Koeajo: uusi Mercedes-Benz C 180 lipuu lippulaivan jäljillä

Mercedes-Benz C-sarja siirtyi uuteen mallisukupolveen edustusauto S-sarjan imussa. Etenkin sisätiloissa isoveljen vaikutteet on helppo huomata. Hyvää: mukavuus, voimalinjan toiminta. Huonoa: jarrutuntuma.

Viidennen sukupolven Mercedes-Benz C-sarja on kokenut varsin perinteisen mallisukupolven vaihdoksen. Muotoihin valmistaja on ottanut mallia viime vuonna esitellystä S-sarjasta, ja joku voisi kuvailla kokonaisuutta jopa konservatiiviseksi. Ulkomittojen suhteen auto on kasvanut sekä pituutta että leveyttä, mutta korkeudesta on nipistetty vajaa senttimetri. Mittasuhteet edustavat perinteistä sedania, eikä missään kohtaa ole havaittavissa turhaa kikkailua.

Kasvaneet mitat tuntuvat myös sisätiloissa: etenkin takapenkillä on selvästi aiempaa paremmin tilaa. Jalkatilaa on tullut lisää 21 mm, kyynärtilaa 15 mm ja hartioiden korkeudella leveyttä on 13 mm enemmän. Luvut ovat pieniä mutta riittäviä tarjoamaan edeltäjää avaramman tunnelman. Tilan lisäksi myös istuinmukavuus on parantunut, ja laitapaikat tarjoavat suorastaan mainion tuen aikuisillekin.

Viimeisteltyä ilmettä

Kuljettajan ympäristö on lainattu lähes suoraan S-sarjasta. Ergonomia on kohdallaan, ja päivitetty istuin tarjoaa paitsi edeltäjää laajemmat säätövarat myös paremman tuen. Jopa ilman kattavaa lisävarustelua uusi C-sarjalainen näyttää varsin tyylikkäältä kokonaisuudelta. Vakiomateriaalit tuntuvat laadukkailta, eikä viimeistely jätä moitteille sijaa.

Kuljettajalla on aina edessään näyttö, joka on vakiona 10,25-tuumainen tai lisävarusteena 12,3-tuumainen. Keskikonsolin pystyyn aseteltu näyttö on Suomessa aina 11,9-tuumainen ja edustaa MBUX-käyttöjärjestelmän uusinta 2.0-versiota. Iso näyttö on hyvin käsillä, mutta toki katseen joutuu siirtämään varsin kauaksi tiestä aina näyttöä operoidessaan. Pienoisena yllätyksenä vakiovarusteluun ei kuulu älypuhelimen integrointimahdollisuutta, vaan siitä saa pulittaa 540 euroa ekstraa.

Kevythybridin pehmeyttä

C-sarjan bensiinimalliston perustana toimii 1,5-litrainen nelisylinterinen moottori, ja vaihteistoksi on nykyään tarjolla vain 9-portainen automaatti. Paketti sisältää myös 48 voltin kevythybridijärjestelmän. Tähän liittyvä sähkömoottori on sijoitettu vaihteistokotelon sisään, ja se pystyy avustamaan polttomoottoria etenemisessä 15 kW:n (20 hv) ja jopa 200 Nm:n voimalla. Tämä ei mahdollista pelkkää sähköajoa, mutta Eco-ajoasetuksella liikuttaessa polttomoottori sammutetaan rullaustilanteissa. Rullaamisen lisäksi kevythybridijärjestelmän merkittävimpiin hyötyihin lukeutuu erittäin nopea ja pehmeä polttomoottorin käynnistyminen kaikissa tilanteissa.

Monien muiden hybridijärjestelmien tavoin myös C-sarjassa jarrutusenergiaa otetaan nykyään talteen sähkömoottorin avulla. Tämä on tuonut valitettavan epämääräisyyden jarrupolkimeen. Polkimen liikkeen ensimmäiset sentit ovat tunnottomia ja hidastuksen voimakkuuden tarkka säätely on haastavaa, minkä vuoksi myös sulavat pysähdykset vaativat jarrupolkimen logiikan opettelua.

Erittäin vaivaton

Muuten ajokokemus on kokonaisuudessaan erittäin vaivaton. Voimalinja hoitaa tehtävänsä sivistyneesti, ja suorituskyky on riittävä. Ohjelmoinnilla rajoitetut laajat teho- ja vääntöhuiput tuntuvat moottorin keskialueen lievänä tukahtuneisuutena, mutta normaalissa ajossa tämä harvoin häiritsee.

Vakioalusta käyttäytyy suorastaan loistavasti. Se on mukava, mutta tarjoaa riittävää jämäkkyyttä ja loogista käytöstä myös nopeammissa tilanteissa. Ohjaus on varsin kevyeksi tehostettu, mutta vaste kasvaa loogisesti kääntökulman ja nopeuden myötä.

Lopputulemana voi todeta, että uusi C-sarjalainen on tasapainoinen ja hienostunut kokonaisuus klassisessa korissa.

Teksti ja kuvat: Mikko Autio