmantena vaihtoehtona R.S.line lisää näyttävyyttä, muttei tee Arkanasta yhtään urheilullisempaa.

Pihi voimalinja

Arkanan saa vain kahdella bensiinikäyttöisellä voimalinjalla, joiden teholukemat ovat lähes identtiset (140/143 hv). Vähempitehoinen ahdettu 1,3-litrainen kevythybridinä on kaksikosta kevyempi ja suorituskykyisempi, kun taas nyt ajettu ahtamaton 1,6-litrainen kuluttaa litran vähemmän.

Renaultin hybrideissä bensiinimoottori voi toimia sähkömoottorin kanssa joko rinnan tai sarjassa. Monitilavaihteistossa on 15 eri vaihtoehtoa töiden jakamiselle. Yhteispeli on saumatonta ja liikkeellelähdöt sähköisen ripeitä. Moottoritienopeuksissa voima kuitenkin ehtyy. Kulutusmittarin lukemat ovat rumia bensamoottorin käydessä, mutta sen ollessa yli puolet ajoajasta sammuneena keskikulutus jää alle viiden litran.

Kun kikkailee ensin Sport-ajovalinnalla akun täyteen, pelkästään sähköllä voi päästä hissuttelemalla jopa viisi kilometriä. Muuten hybridijärjestelmän toimintalogiikkaa ei edes kannata yrittää seurata: välillä punnerretaan sähköllä jyrkkää ylämäkeä, välillä bensiinimoottorin rallatus liikennevaloissa seistessä kantautuu radionkin yli. Radiota ei tarvitse kuitenkaan vääntää kovemmalle, sillä matkaan päästyään Arkana on vaimeaääninen niin moottorin, renkaiden kuin tuulen suhinoidenkin puolesta. Jousitus on topakan puoleinen, muttei kuitenkaan epämukava.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka