Koeajo: suuri matkailija

Edes GT-kirjaimilla kikkailu ei horjuta uudistetun Kia Sorenton tasapainoista kokonaisuutta. Hyvää: väljät tilat, ergonomia, ajettavuus. Huonoa: autoon nousua hankaloittavat astinlaudat, keskirivin kömpelöt pääntuet.

Korealaisvalmistajan kookkain katumaasturi Kia Sorento uudistettiin vajaan neljän vuoden iässä. Ulkonäköviilausten sekä varusteparannusten ohella tärkein tekninen uudistus on kahdeksanvaihteisen automaattilaatikon käyttöönotto aiemman kuusinopeuksisen tilalle.

Sorento-mallisto on erikoisella tavalla laaja: se käsittää peräti 20 mallia, vaikka moottorivaihtoehtoja on vain yksi – joko manuaali- tai automaattivaihteisena. Loput vaihtoehdot jaetaan seitsemän varustetason sekä viisi- ja seitsenpaikkaisuuden kesken.

Hintahaitari venyy niin ikään kuminauhan lailla, aina perusversion 44 990 eurosta liki 70 tonniin asti. Koeajoautomme, joka oli ladattu komealta kalskahtavalla Business Luxury GT-Line -varustetasolla, edusti tuota kaikkein tyyreintä päätä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Harppausharjoituksia

Kahden kalleimman varustetason oheen saatava GT-Line on kasvojenkohennuksen mukanaan tuoma juttu. Ulkoisesti tämän varustelisän tunnistaa etupuskurin neliosaisista led-sumuvaloista, punaisista jarrusatuloista, kaksoispakoputkenpäästä sekä kiiltelevistä astinlaudoista.

Sporttisista tilpehööreistä suuressa SUV:ssa voi olla montaa mieltä, mutta ainakin astinlaudat jättäisi mieluummin pois. Niiden yli harppoessa katumaasturien eräs valttikortti, helppo kulku autoon hieman vesittyy, ja housunlahkeetkin likaantuvat kurakelillä helposti.

Selkeyden säätöä

Mutta kun Sorentoon pääsee kapuamaan, kaikki onkin yhtäkkiä hyvin. Ohjaamo edustaa erinomaisen ergonomista korealaistasoa, eli olennaiset löytyvät loogisilta paikoiltaan havainnollisesti toteutettuina.

Tuoreina Sorento-piirteinä voi bongata muun muassa uusitun ohjauspyörän, mittariston sekä automaatti-ilmastoinnin näyttöruudun.

Varusteuutta ovat mallista riippuen kaukovaloautomatiikka, kääntyvät led-ajovalot, langaton matkapuhelimen lataus sekä loisteliaampi audiojärjestelmä. GT-Linen osalta lista täydentyy vielä ohjauspyörän takana sijaitsevilla vaihdelavoilla, ratin erilaisella nahkapäällysteellä sekä mustalla omanlaisellaan nahkaverhoilulla.

Suuri, mutta ajettava

Pienempien katumaasturien jälkeen Sorento välittää varsin massiivisen vaikutelman. Istuma-asento on korkea mutta juuri siksi mukava, keskikonsoli leveä ja sivuttaistilaa löytyy niin, että muhkeat kyynärnojat tuntuvat olevan kapeakroppaiselle kaukana sivuilla.

Maasturimaisuus tuntuu myös tien päällä melko selvänä keinahteluna. Epämukavuutta tämä ei kuitenkaan tuo tullessaan, sillä jousitus on varsin hyvin tehtäviensä tasalla – vaikka pientä tutinaa välittyy kaiken aikaa matkustamoon.

Myös ajettavuus on auton koko ja varsinkin korkeus huomioon ottaen hyvällä tolalla. Mutkissa Sorento jakelee jopa yllättävää tunnokkuutta, ja suoralla tiellä ohjauksen keskialue ja sitä kautta suuntavakavuus asettuvat rauhallisiksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Iso kahteen suuntaan

Ohjaus on kaupunkiajossa yllättävän miedosti tehostettu – mitään varsinaista haittaa tästä ei ole, mutta isoon autoon sopisi kieltämättä paremmin, että rattia voisi paikoittaessa pyöritellä höyhenenkevyesti kämmensyrjällä.

