Koeajo: tuunausta tunnollisille – Ford Focus ST-Line

Ford Focus ST-Line sopii sportiksi, etenkin yleisille teille. Hyvää: ajettavuus, vauhdikas varustelu. Huonoa: moottorin alavääntö, vanhanaikaiset valikot.

Valittelimme syksyisessä Ford Focus RS -koeajossamme sitä, että muuten erinomainen auto menee Suomen nopeusrajoitetuilla teillä vähän hukkaan. Esimerkiksi tyypillisellä 80 km/h mutkapätkällä RS vaatii vain kevyttä ratin kääntelyä, ja samalla 350 hevosvoiman moottori hyrrää melkein tyhjäkäyntiä.

Riemu repeää vasta radalla, missä RS on epäilemättä elementissään. Mutta kenenpä työmatka asemoituu niin, että pystyy päästelemään osan taipaleesta moottorirataa pitkin? Pelkkää päiväunta, vaikka sattuisikin asumaan esimerkiksi Hämeenlinnassa tai Loimaalla, kuuluisien vauhtistadionien maaperillä.

Tunteen ja järjen liitto

Samainen suorituskyvyn ja liikenneturvallisuuden epäsuhta vaivaa tietenkin myös 250 hevosvoimalla ryyditettyä ST-Focusta, kuten tämän lajityypin autoja yleisemminkin.

Niinpä malliston tuorein, urheilutilpehööreillä koristeltu mutta säyseämmin moottoroitu Ford Focus ST-Line, alkaa kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta – jos järjellä nyt on vauhtiversioiden kanssa ylipäätään mitään tekemistä.

Pieni tuunaus ei tunnu tässä tapauksessa päälle liimatulta, tunnetaanhan jo perus-Focukset erinomaisesta ajettavuudestaan. Lähtökohta on siis jo valmiiksi useimpia kilpailijoita dynaamisempi.

Ei pelkkää meikkiä

Ulkoisesti Ford Focus ST-Line muistuttaa elävästi suorituskykyisempiä veljiään, sillä muun muassa etusäleikköä, puskureita, helmoja ja vanteita on muokattu.

Sisustuksessa voi bongata sporttisemmat istuimet, nahkaratin, vaihdekepin nupin ja polkimet. Teknisenä erona on 10 millimetriä matalampi, ja siis jäykempi, alusta.

ST-Linen moottorivalikoima on jopa laajempi kuin Focuksen Trend- tai Titanium-tasoissa, sillä 1,0- ja 1,5-litraisten bensaturbojen sekä 1,5-litraisen turbodieselin lisäksi ST-Linen saa yksinoikeudella myös kaksilitraisella dieselillä.

Automaattivaihteisto ohjauspyörän taakse sijoitetuilla vaihdelavoilla on tarjolla jokaisen koneen yhteyteen. Kuljetuskyvyllä ja urheilullisuudella tasapainoilevat voivat valita Wagon-farmarimallin, mutta neliovinen sedan on jätetty ST-Linesta kokonaan pois.

100+100 hv pois

Koeajoimme Ford Focus ST-Linen ehkä osuvimmalla voimanlähteellä eli ahdetulla 1.5 Ecoboost -bensamyllyllä. Sen 150 hv -painoksen osalta hintaeroa kertyy malliston perustasoon eli Trendiin noin kaksituhatta euroa. Lisäksi tuotannossa on saman moottorin 182 hevosvoiman versio, jota Trendiin ei saa lainkaan.

Puolitoistasataa hevosta liikuttavat Focusta varsin tavanomaiseen tahtiin. Alavääntö tuntuu normaalissa siirtymäajossa jopa hieman vajaamittaiselta, sillä ylimääräistä voimaa pitää kutitella korkeammilta kierroksilta kuin tällaisissa pienehköissä bensaturboissa keskimäärin.

Hieman jähmeä tunne leimaa autoa muutenkin. Ohjausta ei ole tehostettu erityisen kevyeksi edes hitaassa vauhdissa, ja vaihdekeppi on muiden Focusten tapaan sijoitettu varsin oikealle ja eteen – kurottelun ohella käsi on osua keskikonsoliin nopeasti vaihdettaessa.

Perinnemenoa

Focus ST-Line kaipaa siis vähän ronskimpaa kättä, jotta se alkaa tanssahdella kuljettajan haluamaan tahtiin.

Kun kierrokset pitää yllä ja ottaa ratista kaksin käsin kiinni, mutkatiellä on yllättävänkin kivaa. Ajettavuus on niin ohjauksen kuin alustan puolesta todella mallissaan, ja kuppipenkit pitävät matkustajat kivasti muotissa.

Muuten tämäkin Focus on toimiva käyttöauto, eli kuten aiemmissakin versioissa, ajettavuuden hauskuus ei ole astunut käyttökelpoisuuden varpaille esimerkiksi epämukavuutena tai muuna ärsyttävyytenä.

Silti edellä mainitut moottorin ominaisuudet ja vaikkapa kojelaudan käyttöliittymä alkavat kavaltaa mallin korkeahkon iän. Toivommekin, että seuraavakin sukupolvi säilyttää perusvireytensä – muissakin kuin niissä tehomalleissa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus