Koeajo: Toyota Proace Max – paraneeko pakettiauto logoa vaihtamalla?

Toyota Proace Max ei ole sen huonompi kuin erilogoiset mallisukulaisetkaan

Jos henkilöautoissa alkaa tuntumaan, että markkinoilla pyörii samat autot eri logojen välissä, niin pakettiautopuolella valikoimaa on vielä huomattavasti vähemmän. Toyota Proace on kuulunut jo vuosia Stellantiksen pakettiautoyhteistyöhön. Nyt japanilaisvalmistaja liittyy myös kookkaampien Fiat Ducaton, Citroën Jumperin, Peugeot Boxerin ja Opel Movanon kanssa samaan porukkaan Proace Max -pakettiautolla.

Siinä missä henkilöautomalleissa autonvalmistajat saattavat tehdä yhteistyömalleihinsa itse varsin isojakin muutoksia, niin pakettiautoissa tilanne on erilainen. Autoihin vaihdetaan periaatteessa vain logot keulaan, perään, ohjauspyörään ja tarvittaessa ohjaamon näyttöihin. Suurin ”paremmuus” logonvaihdos-pakettiautojen välillä koostuukin pitkälti siitä, kuka tarjoaa parhaan hinnan, jälkimarkkinapalvelut ja varustelun.

Ohjaamon viihtyvyys
Voimalinja

Taas yksi samanlainen pakettiauto
Avaimen käyttö tankkaamisessa

Proace Max on saatavilla neljällä eri koripituudella ja kolmella korkeudella. Moottorivaihtoehtoja on kolme: 103- ja 132-kilowattiset (140- ja 180-hevosvoimaiset) versiot 2,2-litraisesta dieselistä ja 205-kilowattinen täyssäkö. Sähköversiossa ajoakun kokonaiskapasiteetiksi ilmoitetaan 110 kilowattituntia ja huippulataustehoksi 150 kilowattia. Diesel on saatavilla kummassakin tehoversiossa joko kuusiportaisella käsivaihteistolla, tai kahdeksanportaisella momentinmuunnin-automaatilla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Isommat vehkeet

Näistä koeajoon saimme L3H2-mallin, eli toiseksi pisimmän ja korkeudeltaan keskimmäisen version pienempitehoisella dieselmoottorilla ja automaattina.

Ohjaamo on nykyaikaisten pakettiautojen tapaan varsin miellyttävä, vaikka henkilöautojen kanssa kilpailemiseen on vielä pitkä matka. Ajoasento on pysty, eikä pidemmälle kuljettajalle ole tilaa ihan liiaksi asti – mutta 185-senttimetrinen pystyy matkustamaan ohjaamossa varsin mukavasti. Comfort-varusteluun kuuluvan tietoviihdejärjestelmän näyttö on 10,0-tuumainen ja älypuhelinpeilaukset toimivat langattomasti. Äänentoistojärjestelmästäkin kuulee oikeasti haluamaansa audiotuotetta yllättävän selkeästi. Digimittaristo on selkeä ja informatiivinen.

Edellä mainituista ergonomiasyistä uusilla pakettiautoilla ajaminen on varsin mukavaa vaihtelua. Risteyksissä ohjaus tuntuu keskittävän paremmin kuin moni tämän päivän henkilöauto. Taajamassa tyhjällä pakettiautolla pompotus on toki sitä luokkaa, että mukana olevat termoskahvit läikkyvät väkisin syliin, mutta se on lähes 1 500 kilogramman kantavuuden hinta. Pienempitehoisella moottorilla ja isolla korikoollakin auto tuntuu kiihtyvän maantienopeuksiin riittävän hyvin, mutta painavampia kuormia rahtaava saattaa haluta ruksia tehokkaamman viritysasteen. Perinteinen automaattivaihteisto toimii moitteettoman ennustettavasti ja pehmeästi. Myös ajomelu pysyy 100 km/h -nopeuksissa pakettiautoksi hyvällä tasolla.

Koeajoyksilössä kuormatilaa on 13 kuutiota. Sidontalenkkejä on reilusti niin tavaratilan lattiassa kuin seinissäkin. Ovet ovat helppokäyttöiset ja suhteellisen kevyet.

Ilman kuormaa, enimmäkseen maantieajoa ajaessa Proacen viikon kulutus asettui reilun 12 l/100 km -tienoolle. Auton suurin ärsyttävyys paljastuukin vasta autoa tankatessa. Polttoainetankin korkki aukeaa nimittäin vain auton avaimella, eikä avain ole ns. taitettavaa mallia, vaan se on nyhrättävä aina irti kiinteästä kuorestaan.

Edullisimmillaan pienikokoisimman Proace Maxin saa hankittua 46 718 eurolla. Tällöin autosta puuttuu Comfort-varustellusta koeajoautosta löytyvät LED-ajovalot, älypuhelinpeilaus, digimittaristo ja etusumuvalot. Vakiovarustelukin on kuitenkin varsin hyvä, siihen kuuluu muun muassa polttonestekäyttöinen lisälämmitin, penkinlämmitin, peruutuskamera ja 270 astetta aukeavat takaovet.