Sivupeilien koko on viime aikoina ollut autoissa ilahduttavasti kasvamaan päin. Sorentonkin kuvastimet ovat suuret, mutta niin ovat valitettavasti myös katveet etenkin etuviistoon. Miltei kaikissa varustetasoissa vakiona olevat etu- ja takaparkkitutkat sekä kahden kalleimman hintaan sisältyvä 360 asteen kamerajärjestelmä auttavat ison auton pysäköinnissä kummasti.

Eikä Sorento ainakaan pituussuunnassa kaikkein isoin mahdollinen laite ole – esimerkiksi suurimpiin markkinoilla oleviin farmariautoihin jää vielä kokonaispituudessa noin 20 senttiä matkaa. Ahtaaseen talliin ajettaessa saattaa silti ylä- ja sivusuunnassa tehdä tiukkaa.

Voimaa linjasta

Automaattivaihteinen Sorento tuo kuljettajansa käyttöön neljä ajotilaa: Eco, Comfort, Sport ja Smart. Näistä viimeksi mainittu on erityisen älykäs, sillä se muuttaa ohjaustehostusta sekä voimalinjan reagointia joustavasti kuljettajan ajotyylin mukaan. Vastaavasti erityistä individual-ajotilaa, mihin halutut ominaisuudet voisi tallentaa, ei löydy.

Käytännössä Sorento lähtee voimakkaan moottorinsa turvin varsin ärhäkästi liikkeelle, ja Kian omaa suunnittelua oleva momentinmuunninautomaatti vaihtelee pykäliensä numeroita tasaisesti. Tällaisessa autossa lievä taajama-ajossa esiintyvä viivyttelykään ei niin haittaa, kuten ei myöskään varsin karkea dieselin käyntiääni. Päinvastoin – se luo vain lisäfiilistä.

Pääosassa pääntuki

Kun katumaasturiin mahtuu samanaikaisesti istumaan peräkkäin kolme 190-senttistä matkustajaa, voidaan puhua hyvästä tilasuorituksesta. Keskimmäisellä istuinrivillä on väljät ja miellyttävät oltavat, sen sijaan takarivi on kyllä tarpeeksi tilava, mutta sen verran epämukava, että soveltuu aikuisten osalta vain tilapäissiirtymiin.

Kokonaisuutta laimentavat vain niinkin mitättömältä kuulostavat asiat kuin keskirivin reunaistuinten kömpelöt pääntuet, jotka ovat tiellä niin kulkuaukkoa kolmannelle riville luotaessa kuin tavaratilaa laajennettaessakin. Etuistuimia joutuu siksi turhan päiten siirtelemään eteenpäin – vaivalta säästyisi, jos pääntuet olisivat alas painuvaa mallia.

Onneksi laajennuksen lopputuloksena on kuitenkin tasainen, vaaterissa oleva, kynnyksetön jättitila. Jonkin verran kamaa mahtuu mukaan jopa silloin, kun kuudes ja seitsemäs istuinpaikka ovat käytössä, ja viiden hengen kuormalla tavaratilaa on jo ruhtinaallisesti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vapaus valita

Kaiken kaikkiaan juuri Sorentossa korealaisten pitkä katumaasturikokemus näkyy ja tuntuu, siksi tasapainoinen auto ominaisuuksiltaan on. Ja jos hieman päälleliimatun oloinen GT-Line -varustelu astinlautoineen ei miellytä, Sorentonsa voi tilata ilman sitäkin. Näin tekemällä säästyy myös rahaa 1 300 euron verran.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov

Lisätietoja: www.kia.com/fi/sorento, www.kia.com/eu/sorento/gt-line