Koeajo: Toyota C-HR – karkkicrossoverin uusi maku

Uusi Toyota C-HR keskittyy tyylittelemään, sillä Corolla Cross on saapunut auttamaan arkihaasteissa. Lataushybridi puolestaan tuo lisää sähköä mallistoon. Hyvää: tyyli, hybridin konstailemattomuus. Huonoa: nuhainen perusmalli, holhoavat ajoavustimet.

Hiukan jukemaisesti muotoiltu Coupé-High Rider oli saapuessaan Toyotan odotettu vastaus Qashqain hallitsemaan segmenttiin. Vähintäänkin erottuva muotoilu oli rohkea veto, sillä takaovien ovenkahvoihin eivät yltäneet perheen juniorit ja takapenkiltä ei nähnyt ulos. Tekniikassa luotettiin tuttuihin hybridivoimalinjoihin ja TNGA-perheen perusrakenteeseen, jonka ansiosta Toyota C-HR oli verrattain raikas ajettava. 

Nyt toisen polven Toyota C-HR on vähän enemmän kaikkea, mutta räväkkyydestä ei ole luovuttu. Kantavaksi ajatukseksi suunnitteluvaiheessa otettiin “konseptiauto kaduille”, joten C-HR:ää ei lähdetty laimentamaan keskinkertaisemmaksi malliksi “vähän kaikille”. Asiaa helpottaa, että vuosien aikana Toyota loi myös Corolla Crossin vastaamaan enemmän tilaa tarvitsevien kaipauksiin. Karkeasti jaoteltuna Corolla Cross on suunniteltu perheille ja C-HR on suunnattu ennemmin pariskunnille. 

Inflaatiota vastaan

Ulkomittojen puolesta Toyota C-HR on pysynyt lähes ennallaan, sillä merkittävin muutos on 35 mm kasvanut leveys. Akseliväli on sama kuin ennen, ja auto on jopa lyhentynyt kolmisen sentimetriä. Korkeudessa uusi on alle sentin ylhäisempi. Muutosten vähäisyys ja osittainen kutistuminen on harvinaista nykyaikana, mutta ilmeisimmin tehdas on päässyt uudelle C-HR:lle asetettuihin tilatavoitteisiin taikinaa kohottamatta.

Ensimmäisen C-HR:n muotoilussa suosittiin vinoneliöitä, joista uuteen autoon on lainattu puolikas, eli kolmio. Tämä näkyy erityisesti kaksiväristen autojen kohdalla, jossa takaovien muoto näkyy erivärisenä kolmiona C-pilarin väriä vasten. Toyotaksi kaksivärimaalaus tarkoittaa ensivaiheessa mustaa kattoa, mutta ylellisempi “bi-tone+” jatkaa mustan värin osaksi koko auton takaosaa.

Muuten Toyota C-HR näyttää voimakkaasti nyky-Toyotalta ja auto on helppo tunnistaa esimerkiksi uuden Priuksen sisareksi. Takavalojen keskellä oleva Toyota C-HR -logo on makea yksityiskohta. Ovenkahvat ovat “ujoa” puikkomallia, mutta ainakin takaoven kahva on nyt juniorien ulottuvissa. 

Vuorokausirytmi

Sisustan suhteen Toyota C-HR on linjassa uusimpien sisarmallien kanssa. Ensimmäisen polven auto oli eräänlainen merkkipaalu Toyotalle, sillä C-HR:n sisustaan oli panostettu hiukan enemmän esimerkiksi materiaaleissa. 

Kojelaudan kosketusnäytön perusversion koko on 8 tuumaa, mutta varustetasojen myötä näyttö kasvaa 12,3-tuumaiseksi. Toyotan tietoviihdejärjestelmän käytettävyyttä voi luonnehtia enimmäkseen harmittomaksi. Navigaatiossa hyödynnetään pilvipalveluita ja järjestelmään tulee myös ensi vuoden aikana mahdollisuus älypuhelimen käyttämiseen avaimena.

