Koeajo: Selkeämpää seisontaa – Kia Niro HEV

Kia Niro sai uuteen kojelautaansa suomenkielisen käyttöliittymän ja nykyaikaisen seisontajarrun. Siinä kasvojenkohennuksesta tärkeimmät. Hyvää: entistäkin selkeämpi käyttöliittymä, parempi seisontajarru, taloudellisuus. Huonoa: matala tavaratila, vakionopeudensäätimen toiminta.

Korealaisautot on jo pitkään tunnettu selkeästä ergonomiasta. Isot nappulat ja loogiset toiminnot saivat jatkoa suomenkielisestä käyttöliittymästä, kun valmistajansa matalampi katumaasturi Kia Niro koki kasvojenkohennuksen. Aivan kaikkiin malliversioihin ei suomennos tosin ulotu.

Faceliftin myötä Niro sai kojelautaansa uusia muotoja. Mittarikotelo antaa nyt enemmän tilaa diginäytöille, ja vaakasuoraan käännetyt tuuletussuuttimet istuvat paremmin kokonaisuuteen. Kojelaudan kosketusnäyttökin on suurempi.

Erikoinen yksityiskohta uudessa, parempiin varustetasoihin kuuluvassa digimittaristossa on oikeaan reunaan asetettu nopeusmittari, joka jää jopa hieman katveeseen ja vaatii kuljettajalta ainakin suoraselkäisyyttä. Muuten selkeyteen ei ole kajottu.

Toinen jarrupoljin pois

Ajamisen kannalta merkittävimmät uutuudet ovat jarrutusenergian talteenoton säätölavat ohjauspyörän takana sekä sähköinen seisontajarru, joka korvaa kömpelön poljettavan. Hinnat alkaen -tasoon eli LX:ään sähkökäkkärin saa hankittua varustepaketissa.

Ulkoa uudistetun Niron tunnistaa tuoreista puskureista, valoista, maskista ja vanteista. Kyseessä on yksi harvoista automalleista, joka on saatavana niin hybridinä, lataushybridinä kuin sähköautonakin.

Koeajetun ensiksi mainitun tekniikka Atkinson-syklillä käyvine bensakoneineen, sähkömoottoreineen ja kaksoiskytkinvaihteistoineen on säilynyt samana kuin parivertailussamme Toyota C-HR:ää vastaan (Moottori 5/2017).

Helppo käyttää – sittenkin

Niinpä myös ajotuntumat ovat samat – ainakin tällä 18 tuuman pyöräkoolla hieman kovansuista ja rengasmeluista, mutta toisaalta vakaata, vaivatonta ja ehdottoman taloudellista.

Aivan toyotamaiseen sulavuuteen ei Niron voimalinja tosin yllä. Kaasupolkimen tuntuma on aavistuksen yliherkkä, voimalinjassa tuntuu silloin tällöin outoja nykäyksiä, ja polttomoottorin murahtelun takuulla kuulee. Myös ­vakionopeudensäätimen asettaminen on edelleen epätarkkaa.

Silti Niroa voi luonnehtia kelpo kulkuneuvoksi etenkin hänelle, joka kaipaa autoltaan vähäruokaisuutta ja yksinkertaista olemusta. Tätä tukevat hyvä ajoasento ja väljät takatilat – tavaratilaan tosin kaipaisimme yhä lisää korkeutta. Vastineeksi perävaunumassaa riittää hybridiksi kohtuullisesti.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus