Koeajo: Volkswagen Golf GTI:n pahin kilpailija tulee historiasta

Uusi Volkswagen Golf GTI tarjoaa loistavaa arkikäytettävyyttä hauskassa ja tyylikkäässä paketissa. Sen pahin kilpailija lienee edeltäjämalli. Hyvää: onnistunut kompromissi. Huonoa: tietoviihdejärjestelmä.

Kahdeksannen sukupolven Volkswagen Golf julkaistiin lokakuussa 2019 ja Moottori ehti koeajamaan sitä vielä saman vuoden puolella. Sen jälkeen joukkoon liittynyt kokonainen Volkswagen Golf GTI -perhe, johon voidaan laskea myös dieselmalli GTD sekä lataushybridi GTE.

Näistä ylivoimaisesti nimekkäin ja perinteikkäin on luonnollisesti GTI, jonka tuorein painos tarjoaa jo lähes 250 hevosvoimaa. Lisää kaipaaville on tarjolla myös 300-hevosvoimainen GTI Clubsport, joka houkuttelee vain muutaman tuhannen euron päässä, sekä 320 hv:n R-versio.

GTI tarjoilee vakiovarusteena muun muassa tasauspyörästön luistonrajoittimen, mukautuvan vakionopeudensäätimen, lämmitettävän ohjauspyörän, sisätilojen tunnelmavalaistuksen sekä runsaasti pieniä ulkonäkömuutoksia.

Arkikäytettävyydestä ajonautintoa

Perusteet ovat tallella. Kyseessä on suorituskykyinen etuvetoinen viistoperä, joka pyrkii tarjoamaan kattavan kompromissin kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Uusi GTI onnistuukin tehtävässä varsin hyvin.

Ajettavuudeltaan uutuus on jopa leikkisä ja kääntyy tarvittaessa jarrullakin avittamalla. Tasauspyörästön luistonrajoitin mahdollistaa riemastuttavan ripeän poistumisen kaarteesta, ja kaasulle voikin siirtyä hyvin aikaisessa vaiheessa. Myös ajettavuuden ja mukavuuden kompromissi on onnistunut, eikä rengasmelu karkaa kesäisillä rajoituksillakaan inhottavaksi.

Kaksilitrainen turboahdettu bensiinimoottori on teknisesti erinomainen, mutta tunnepuolella lievästi mitäänsanomaton. Aitoa, hienolta kuulostavaa moottoriääntä tarjoillaan nykyään kovin harvassa laitteessa, eikä GTI:kään oikein yllä tähän. Kaksoiskytkinvaihteisto on onneksi tehtäviensä tasalla.

Digipakkia

Sisällä on otettu digipakkia. Sekä ohjauspyörän hipaisupainikkeiden että koko tietoviihdejärjestelmän käytettävyys on uhrattu digitalisaation alttarille – aivan kuten olemme muustakin Golfin mallistosta tottuneet näkemään. Tätä asiaa ei GTI:n sporttisen punaisena hohtava mittaristo peitä.

Istuinten keskiosat näyttävät perinteiden velvoittamana tartaanikuviolta, mutta minkäänlaista tekstuuria niissä ei ole. Pinta on kuin keinokuituun maalattu. Istuin on ryhdikäs ja keskimääräisen kaverin kokoinen, mutta silti sivuttaistukeakin saa sopivasti.

Muuten mallin mitat ovatkin sitten ennallaan, joten Golfin tilat ovat tallella. Näistä asioista ei tarvitse tinkiä tehoreservien takia.

Vanhaa rakkautta

Vielä ominaisuuksiakin tärkeämpää on auton perimä. Vain Volkswagen Golf GTI pystyy puhaltamaan sukupolvensa ensimmäisen mallin henkeä tähän päivään. Nostalgiaa löytyy istuinten lisäksi mustista muovisista yksityiskohdista ja keulan punaisesta raidasta aina mallimerkintää myöden.

Alkuperäistä on vaikea olla rakastamatta. Jollekin tämä saattaa jo lähes yksinomaan riittää ostopäätökseksi, kun autokin omaa yhä pääosin samoja vahvuuksia. Toisaalta edeltäjä kykenee samaan ilman digiveroa.

Golfin GTI pystyy tarjoamaan tähän luokkaan arvokkuutta, johon juuri mikään muu kuuma viistoperä ei kykene. Tätä ei tarvitse ajaa lippalakki päässä, mutta sellaisen omaava nuori voi ehkä auttaa tietoviihdejärjestelmän kanssa. Valitettavasti osaaminenkaan ei pelasta huonolta käytettävyydeltä.

Teksti ja kuvat: Henri Posa