Toyotan 12,3-tuumainen mittaristonäyttö on selkeähkösti jäsennelty ja C-HR:n ohjauspyörä on helpommin lähestyttävä kuin monissa muissa merkin autoissa. Vakionopeudensäätimen kaltaisten toimintojen käyttö onkin selkeää, mutta vastaavasti ajoavustimien säätäminen vaatii häiritsevää kneppailua. 

Ajoavustimissa vallitsevat nykytrendit, eli auto haluaa piipata jo 1 km/h ylinopeudesta (suhteessa auton mielipiteeseen nopeusrajoituksesta), joskin ääni on todella hento ja katoaa helposti diskojytkeen alle. Kuljettajan huomiota tarkkaileva hälytys sen sijaan ei tunnu suvaitsevan esimerkiksi parkkipaikan etsimistä tai kuolleeseen kulmaan katsomista. 

Tavaratila on voimalinjasta riippuen enempi tai vähempi reilut 300 litraa (310–388 l). Takaistuimet ovat kohtuullisen hyvät jopa kahdelle aikuiselle, vaikka jalkatilaa ei olekaan limusiinimaisesti. Takapenkiltä ei tosin edelleenkään juuri näe ulos autosta. 

Sisätiloissa on muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sisävalaistuksessa on käytettävissä uusi 24 tunnin ohjelma, joka värjää sisustan kellonajan mukaan. Uusi panoraamakatto on käsitelty lämmöneristyskalvoilla, joten kattotilaa ja painoa on säästetty jättämällä suojaverho pois. Varustelistalta löytyy myös digitaalinen taustapeili, joka näyttää näkymää taakse vaikka auto olisikin täynnä tavaraa.

Hybridin voimin

Toyota C-HR luottaa nyt kokonaan hybridivoimalinjoihin, joissa on siirrytty viidennen sukupolven järjestelmiin. Kehitystyössä on pyritty vähentämään sisäisiä häviöitä ja muovaamaan järjestelmän ohjelmistoa kuljettajan tekemisiä paremmin ennakoivaksi.

Suomessa valikoimasta nähdään aloitusmallina 1,8-litraisen bensiinimoottorin ympärille rakennettu etuveto. 103 kilowatin kokonaisteho ja 9,9 sekuntia 0–100 km/h riittävät kyllä arkiköröttelyyn, mutta mäkimaastossa ja kuorman kanssa moottorivalintaa miettii nopeasti.

Toisena täyshybridinä Suomessa nähdään 2,0-litraisen bensiinimoottorin yhteyteen rakennettu 145 kilowatin AWD-i-neliveto, jossa taka-akselin veto on toteutettu nyt 30 kilowatin sähkömoottorilla. Yhdistelmä riittää mainiosti ja taka-akselin avustava vaikutus vakauttanee kulkua ainakin talviolosuhteissa, 

Jälkijunassa mallistoon liittyy myös uusi etuvetoinen lataushybridioptio. Perustekniikka on tuttua uudesta Priuksesta, eli 13,6 kilowattitunnin akusta saadaan noin 66 kilometriä WLTP-toimintamatkaa. Järjestelmän kokonaisteho on 163 kW. Latauksen huipputeho on 3,7 kilowattia, joten taukolataamisessa ei ole juuri mieltä pitkillä matkoilla, mutta akun saa helposti täyteen yön tai työn aikana.

Päivityskierroksella ollut TNGA GA-C -rakenne tekee C-HR:stä tutunlaisen ajettavan. Alustan hienosäädössä on kallistuttu kevyesti napakkuuden puolelle. Hallintalaitteiden osalta C-HR on vaivaton ajettava. Palaamme auton tie- ja rengasmeluun paremmin kotimaan koeajossa. 

Myyntiä aloitellen

Suomessa uusi Toyota C-HR on jo ennakkomyynnissä ja ensimmäiset asiakastoimitukset häämöttävät lähiviikoilla. Lataushybridi liittyy täyshybridien joukkoon kevään korvalla. 

Malliston hinnat alkavat 1.8 Hybrid Activella, jonka hinta kirjoitetaan 35 995 euroksi. Nelivetoinen täyshybridi ja lataushybridi aloittavat molemmat Intense-varustelulla, hintojen ollessa järjestyksessä 43 086 ja 44 990 euroa.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen