Koeajo: Tyköistuvat tyylifarkut

Peugeot 508 SW hivelee katsetta ja korvia, eikä edes tahdo taipua kaikkien kuljettimeksi. Hyvää: tyyli, matala melutaso. Huonoa: sekavat valikot, automaattivaihteiston toiminta.

Peugeot 508 SW, jota ensikoeajoimme viime vuoden lopulla Portugalissa saapui kotimaan koeajoon suhteellisen myöhään eli syksyn tullen. Samalla saatiin Suomi-kuvaa siitä, miten tyylifarkut istuvat arkikäyttöön.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Alemman keskiluokan tilat

Autoihin liittyvät esteettiset seikat ovat makuasioita, mutta juuri 508 SW:n kohdalla niitä ei voi oikein väistääkään. Keulan leveä virne saattaa joidenkin konservatiivien mielestä näyttää irvistykseltä, mutta SW-mallin leveä takavalopaneeli rekisterikilven yllä – kuten perän muotoilu muutenkin – hivelee useimpien silmiä.

Takapenkille laskeutuminen alkaa ovien ihmettelyllä, sillä karmittomat sivuikkunat farmariautossa eivät ole kovinkaan yleinen näky. Itse tilat vastaavat suurin piirtein alemman keskiluokan, siis periaatteessa yhtä kokoluokkaa pienemmän, auton tasoa.

Pitkäkin henkilö mahtuu toki taakse polvitilan puolesta, kunhan edessä istuja tinkii omasta pitkittäissäätövarastaan, mutta matkustuksen miellyttävyydestä ei oikein voi puhua. Lattia on istuinosaan nähden korkealla, joten reisituki jää vajaaksi, eivätkä kengätkään tahdo mahtua etuistuimen alle.

Pääntilaa kyllä riittäisi, mikä on varsin mielenkiintoista matala kattolinja huomioon ottaen. Keskimittaiset, kuten koeajajamme mainitulla ulkomaanreissulla, eivät valita olostaan yhtä selkeästi. Ja valaistuspuoli runsaine, myös takajalkatilan kattavine ledeineen ilahduttaa varsinkin syyspimeillä.

Kontissa fiksuja juttuja

Kontin ja matkustamon erottava tavaraverkko on toiseksi edullisimmasta eli koeajetusta Allure-tasosta lähtien ilahduttavasti vakiovaruste, ja sen saa kytkettyä myös laajennetun tilan eteen eli etuistuinten taakse.

Jalan heilautuksella aukeava sähkötakaluukku sen sijaan on vielä Alluressa lisävaruste, mutta tässä autoyksilössä sellainen oli. Avauduttuaan se paljastaa selväpiirteisen ja pitkän, mutta myös matalan tavaratilan.

Tietyissä yksityiskohdissa Peugeotin pitkä farmariosaaminen näkyy, sillä luukun alla mahtuu mainiosti seisomaan, ja näkösuoja siirtyy lastauksen tieltä yhdellä painalluksella. Takapenkin selkänojan puolikkaat kaatuvat kontissa sijaitsevista vivuista, eli muunneltavuus on tehty mahdollisimman helpoksi. Laajennettuun tilaan ei muodostu lainkaan kynnystä, ja nojat asettuvat lähes vaakatasoon. Isommasta palasta löytyy jopa suksiluukku. Nojia takaisin nostettaessa turvavyöt tahtovat olla tiellä.

Takanäkyvyys avustimien varassa

Etutilat, etenkin kuljettajan ympäristö, eroavat massasta samalla tapaa kuin porrasperäversiossakin. Kokonaisuus on trendikäs ja persoonallinen, ja Peugeotin nykytapaan myös laatuvaikutelma on kunnossa. Sekavat valikot ja pieni ohjauspyörä vaativat kuitenkin totuttelua.

Katse taustapeiliin paljastaa etenkin farmariksi varsin vajavaisen peruutusnäkymän. Peili ei ole suuren suuri, koska sellaiselle ei olisi matalan takalasin vuoksi mitään tarvettakaan. Myös takaistuimen kiinteät pääntuet lisäävät katvetta, kuten edellä mainittu tavaratilan näkösuojakin, jonka kuormaamisen jälkeen unohtaa helposti kokoon taitettuun – ja näkyvyyttä entisestään heikentävään – asentoonsa.

Alluren hintaan sisältyvät parkkitutkat edessä ja takana auttavat tietysti, mutta vielä enemmän talkoisiin osallistuu peruutuskamera joko 180 tai 360 asteen näkymillä; molemmat täytyy Allureen hankkia lisähintaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hiljaista menoa

Farkkukorin ohella 181-heppainen bensakone oli 508:n keulalla ennen kokematon asia, kun puhutaan meikäläisestä liikenteestä. Moottori ei aivan tunnu tehoiseltaan, sillä odotettua menoa ei esiinny edes täyskaasukiihdytyksessä ennen kuin kierrokset kohoavat riittävästi.

Ja kun tämän vinguttamisen jälkeen nostaa kaasupolkimen, vaihteisto jättää pienen pykälän ja korkeat rundit päälle liian pitkäksi ajaksi – aivan kuin oltaisiin radalla ja/tai jossakin sporttimoodissa.

Automaatti, niin perinteinen momentinmuunninaski kun onkin, nykii muutenkin ajoittain kaksoiskytkinlaatikoiden tapaan, ja esimerkiksi aivan hidas auton siirtely kohti parkkipaikan seinää ei meinaa sujua sulavasti.

Parasta nyky-508:ssa, niin sedanissa kuin farkussakin, on matkanteon ensiluokkainen hiljaisuus ja myös varsin oivallinen ajomukavuus. Edes hieman epätarkka ohjauksen keskialue ei riko matkanteon harmonisuutta, ja alusta toimii joka tilanteessa hienosti.

Näitä arvostavalle nautiskelijalle, joka vieläpä ihastuu SW-mallin ulkonäköön, ei hirveästi löydy vaihtoehtoja ainakaan premium-merkkien ulkopuolelta.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen